Usein kysyttyä
Jumalalla on monia nimiä: Luoja, Jehova, Allah, Govinda, Vishnu, Narayana,... lista on loputon - onhan rakkaalla lapsella on monta nimeä! 'Krishna' on nimistä kuvaavin, sillä se tarkoittaa 'kaikista viehättävintä henkilöä'.
Jumala on se henkilö, joka omaa täydellisinä seuraavat kuusi vaurautta: viisaus, kauneus, voimakkuus, rikkaus, kuuluisuus ja kieltäymys.
Kun kutsumme Jumalaa 'Korkeimmaksi' se tarkoittaa, että voi olla vain yksi korkein - muutoin sana 'Jumala' menettää merkityksensä.
Käytetään sanaa 'aurinko' esimerkkinä. Espanjaksi aurinko on "sol", kun taas englanniksi "sun". Kumpikaan näistä kielistä ei voi kutenkaan väittää, etteikö toisen kielen sana tarkoittaisi tuota samaa aurinkoa. Aurinko ei ole sen enempää espanjalaisten kuin englantilaistenkaan omaisuutta, vaan sama aurinko paistaa kaikille. Samoin Jumala on yksi sama henkilö, jolla on monta nimeä.
Korkein totuus sisältää sekä feminiinisen että maskuliinisen puolen. Radha on Krishnan ikuinen kumppani, Jumalan feminiininen energia. He ovat samanaikaisesti yhtä ja erossa toisistaan, aivan kuten aurinko ja sen säteet - erottamattomat.
Radha ilmentää täydellistä rakkautta Krishnaan, sen tähden hänet tunnetaan Bhaktin henkilöitymänä eli rakastavana antaumuksena kohti Jumalaa.
Rakkaus Jumalaan on luontainen alkuperäinen olotilamme. Puhtaalla esimerkillään Radha kutsuu kaikkia herättämään oman uinuvan rakkautensa kohti Krishnaa, ja auttaa meitä bhaktin polulla.
Nuoruudessaan Mahaprabhu (myös Nimai Panditaksi kutsuttu) oli sanskritinkielen opettaja ja niitti suuren oppineen maineen. Mutta yllättäen vasta 24-vuotiaana Hän luopui perhe-elämästä ja ryhtyi kiertäväksi munkiksi (sannyasiksi), jotta Hän voisi täysin syventyä Jumalan rakastamisen ilouutisen jakamiseen. Gauranga Mahaprabhu rohkaisi jokaista kohtaamaansa henkilöä laulamaan Hare Krishna-mantraa.
Mahaprabhu jätti jälkeensä kahdeksan kirjoitettua ohjetta: Sri siksastakam-rukoukset. Hänen seuraajansa, kuten Vrindavanan Goswamit ja heidän oppilaansa, kirjoittivat merkittäviä Vaishnava-teologiaa ja -filosofiaa käsittelevää teoksia - Gauranga Mahaprabhun pyynnöstä.
Syvällinen ja esoteerisempi syy Gauranga Mahaprabhun ilmestymiseen on Krishnan toive tuntea sitä samaa henkistä nautintoa, jota Radha tuntee Krishnaa palvellessaan. Krishna on Alkuperäinen Henkilö, ja Srimati Radharani on Hänen iloenergiansa laajentuma. Gaudiya-vaishnavismissa Krishnaa ja Radhaa palvotaan aina yhdessä. Heitä voisi kuvailla maskuliiniseksi ja feminiiniseksi Jumalaksi.
Kun Krishna huomasi, että Radhan nautinto Hänen palvellessa Krishnaa on suurempi, kuin Krishnan nautinto silloin, kun Radha palvelee Häntä, kehittyi Krishnalle toive maistaa tuota antaumuksellisen palvelun sulomakua. Siispä Hän ilmestyi yhdessä Radhan mielentilan kanssa Gauranga Mahaprabhuna.
Gauranga Mahaprabhu ilmensi antaumuksellisen palvelemisen syvimpiä hurmiotiloja, aina divya unmadaan, eli yliaistilliseen hulluuteen asti. Gauranga Mahaprabhun elämästä kertova kirjasarja on Caitanya Caritamrita, jossa yhdessä historiallisten tapahtumien kanssa kuvaillaan bhakti-joogien filosofiaa ja elämää käytännön tasolla.
Kultainen Caitanya Caritamrita- kirjasarja on saatavilla BHAKTI-putiikissa!
'Veda' on sanskritia, ja tarkoittaa tietoa. Veda-kirjallisuus on hyvin laaja, ja se onkin jaettu moniin eri alaryhmiin, jotka kertovat mm. tieteistä, matematiikasta, arkkitehtuurista, astronomiasta, sotilastieteistä, politiikasta, lääkinnästä ja jopa ruokavaliosta.
Aivan kuten minkä tahansa teknisen laitteen mukana tulee käyttöohjeet, ovat Vedat tämän aineellisen maailman käyttöohjeet, jotka opettavat meille elämän tarkoituksesta, ja varoittavat meitä olemaan sotkeutumatta syvemmälle sen monimutkaisiin lakeihin.
Vedojen päämääränä on vapauttaa lukijansa aineen kahleista ja johdattaa hänet takaisin alkuperäiseen henkiseen onnelliseen olemukseensa.
Koska Vedat ovat niin laajat ja vaikeaselkoiset, ne kertovat itsekin, mitkä osiot ovat opeiltaan tärkeimmät - koska kenellä on aikaa lukea ja opiskella kaikki Vedat?
"-Tämä Srimad Bhagavatam on tarkoitettu kaikkien ihmisten lopulliseksi parhaaksi, ja se on täydellisen menestyksekäs, täydellisen autuas ja kaikissa suhteissa täydellinen. ” (SB 1.3.40)
'Hinduismi' sanana on saanut alkunsa, kun arabialaiset kutsuivat Sindhu-joen toisella puolella asustavia vedojen sanatan-dharmaa seuraavia henkilöitä 'sinduiksi' / 'hinduiksi'. Sanskritin-kielessä sanaa 'hindu' ei ole. Nykyisin se on päätynyt tarkoittamaan kaikkia perinteisiä (ja keksittyjä) Intialaisia uskontoja.
Yleinen väärinkäsitys on, että hinduismi on polyteistinen uskonto. Alkuperäinen 'hinduismi', eli sanatana dharma, jota Vedat opettavat, on monoteistinen. On olemassa yksi Bhagavan, korkein persoonallinen Jumala, ja Hänen erilaisia avataroja, inkarnaatioita ja energioiden laajentumia. Nämä kaikki ovat pohjimmiltaan kuitenkin sama alkuperäinen henkilö, Krishna. On myös olemassa lukemattomia puolijumalia, jotka ovat voimakkaampia kuin me ihmiset, mutta heikompia kuin Jumala. Heitä ovat esimerkiksi Durga, Shiva, Brahma, Saraswati ja Indra. Suuri osa hindulaisista palvoo useampaa kuin yhtä puolijumalaa aineellisten siunausten toivossa. Myös Krishnalta voi pyytää aineellisia siunauksia, mutta se on kuin pyytäisi lasinsiruja jalokivien sijasta - miksi pyytää aineellista väliaikaista onnea, kun voi saada ikuisen henkisen nautinnon?
Kenties kaksi suurinta koulukuntaa hinduismissa ovat shivaiitit eli Shivan palvojat, ja vaishnavat eli Krishnan palvojat. Vaishnava sanana polveutuu Vishnusta, Krishnan avatarasta. Krishnan avatarat ovat hänen tiettyjen ominaisuuksiensa laajentumia, mutta Krishna henkilökohtaisesti on aina täysi. Krishnalla kerrotaan olevan 64 erityispiirrettä (Rupa Goswamin kirjassa Antaumuksen nektari), kun taas Krishnan avataralla Narayanalla on näistä vain 60. Jiva-tattvaan kuuluvalla puolijumala Brahmalla näistä ominaisuuksista on 78%, kun taas Shivalla on 84%. Olemassaolon kategorioita on kolme: vishnu-tattva, jiva-tattva ja shiva-tattva. Vishnu-tattvaan kuuluvat kaikki Krishnan henkilökohtaiset laajentumat, kun taas jiva-tattvaan kuuluvat kaikki tavalliset pulliaiset, Krishnan reunaenergian laajentumat. Shiva ei kuulu vishnu-tattvaan, eikä jiva-tattvaan, vaan sijoittuu näiden kahden tattvan väliin omaan shiva-tattvaansa.
Tässä on muutama säe Vedoista, joissa kerrotaan, kuinka Krishna on korkein Jumala ja alkuperäinen henkilö.
- Brahma-samhita, 5.1
"Krishna, joka tunnetaan Govindana, on korkein Jumala. Hänellä on ikuinen autuas henkinen keho. Hän on kaiken alkulähde. Hänellä ei ole alkua ja Hän on kaikkien syiden alkusyy." - Chaitanya Charitamrita, Adi-lila 5.142
"Krishna yksin on korkein kontrolloija, kaikki muut ovat hänen palvelijoitaan. He tanssivat Hänen pillinsä mukaan." - Srimad Bhagavatam 10.68.37
"Mitä arvoa valtaistuimella on Krishnalle? Eri planeettajärjestelmien hallitsijat hyväksyvät tomua kruunattujen päidensä päälle Hänen lootusjaloiltaan. Tuo tomu tekee pyhistä paikoista pyhiä, ja jopa Herra Brahma, Herra Shiva, Laksmi ja minä itse, jotka olemme vain osasia Hänestä, kannamme tuota tomua ikuisesti päittemme päällä." - Bhagavad Gita 10.8
"Minä olen kaikkien henkisten ja aineellisten maailmojen alkulähde. Kaikki virtaa Minusta. Viisaat, jotka täydellisesti tietävät tämän osallistuvat Minun antaumukselliseen palveluuni ja palvovat minua koko sydämestään." - Bhagavad-gita, 10.12
"Sinä (Krishna) olet Jumaluuden ylin persoonallisuus, korkein henkilö, puhtain, absoluuttinen totuus. Sinä olet ikuinen, transsendentaalinen, alkuperäinen henkilö, syntymätön, mahtavin. Kaikki suuret tietäjät, kuten Narada, Asita, Devala ja Vyasa, vahvistavat tämän totuuden Sinusta, ja nyt Sinä Itse julistat sen minulle. "
‘Krishna’ tarkoittaa Jumalaa. Olemme kaikki läheisesti kosketuksissa Hänen kanssaan, sillä Hän on alkuperäinen isämme - mutta olemme unohtaneet tämän. Kun uteliaisuutemme herää kysymään: "Kuka minä olen, mikä on elämän tarkoitus, mikä on suhteeni ja velvollisuuteni muita eläviä olentoja ja Jumalaa kohtaan, mikä on oikein?", niin silloin olemme Krishna-tietoisuuden polulla. Täysin Krishna-tietoinen - eli itsensä, ympäristönsä ja Krishnan oivaltanut henkilö - muistaa aina Krishnan, ja on hyvien ominaisuuksien kuten nöyryyden, kärsivällisyyden, kiitollisuuden, totuudenmukaisuuden, puhtauden, armeliaisuuden ja iloisuuden tyyssija.
Itseoivallus alkaa, kun opimme eron aineen ja hengen välillä.
Itseoivaltanut henkilö ei näe vain muiden olentojen aineellisia kuoria (mies/nainen, lihava/laiha, tummaihoinen/valkoihoinen, jne.), vaan ymmärtää, että jokaisen kehon sisällä on samanarvoinen yksilöllinen sielu, joka on väliaikaista kehoa tärkeämpi.
Itseoivaltanut henkilö näkee siis samanaikaisesti aineellisen monimuotoisuuden ja henkisen ykseyden.
Jokaisella elävällä olennolla on siis sielu, mukaan lukien eläimet, kasvit ja puut. Tuon yksilösielun lisäksi jokaisen sydämessä asustaa myös erillisenä henkilönä ylisielu, Krishna. Nuo sielut ovat laadullisesti samanlaiset - ikuiset, onnellisen autuaat ja täynnä tietoa - mutta mahdeiltaan ne ovat erilaiset. Yksilösielu on pienen pieni ja rajallinen, kykeneväinen ilmentymään vain yhdessä kehossa kerrallaan, kun taas Ylisielu (Krishna) elää samanaikaisesti jokaisen elävän olennon sydämessä, jopa jokaisen atomin sisällä. Vaikka Krishna on energioineen laajentunut kaikkialle, Hän säilyttää silti oman erillisen persoonallisuutensa.
Itseoivaltanut henkilö näkee kaikki olennot tasa-arvoisina, kuin omina siskoinaan ja veljinään, ja toimii myös oivalluksensa mukaisesti, eikä aiheuta kenellekään harmia, vaan yrittää auttaa kaikkia itseoivalluksen polulla kohti Krishnaa.
Henki ja aine ovat kaksi näennäisen erottamatonta asiaa, jotka muodostavat maailman kuten sen tiedämme.
Hengen ominaisuuksia ovat: ikuinen, tiedostava, aina tyytyväinen ja onnellinen. Aineen ominaisuudet ovat vastakkaiset: väliaikainen, tiedostamaton, altis epäsuotuisiin tilanteisiin.
Minä - henkilö, henki - tunnen olevani olemassa. Aistini keräävät tietoa ja kokevat asioita. Elämä ei aina ole helppoa tai mukavaa, mutta olen taipuvainen välttämään kipua, ja pyrin nauttimaan niin paljon kuin mahdollista.
Kun taas kehoni - tuo biohajoavasta aineesta muodostunut - on tullut olemassaolevaksi tiettynä hetkenä ja tulee katoamaan toisena. Jos en laita kehoani liikkumaan, se ei liiku minnekään. Se myös vaatii jatkuvaa huolenpitoa ja ylläpitoa ravinnon ja ympäristön puitteissa.
Se, kuinka päädyin tähän kehoon, on pitkä tarina, mutta jossain vaiheessa - enkä tiedä milloin - minun on lähdettävä kehostani. Minne menen silloin, on myös toinen tarina - lyhyesti sanottuna: jatkamme joko olemassaoloa aineellisessa maailmassa uudestisyntymän kautta, tai siirrymme alkuperäiseen tilaamme henkiseen maailmaan (huom. kummitukset ja muut "henkiolennot" ovat aineellisessa maailmassa) - mutta kun minä - sielu -poistun kehostani, se lakkaa toimimasta.
Henki on kaiken perusta, kaikkien elävien olentojen takaa-ajava voima. Ilman henkeä, aine ei voi tehdä mitään. Aine on sitä, mistä kehot on tehty, mistä koko universumi on rakennettu.
Ero hengen ja aineen välillä on samankaltainen kuin auton ajajan ja auton: Auto miinus ajaja = "pysäköity auto".
Uskonto käsitteenä kuvastaa monelle jotain tiettyä uskomusta, jolle ei ole tieteellistä näyttöä. Se voi kuvastaa toimintaa, joka perustuu vain tunteisiin ja olettamuksiin. Siitä ei ole kuitenkaan bhaktissa tai Krishna-tietoisuudessa kyse - päinvastoin.
Jokin on tieteellisesti perusteltua, kun teoria on todistettu käytännössä todeksi. On 1) menetelmä, 2) tarkkailuvaihe ja 3) tulokset. Samalla tavoin bhaktin harjoittaja tekee kokeen: Hän 1) kokeilee mantrameditaatiota, 2) tarkkailee muutoksia tietoisuudessaan ja 3) kokee harjoituksen edut ja hyödyt.
Erona on vain se, että tiede nojaa ulkoisilla aisteilla mitattaviin tuloksiin, kun taas bhakti on sisäinen prosessi, jota ei voida mitata painona, pituutena tai minään muunakaan karkeana lukuna.
Eihän yliopistostakaan valmistuessa punnita aivojen painoa, että: "Onkos tänne kertynyt lisää tietoa?" On monia asioita, jotka yleisesti hyväksytään olemassaoleviksi, mutta tiede ei kykene todistamaan tai mittaamaan niitä.
Eli onko bhakti siis uskontoa vai filosofiaa? Voisi sanoa, että se on vähän molempia, sillä vaaditaan hieman uskoa, jotta ryhtyy kokeilemaan bhaktin menetelmää, joka taas on elämän tiedettä: oppia itseoivallukseen, joka perustuu iänikuiseen hyväksi todettuun muuttumattomana säilyneeseen Veda-kirjallisuuden filosofiaan.
Mitä ovat nuo merkit kasvoissa?
Tuo vähän viritysavaimen muotoa muistuttava merkki otsassa on nimeltään 'tilaka'. Se on pyhistä paikoista kerättyä savea, jolla bhakti-joogi koristelee kehoaan ja osoittaa näin myös nöyryyttä ja uskollisuutta Krishnaa kohtaan.
Sen muoto symboloi monia asioita, yksi versio on, että korkeat viivat ovat Radha ja Krishna, ja viivojen yhdistymiskohdassa alhaalla on tulasin lehti. Eri guru-sampradayojen, eli oppilasketjujen, tilakat myös eroavat toisistaan.
Samalla tavoin, kuin kirkon tai temppelin tunnistaa tietyistä symboleista, niin tilakasta tunnistaa sellaisen henkilön, joka on omistautunut antaumuksellisesti palvelemaan Krishnaa. Keho on Krishnan temppeli. 'Bindi' on toinen tapa koristella kasvoja. Se on pieni piste tai koristeellinen tarra silmien välissä, kolmannen silmän kohdalla. Se on vain koriste. Naisilla jakaukseen maalattu punainen lyhyt viiva taas viittaa hänen olevansa naimisissa.
Ei ole välttämätöntä pukeutua perinteisiin veda-kulttuurin vetimiin, ja suurin osa bhakti-joogeista pukeutuukin arkitilanteissa "ihan normaalisti". Temppeleissä tai ashramoissa asustavat bhakti-joogit taas pukeutuvat lähes aina veda-kulttuurin mukaisiin asuihin. Miehet pukeutuvat dhotiin (alaosaan kiedottu kangas) ja kurtaan (paita). Munkit ja swamit pukeutuvat oranssin ja sahramin värisiin vaatteisiin. Naiset pukeutuvat joko sariin tai perinteiseen gopimekkoon.
Se, kuinka pukeudumme, vaikuttaa myös siihen, kuinka tunnemme ja ajattelemme. Vediset asut auttavat meitä virittymään henkiseen ilmapiiriin ja luopumaan itsen samaistamisesta kehoon.
Mitä ovat nuo merkit kasvoissa?
Tuo vähän viritysavaimen muotoa muistuttava merkki otsassa on nimeltään 'tilaka'. Se on pyhistä paikoista kerättyä savea, jolla bhakti-joogi koristelee kehoaan ja osoittaa näin myös nöyryyttä ja uskollisuutta Krishnaa kohtaan.
Sen muoto symboloi monia asioita, yksi versio on, että korkeat viivat ovat Radha ja Krishna, ja viivojen yhdistymiskohdassa alhaalla on tulasin lehti. Eri guru-sampradayojen, eli oppilasketjujen, tilakat myös eroavat toisistaan.
Samalla tavoin, kuin kirkon tai temppelin tunnistaa tietyistä symboleista, niin tilakasta tunnistaa sellaisen henkilön, joka on omistautunut antaumuksellisesti palvelemaan Krishnaa. Keho on Krishnan temppeli. 'Bindi' on toinen tapa koristella kasvoja. Se on pieni piste tai koristeellinen tarra silmien välissä, kolmannen silmän kohdalla. Se on vain koriste. Naisilla jakaukseen maalattu punainen lyhyt viiva taas viittaa hänen olevansa naimisissa.
Ei ole välttämätöntä pukeutua perinteisiin veda-kulttuurin vetimiin, ja suurin osa bhakti-joogeista pukeutuukin arkitilanteissa "ihan normaalisti". Temppeleissä tai ashramoissa asustavat bhakti-joogit taas pukeutuvat lähes aina veda-kulttuurin mukaisiin asuihin. Miehet pukeutuvat dhotiin (alaosaan kiedottu kangas) ja kurtaan (paita). Munkit ja swamit pukeutuvat oranssin ja sahramin värisiin vaatteisiin. Naiset pukeutuvat joko sariin tai perinteiseen gopimekkoon.
Se, kuinka pukeudumme, vaikuttaa myös siihen, kuinka tunnemme ja ajattelemme. Vediset asut auttavat meitä virittymään henkiseen ilmapiiriin ja luopumaan itsen samaistamisesta kehoon.
Länsimainen tiede ja filosofia selittää, että kausaliteetin laki (syy & seuraus) vallitsee kaikissa teoissa ja tapahtumissa. Veda-tekstit kutsuvat tätä periaatetta karman laiksi.
Aineelliseen kehoon joutunut henkinen sielu käyttäytyy eri tavoin, ja kullakin teolla on joko luonnonlakeihin sitova (negatiivinen) tai niistä vapauttava (positiivinen) vaikutus.
Henkilön aineeseen sitovat teot aikaansaavat hänen jatkuvan kehosta toiseen siirtymisen (kuoleman & uudelleensyntymän kiertokulun). Aineesta vapauttavat teot taas auttavat häntä etenemään bhaktin polulla ja lopulta luopumaan aineellisesta kehosta ja siirtymään ikuiseen henkiseen maailmaan henkisessä kehossaan.
Karmasta ei voi myöskään vapautua pidättäytymällä tekemästä mitään, "pesemällä kätensä". On vain opittava taito toimia karmavapaalla tavalla: bhakti-joogan menetelmä.
Veda-teksteissä kerrotaan, kuinka sielu on ikuinen, eikä se koskaan kuole.
Aineellinen keho syntyy, kasvaa vauvasta vaariin ja lopulta kuolee. Silloin sielu jatkaa matkaa. Se, mitä ajattelemme kuoleman hetkellä, vaikuttaa seuraavaan määränpäähämme ja kehoomme - joko synnymme uudestaan tänne aineelliseen maailmaan, tai siirrymme henkiseen, ikuiseen maailmaan, takaisin luonnolliseen ja alkuperäiseen olomuotoomme.
Se, missä tietoisuutemme samoilee kuoleman hetkellä, on riippuvainen siitä, mihin olemme elämämme aikana keskittyneet. Sen tähden henkiset harjoitukset ovat tarpeen, jotta kuoleman hetkellä voisi muistaa jotain henkistä - muutoin joudumme jatkamaan eloa syntymän ja kuoleman kiertokulussa.
Veda-kirjoituksissa, kuten Srimad Bhagavatamissa, kerrotaan monia ihmeellisiä tarinoita jälleensyntymästä. Myös länsimaiset tutkijat ovat keränneet tieteellistä todistusaineistoa aiheesta, kuten esim. tohtorit Ian Stevenson ja Michael Sabom.
Edellisiä elämiä koskevat muistot ilmenevät usein pienillä lapsilla, mutta monesti heidän kasvaessaan muistot hiipuvat.
Emme ole keho, vaan sitä asuttava sielu. Tuo sielu on kotoisin henkisestä taivaasta. Olemme tipahtaneet aineelliseen väliaikaisuuksien maailmaan, ja ehdollistuneet sen luonnonlaatuihin (sattva-, raja- ja tamoguna). Luonnonlaatujen vaikutuksen alaisina olemme unohtaneet todellisen minämme. Uskomme olevamme kehomme ja toimimme vain tyydyttääksemme sen aisteja. Mutta koska aistinautinto on lyhytkestoista ja väliaikaista, pysymme aina tyytymättöminä. Saatamme yrittää lisätä aistinautintojemme määrää monin eri tavoin, mutta ajatus, että voimme saavuttaa todellisen onnen mielen, kehon ja aistien kautta, on vain harhaa.
Sellainen henkilö, joka ei ymmärrä aineen ja hengen eroa, on aineen ehdollistama.
Bhagavad Gitassa Krishna selittää Arjunalle aineellisen luonnon kolme eri laatua. Nämä ovat hienovireisiä voimia, jotka vaikuttavat käyttäytymiseemme, mieleemme, tunteisiimme ja toimintaamme. Sanskritinkielinen termi näille voimille on guna, 'köysi', ja Bhagavad Gita selittää, kuinka ne vetelevät henkilöä eri suuntiin, jopa vastoin parempaa arvostelukykyämme.
Sattva-gunan, hyvyyden laadun, vaikutuksia voidaan havaita kun vallitsee rauhallinen, harmoninen ja puhdas tyytyväisyyden ilmapiiri. Rajo-guna, intohimoisuuden laatu, on kyltymätöntä toivetta väliaikaisia aistityydytyksiä kohtaan, niiden aina vain lisääntyvää tavoittelua, jolloin vääjäämättömästi tuloksena on tyytymättömyys. Tamo-guna, tietämättömyyden laatu, ilmenee laiskuutena, masennuksena, päihtymyksenä, epäjärjestyksenä ja hulluutena.
Bhagavad Gitan 14:ssa luvussa on yksityiskohtainen kuvaus luonnon eri laaduista, niiden tunnistamisesta, siitä kuinka ne vaikuttavat meihin, ja kuinka lopulta voimme vapatua niiden vaikutuksesta harjoittamalla bhakti-joogaa.
Ylläoleva maalaus kuvastaa kuinka luonnon kolme eri laatua hallitsevat tekojamme, kuin olisimme heidän marionettejaan. Krishna on kuvattu heidän yläpuolellaan, mikä viittaa siihen, että Krishnaa ei kosketa ainellisen luonnon eri laadut, sillä Hän on täysin henkinen, eikä ole koskaan kosketuksissa minkään aineellisen kanssa.
Sukupuolisella suuntautumisella ei ole bhaktin kannalta mitään merkitystä. Bhaktissa lopullisena päämääränä on hylätä kaikki kehoon kohdistuvat kiintymykset, ja siirtää ne henkisiin asioihin. Sillä ei ole väliä, onko bhaktin harjoittajan kiintymyksen kohteena mies tai nainen, tai jotain siltä väliltä, tai jotain muuta, koska bhaktin menetelmässä mieltä harjoitetaan kiintymään Radhaan ja Krishnaan. Tällöin vähitellen kiinnymme enemmän ja enemmän henkisiin asioihin ja vähemmän ja vähemmän aineellisiin asioihin - olivat ne sitten miehen tai naisen muodossa, niin se on ihan sama.
Sielun tasolla miesten ja naisten (tai muidenkaan vastakkainasettelujen) välillä ei ole mitään eroa. Fyysisesti erot ovat itsestäänselvät - kilpailevathan miehet ja naiset urheilussakin erikseen.
Naisten kielteinen reaktio patriarkaalisiin ja sortaviin asenteisiin on itsestäänselvä. Edistynyt henkinen näkemys onkin, että kaikkia eläviä olentoja arvostetaan, kohdellaan hyvin, kunnioitetaan yksilöinä, ja annetaan ilmaista itseään haluamallaan tavalla - lakia kunnioittaen, tietenkin.
Krishna-tietoisuuden filosofia on kaikista filosofioista kunnioittavin luontoa, eläinten oikeuksia ja ympäristöä kohtaan.
Bhakti-joogit ovat kasvissyöjiä, jotka eivät syö lihaa, kaloja tai kananmunia. Kunnioitamme eläinten oikeutta elää.
Ei ole tarvetta tappaa eläimiä ruokahalun tyydytykseksi, sillä puut ja kasvit notkuvat ravitsevan ruuan painosta; hedelmiä, vihanneksia, juureksia, viljaa ja pähkinöitä riittää kyllä kaikille. Jotkut toki kysyvät, kuinka voimme riistää kasvien hengen? Sadonkorjuu ei aina tapa kasvia - omenoita poimitaan joka vuosi uudestaan samasta puusta. Meidän on kuitenkin syötävä, joten valitsemme ruokamme siitä elävien olentojen kunnasta, joka kokee vähiten kärsimystä. Vaikka kaikella on tietoisuus, sen kehittyneisyyden tasossa on eroja. Se, kuinka paljon esim. peruna ymmärtää ja kokee kipua eroaa sosiaalisemmista ja kehittyneemmistä elävistä, kuten sioista, lehmistä ja lampaista.
Silti minkä tahansa elämän riistäminen - jopa kasvisten - tuottaa karmaa, joten sen tähden bhakti-joogit valmistavat kasvisruokansa Vedojen henkisiä periaatteita noudattaen, ja tarjoavat sen mantroilla kiitollisina takaisin niiden Luojalle, Krishnalle. Tällöin ruoka henkistyy, ja muuttuu näin karmavapaaksi prasadaksi. (Lue lisää ruuan siunaamisesta täältä.)
Kasvissyönti ja yksinkertaisempi elämäntyyli on kestävää ympäristöpolitiikkaa. Lihateollisuus edesauttaa suuresti planeetan metsien häviämiseen, aavikoitumiseen, veden saastumiseen ja vähyyteen, ilman epäpuhtauksiin ja maaperän eroosioon.
Puolet Amazonin sademetsistä on hakattu karjan kasvatusta varten, 40% Läntisen USA:n maasta käytetään lihakarjan kasvatukseen, 50% maailman viljasta syötetään karjalle, samalla kun miljoonat ihmiset kärsivät nälästä ja ovat aliravittuja. Kaikki ne soijapavut ja viljat, jotka vuosittain USA:ssa syötetään karjalle, voisivat ruokkia 1.3 miljardia ihmistä.
Mikään muu filosofia ei kohtele lehmää niin suurella kunnioituksella, kuin Vedojen. Lehmää pidetään ihmiskunnan äitinä, sillä hän antaa meille ravitsevaa maitoaan. Sonneja ja härkiä pidetään isinämme, sillä he auttavat peltomaan kyntämisessä, ja molemmat tuottavat tärkeätä kasvisten kasvuainetta: lantaa. Vedat kieltävät koskaan riistämästä lehmän tai sonnin henkeä, vaan niille kuuluu tarjota onnellinen elämä ja luonnollinen kuolema vanhuuteen. Jos ne sairastuvat, niitä kuuluu hoitaa. Vasikat saavat juoda äitinsä maitoa kylliksensä, ja se maito mikä jää yli, lypsetään ihmisten käyttöön.
Jumaltietoisuus on maailmanlaajuista, ja kaikki autenttiset uskonnot, jotka seuraavat alkuperäisiä opetuksiaan, ovat oikeassa.
Vedinen ymmärrys on, että eri aikakausille on olemassa omat opettajat ja opetuksensa, sillä ihmiset ovat kautta aikain olleet erilaisissa vaiheissa ymmärtämiskykynsä ja vastaanottavaisuutensa suhteen.
Vedat ovat ennustaneet mm. Jeesuksen, Mohammedin ja Buddhan ilmestymiset ja opetukset. Srila Prabhupada oli erityisen kunnioittava kaikkia uskontoja kohtaan ja sanoi:
"Kuka ei kunnioittasi Jeesus Kristusta? Hän uhrasi kaiken Jumalalle, jopa oman henkensä. Joten kuka on se vintiö, joka ei kunnioittaisi Jeesus Kristusta? Mitä hän muka teki väärin ihmiskunnalle? Hän teki kaikkensa ihmiskunnan eteen. Kunnioitan todella, todella paljon Herraa Jeesusta Kristusta."
Srimad Bhagavatamin merkityksessä (2.4.18) Srila Prabhupada kirjoittaa:
"Jeesus Kristus ja Muhammed olivat suuria Jumalalle antautuneita sieluja, ja he toimivat suurenmoisella tavalla Jumalan puolesta tällä maapallolla."
Tämän ymmärryksen mukaisesti, emme käännytä minkään uskonnon jäseniä, vaan rohkaisemme heitä noudattamaan oman uskontonsa opetuksia ja rakastamaan Jumalaa. Krishna-tietoisuuden ISKCON-liike osallistuu uskontojen välisiin keskusteluihin, joissa yhdessä yritetään ymmärtää ja palvella Jumalaa paremmin.
Kaikkia uskontoja yhdistävät nämä neljä periaatetta: totuudenmukaisuus, myötätunto, itsekuri ja puhtaus. Henkisen elämän harjoittajalle on välttämätöntä ymmärtää mitkä teot auttavat ja mitkä tuhoavat näiden periaatteiden vaalimista, jotta hän voisi vakaasti edetä Jumalan rakastamisen polulla.
Uskonnon universaaleja neljää periaatetta tuhoavat:
- UHKAPELUU tuhoaa totuudenmukaisuuden. Uhkapeluu ei pelkästään tarkoita vedonlyöntiä, vaan myös rahan keinottelua ja epämääräisiä tapoja rahan ansaitsemiseksi. Lisääntynyt ahneus, epärehellisyys, ahdistuneisuus ja tasapainon puute tuhoavat totuudenmukaisuuden, joka nostattaa tietoisuutta.
- ELÄINTEN TAPPAMINEN tuhoaa myötätunnon. Tehostettu eläinten teurastus on organisoitua väkivaltaa. Se joka myöntää luvan, se joka teurastaa eläimen, se joka valmistaa ruokaa siitä, se joka myy sen, ja se joka syö tuon eläimen, ovat vedojen mukaan kaikki murhaajia, joita karman laki tulee muistamaan. Kaikki yllämainitut toiminnot tuhoavat myötätuntoa.
- HOLTITON SUKUPUOLIELÄMÄ tuhoaa itsekurin. Syventyminen seksuaalisiin toiveisiin aiheuttaa ylenmääräistä kiintymystä kehoon ja aineellisiin kiintymyksiin. Näin ollen se sitoo sielun valheellisesti luulemaan olevansa tämä keho. Sukupuolisen elämän nautintoja suuresti nostetaan esille mediassa ja mainostuksessa. Holtiton sukupuolielämä on syynä moniin sosiaalisiin, tunnepitoisiin ja psykologisiin ongelmiin yhteiskunnassa.
- PÄIHTEET tuhoavat puhtauden. Päihteet, kuten tupakka, alkoholi, huumeet ja jopa kofeiini, ovat keholle luonnottomia, ja johtavat usein riippuvuuteen. Pahimmassa tapauksessa päihteiden käyttö aihettaa ennenaikaisen kuoleman, mutta aina ne aiheuttavat sairautta, mielen tasapainottomuutta, ennenaikaista vanhenemista ja kyvyttömyyttä keskittää mieltä älykkäästi ja vakaasti vaadittuihin tehtäviin. Riippuvuudet ottavat enemmän ja enemmän valtaa, kunnes yksilö menettää harkintakykynsä ja ajautuu kurjaan olemassaoloon, jossa puhtaudesta ei ole paljoakaan jäljellä.
Bhakti-joogan oppilasketjuun vihkimyksen saaneet henkilöt vannovat seuraavansa neljää uskonnon periaatetta: Ei lihansyöntiä, ei uhkapeluuta, ei päihteitä, eikä luvatonta sukupuolielämää.
Mitä on bhakti-jooga?
Kun puhutaan joogasta, niin mieleen tulee suosituksi muovautunut itämäinen urheilu -ja venyttelymuoto. Tuo osa joogasta on kuitenkin vain yksi askel astanga- tai hatha-joogan itseoivalluksen eri vaiheista. Joogaa harjoittivat ammoisina aikoina ikivanhat tietäjät, jotka hiljaisissa paikoissa keskittivät mielensä ja hallitsivat aistinsa löytääkseen Jumalan.
Nykyajan joogassa harjoitellaan eri asentoja, asanoita, mutta harvemmin puhutaan joogan syvemmästä merkityksestä ja arvomaailmasta. 'Jooga' tarkoittaa 'Korkeimman kanssa linkittymistä'. Jos joku toivoo olevansa yhteydessä Korkeimpaan aineellista ja henkistä luontoa älyllisesti analysoimalla, niin häntä kutsutaan 'Jnana-joogiksi'.
Hatha-joogan ja Jnana-joogan prosessit ovat todella vaikeat - käytännössä nykyajan ihmiselle mahdottomat - ja voivat helposti viedä satoja vuosia täydellistää. Tälle ajalle suositeltu joogan muoto on bhakti-jooga, jossa harjoitellaan Korkeimman kanssa linkittymistä rakastavan palveluksen kautta.
Paras tapa kehittyä bhakti-joogassa, on lausua mahamantraa ja tehdä käytännön palvelusta temppelissä tai ashramassa (joka voi olla vaikka oma koti). Tätä mantraa lausumalla voi saavuttaa itseoivalluksen paljon helpommin ja nautinnollisemmin, kuin muinaisilla joogan menetelmillä.
Mutta tarkoitus ei ole lainkaan väheksyä joogaa, se on täysin suositeltavaa kehon ja mielen huoltoa! 🙂
Kuvassa joogailee Gokulacandra/Jani Jaatinen (GokulYoga)
©Kai Kuusisto.
Miksi laulatte “Hare Krishna, Hare Krishna, Krishna Krishna, Hare Hare, Hare Rama, Hare Rama, Rama Rama, Hare Hare”?
Tämä maha-mantra on tämän aikakauden mantra vapautukseen. 'Mantra' tarkoittaa henkistä äänivärähtelyä. Aineelliset äänet vaikuttavat tunteisiimme ja älyymme aineellisilla tavoilla. Henkiset äänivärähtelyt yhdistävät meidät todelliseen itseemme (sieluun ja Ylisieluun) ja herättävät uinuvan henkisen tietoisuutemme. Mahamantran äänivärähtely nostaa ehdollistuneen sielun alkuperäiseen onnelliseen, tiedontäyteiseen ja ikuiseen tilaansa.
Tämä mantra ei kuulu vain jollekin tietylle ihmistyypille tai tietylle uskonnolle, vaan se kuuluu kaikille, jotka haluavat kohottautua aineellisen rajallisen ymmärryksen yläpuolelle ja kokea korkeampaa transsendentaalista onnea.
Se on yliaineellinen äänivärähtely, joka koskettaa sielua - sielu ei voi olla muslimi, hindu, kristitty tai juutalainen - sielu on mitä se on - puhdasta henkeä, joka etsii pysyvää onnea.
Mitä on bhakti-jooga?
Kun puhutaan joogasta, niin mieleen tulee suosituksi muovautunut itämäinen urheilu -ja venyttelymuoto. Tuo osa joogasta on kuitenkin vain yksi askel astanga- tai hatha-joogan itseoivalluksen eri vaiheista. Joogaa harjoittivat ammoisina aikoina ikivanhat tietäjät, jotka hiljaisissa paikoissa keskittivät mielensä ja hallitsivat aistinsa löytääkseen Jumalan.
Nykyajan joogassa harjoitellaan eri asentoja, asanoita, mutta harvemmin puhutaan joogan syvemmästä merkityksestä ja arvomaailmasta. 'Jooga' tarkoittaa 'Korkeimman kanssa linkittymistä'. Jos joku toivoo olevansa yhteydessä Korkeimpaan aineellista ja henkistä luontoa älyllisesti analysoimalla, niin häntä kutsutaan 'Jnana-joogiksi'.
Hatha-joogan ja Jnana-joogan prosessit ovat todella vaikeat - käytännössä nykyajan ihmiselle mahdottomat - ja voivat helposti viedä satoja vuosia täydellistää. Tälle ajalle suositeltu joogan muoto on bhakti-jooga, jossa harjoitellaan Korkeimman kanssa linkittymistä rakastavan palveluksen kautta.
Paras tapa kehittyä bhakti-joogassa, on lausua mahamantraa ja tehdä käytännön palvelusta temppelissä tai ashramassa (joka voi olla vaikka oma koti). Tätä mantraa lausumalla voi saavuttaa itseoivalluksen paljon helpommin ja nautinnollisemmin, kuin muinaisilla joogan menetelmillä.
Mutta tarkoitus ei ole lainkaan väheksyä joogaa, se on täysin suositeltavaa kehon ja mielen huoltoa! 🙂
Miksi laulatte “Hare Krishna, Hare Krishna, Krishna Krishna, Hare Hare, Hare Rama, Hare Rama, Rama Rama, Hare Hare”?
Tämä maha-mantra on tämän aikakauden mantra vapautukseen. 'Mantra' tarkoittaa henkistä äänivärähtelyä. Aineelliset äänet vaikuttavat tunteisiimme ja älyymme aineellisilla tavoilla. Henkiset äänivärähtelyt yhdistävät meidät todelliseen itseemme (sieluun ja Ylisieluun) ja herättävät uinuvan henkisen tietoisuutemme. Mahamantran äänivärähtely nostaa ehdollistuneen sielun alkuperäiseen onnelliseen, tiedontäyteiseen ja ikuiseen tilaansa.
Tämä mantra ei kuulu vain jollekin tietylle ihmistyypille tai tietylle uskonnolle, vaan se kuuluu kaikille, jotka haluavat kohottautua aineellisen rajallisen ymmärryksen yläpuolelle ja kokea korkeampaa transsendentaalista onnea.
Se on yliaineellinen äänivärähtely, joka koskettaa sielua - sielu ei voi olla muslimi, hindu, kristitty tai juutalainen - sielu on mitä se on - puhdasta henkeä, joka etsii pysyvää onnea.
Jos jossakin on elämää, se on merkki siitä että siellä on sielu. Sielun omaavat elävät olennot läpikäyvät seuraavat kuusi muutoksen tilaa: he syntyvät, kasvavat, kestävät hetken, tuottavat jälkeläisiä, kuihtuvat ja lopulta kuolevat. Nämä kuusi eri vaihetta voidaan nähdä kasveissa, eläimissä, hyönteisissä ja jopa mikrobeissa. Kun nämä muutokset ovat havaittavissa, voidaan ymmärtää, että sielu on näiden muutosten takana. Kun sielu lähtee kehosta, elävä organismi kuolee.
Kysymys "Kuka minä olen?" on pitänyt filosofit ja akateemikot kiireisinä tuhansien vuosien ajan. Vedat selittävät, että nämä kehot jotka näemme silmillämme - valkoiset, mustat, aasialaiset, suomalaiset - ovat kaikki väliaikaisia ulkoisia nimittäjiä. Oikea henkilö - henkinen sielu - asustaa kehon sisällä. Meidän ei pitäisi sanoa, että 'minulla on sielu'. Itseasiassa sinä olet sielu. Oikea ymmärrys olisi 'Minä olen sielu, ja minulla on keho'. Kun keho kuolee, sielu jatkaa elämäänsä ja siirtyy seuraavaan kohteeseensa - joko vapautuen aineellisesta maailmasta ikuiseen henkiseen maailmaan, tai jatkaen taistelua aineellisen maailman kolmenlaisten kurjuuksien heittelemänä. (Kolmenlaiset kurjuudet ovat (1) ongelmat, jotka aiheutuvat mielestä ja kehosta, (2) ongelmat, jotka muut elävät olennot aiheuttavat, ja (3) ongelmat, jotka luonnonilmiöt aiheuttavat.)
Kehittääksemme tietojamme, tarvitsemme hyvän opettajan - koulussa, yliopistossa, urheilussa - missä tahansa taidossa. Sama pätee henkisyyden kehittämisessä; lähestymme henkistä opettajaa, gurua, jotta oppisimme paremmin ja helpommin. Aito guru on sellainen, joka on saanut oppinsa omalta henkiseltä opettajaltaan, seuraa tämän opetuksia tarkasti, ja on saanut niistä syviä oivalluksia.
Aineellisesti ehdollistuneina, meillä kaikilla on neljä puutetta: olemme harhan vallassa, olemme taipuvaisia huijaamaan, teemme virheitä ja aistimme ovat epätäydelliset. Näin ollen emme voi saavuttaa täydellistä tietoa vain aistimuksiemme ja kokemustemme avulla.
Vedoissa opetetaan, kuinka transsendentaalinen tieto voidaan vastaanottaa kuulemalla - erityisesti kuulemalla vilpittömältä henkiseltä opettajalta.
Sokea usko ja fanaattinen seuraaminen ei ole Vedojen suosittelemaa. On harmillista, että Intiasta on tullut sellaisiakin "guruja", jotka ovat hyväksikäyttäneet oppilaittensa naiiviutta ja hyväuskoisuutta. Vedat neuvovat mahdollisia oppilaita ensin tutustumaan mahdolliseen guruunsa, kyselemällä häneltä veda-filosofiasta ja tutustumalla hänen karakteeriin.
Rupa Goswamin kirjoittamassa Antaumuksen nektarissa sanotaan: "Sävyisä henkilö, joka kykenee hallitsemaan puheensa, mielen vaatimukset, vihan puuskat ja kielen, vatsan ja sukupuolielinten halut, on kykeneväinen hyväksymään oppilaita ympäri maailman."
On olemassa myös muutamia tapoja tarkistaa kuka on guru, ja kuka huijari. Ensinnäkin gurun on kuuluttava sellaiseen katkeamattomaan oppilasketjuun, joka voidaan jäljittää sen alkuperäisten opetusten puhujaan, Krishnaan, asti. Toiseksi, kaikkien gurun sanomisien ja tekemisien on oltava samalla sivulla veda-kirjoitusten kanssa. Kolmanneksi, gurun tulee myös seurata kaikkien edeltävien oppilasketjun jäsenten ohjeita.
Ja tietenkin kouriintuntuvimman todistuksen gurun pätevyydestä annat sinä itse: "Kun seuraan tätä gurua, kykenenkö olemaan 'parempi minä'? Onnistunko luopumaan itseäni tuhoavista aktiviteeteista, ja kehitynkö Krishnan rakastamisessa ja henkisessä elämässäni? Ennen kaikkea, olenko onnellisempi?" Jos kaikki ylläolevat toteutuvat, silloin olet löytänyt aidon gurun, jolta voit kysellä ja oppia paremmasta elämästä.
Kaikista tärkein vedojen ohje, on aina muistaa Krishna, eikä koskaan unohtaa Krishnaa. Sen tähden oppilasketjuun vihityt bhaktijoogit saavat henkiseltä opettajaltaan uuden nimen, joka muistuttaa heitä Krishnasta. Yleensä miehet saavat Krishnan nimen, jonka lopukkeena on 'das', eli palvelija, ja naiset Radhan nimen, jonka lopukkeena on 'dasi' tai 'devi dasi', eli palvelijatar. Esimerkiksi: Madana-Mohini Devi Dasi, Atisundari DD, Gopal Das, Ananta D, jne.
Srila Prabhupada on tuo henkilö, joka toi bhaktin Intiasta koko maailman hyppysille. Hän on Brahma Madhva Gaudiya -oppilasketjun jäsen, joka oman henkisen opettajansa pyynnöstä käänsi sanskritin- ja bengalinkielisiä veda-tekstejä englannin kielelle ja opetti tinkimätöntä alkuperäistä veda-filosofiaa, eli Krishnan rakastavaa palvelemista. Nykyisin hänen kirjojaan on julkaistu yli 80:llä eri kielellä. Hän hyväksyi monia oppilaita, jotka jatkavat oppilasketjua ja hyväksyvät omia oppilaitaan, ja tekevät kansainvälistä yhteistyötä Srila Prabhupadan perustaman ISKCON:in kautta, jotta kaikilla olisi mahdollisuus tutustua bhaktin kirjallisuuteen ja onnellisen elämän reseptiin.
--> Srila Prabhupadan elämäntarina <--
--> Srila Prabhupadan huikeat saavutukset <--
ISKCON on akronyymi sanoista: International Society for Krishna Consciousness, eli Kansainvälinen Krishna-tietoisuus yhteisö. A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupada virallisti tuon nimen perustamalleen yhteisölle vuonna 1966 New Yorkissa. ISKCON seuraa Vedojen perinteitä ja opettaa niiden muinaista viisautta maailmanlaajuisesti. Srila Prabhpada itse matkusti 12 kertaa maailmanympäri kehittääkseen yhteisöään ja kannustaakseen oppilaitaan. ISKCON on synnystään lähtien vain kasvanut, ja tällä hetkellä sen nimissä on yli 300 temppeliä, maatilayhteisöä, ashramaa, koulua ja oppilaitosta.
Srila Prabhupada perusti oppilaistaan koostuvan GBC:n (Governing Body Commission, eli toimeenpanevan valiokunnan) valvomaan ja johtamaan yhteisön hallinnollisia sekä henkisiä tarpeita hänen ohjauksensa alaisuudessa. Jokainen ISKCON:in temppeli, ashrama ja maatila yms. on oma erillinen projekti, jolla on omat paikalliset johtajansa. Käytännössä GBC vain valvoo, että kaikki seuraavat Srila Prabhupadan opetuksia sellaisina, kuin hän ne meille jätti.
ISKCON:in päämaja sijaitsee Mayapurissa, Länsi-Bengalissa (Intia). Tämä on tärkeä paikka kaikille bhakti-joogeille, sillä se on Gauranga Mahaprabhun syntymäpaikka. Gauranga Mahaprabhu on Krishnan viimeisin avatara, jonka ohjeiden ja henkilökohtaisen esimerkin pohjalta Krishnan pyhien nimien ylistäminen leviää ympäri maailman.
ISKCON:in keskuksia on lähes kaikissa maailman suurissa (ja pienissäkin) kaupungeissa, sen jäsenet koostuvat mitä moninaisimmista taustoista ja eri kansakunnista, tehden siitä todella kansainvälisen yhteisön.
