Krishnatietoinen henkilö voi elää rauhassa missä tahansa. Hän ei hämmenny lukemattomien ja alati vaihtuvien harhaanjohtajien propagandasta, sillä aineellisella maailmalla ei ole bhaktalle mitään annettavaa. Maailman historiassa eilisen totuus on huomisen valhe, joskus eilisen valhe on tämän päivän totuus, kunnes koittaa huominen, ja eilisen totuus on taas valhe.

Krishnasta alkava katkeamaton oppilasketju tarjoaa muuttumatonta ikiaikaista tietoa. Jokapäiväiset uutiset voi lukea vaikka Bhagavad Gitasta, Srimad Bhagavatamista ja Caitanya Caritamritasta, jotka paljastavat aineellisen harhan rumat kasvot, keskittyen ajattomaan viisauteen, pysyvään totuuteen ja Krishnan ihanuuteen. Mikä tahansa uutinen joka ei paljasta Krishnaa ja meidän alkuperäistä suhdettaan Häneen on valeuutinen.

Materialismi masentaa, sillä aine on väliaikaista ja ilman yhteyttä Krishnaan. Voit omistaa kaiken, ja yhä olla onneton, tai voit olla rutiköyhä ja onnellinen, sillä onnesi lepää jossakin konkreettisessa ja pysyvässä, eli Krishnassa. Teknologian uusimmat ”apu”välineet, supervoimat, psyykkiset kyvyt ja kehollinen huumaava upea olo kaikki vain häiritsevät henkisen elämän harjoittajaa, joka kääntää selkänsä aineellisen sivilisaation lasinsirpaleille, etsien sen sijaan henkisen elämän timantteja.

Hän tavoittelee harmoniaa ja luonnollista elämäntapaa, jossa voi yksinkertaisella ahkeruudella ja kehittävällä luovuudella oppia rakastamaan Jumalaa, Hänen luomusta ja kaikkia luotuja. Mikään ulkopuolinen kyky, keino tai väline ei edistä tässä, vain oma sisäinen päätös pyrkiä parempaan. Aineellinen maailma ei ole paikka herrasmiehelle. Se on vankila ehdollistuneille sieluille, jotka lankesivat henkisestä maailmasta, koska ruoho vaikutti vihreämpää aidan toisella puolen. Etenkin Kali-yugalla (eli nyt) meno on barbaarista, mutta bhaktat eivät hämmenny siitäkään, sillä he tietävät, että Kali vain toteuttaa omaa kapellimestarin tehtäväänsä erottaen herat juustosta, jyvät akanoista, demoniset jumalaisista. Kärsimystä voi kiittää siitä, että se herättelee toivetta löytää onnea, ja puskee sielua näin väärien tekojen parista oikeiden tekojen pariin, eli raa’asti demonisuudesta jumalaisuuteen, synneistä hurskaisiin tekoihin.

Miksi elävä olento haluaa elää, eikä koskaan sairastua, vanheta ja kuolla? Koska sielu on ikuinen, täynnä tietoa ja autuutta. mutta keho, johon se on vangittu, on väliaikainen, taipuvainen neljänlaisiin virheisiin* ja onneton, koska se on tekemisissä vain väliaikaisen harhanomaisen todellisuuden kanssa.

Veda-kirjoituksissa sanotaan, että aineellisessa maailmassa ei ole nautintoa, tai että se on vain tauko kärsimysten keskellä. Vasta henkistä elämää harjoittamalla voi kokea pysyvää onnea ja tyytyväisyyttä, sillä henkiset teot ovat yhteydessä Krishnaan, kaiken nautinnon alkuperään. Jo vasta-alkaja voi maistaa henkistä onnea, ja yksikin pisara riittää vakuuttamaan siitä, ettei aineellisessa maailmassa ole mitään tavoiteltavan arvoista.

Krishnatietoisuus ei ole sentimentaalista uskomista. Krishnatietoisuus on tiedettä sielusta. Veda-kirjoitusten mukainen elämä on loogista, kaunista, merkityksellistä ja onnellista. Maailmassa tapahtuu paljon hämmentäviä asioita, ja voi olla vaikea uskoa, että kaiken takana on hyvää tahtova Jumala.

Teoilla on seuraukset, hyviä asioita tapahtuu hyviä tekoja tehneille sieluile, ja toisin päin, eli karman laki pätee kuoleman jälkeenkin, kun synnymme uudelleen omien menneiden tekojemme sitomina. Kuinka vapautua karmasta? Antautumalla Krishnalle, eli seuraamalla vedojen opetuksia, viettämällä aikaa bhaktojen kanssa ja lausumalla maha-mantraa: HARE KRSNA HARE KRSNA, KRSNA KRSNA HARE HARE, HARE RAMA HARE RAMA, RAMA RAMA HARE HARE.

Jokaisella sielulla on vapaa tahto, koska Krishna, Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, on vapaa, ja me olemme pienen pieniä osasia Hänestä, joten omaamme Hänen ominaisuutensa pienen pieninä. Sielu on aina vapaa päättämään toimiiko hän aineellisen vai henkisen energian piirissä. Kyse on omasta tietoisuudesta. Jos teemme kaikki jokapäiväiset askareemme Krishnan iloksi, ja Hänet muistaen, toimimme puhtaan henkisen energian piirissä, vaikka ulkoisesti näyttäisikin, että olisimme edelleen aineellisen energian hallinnassa. Miksi? Koska Krishna ja Hänen energiansa on kaiken läpäisevää, puhdistavaa ja voimakkaampaa kuin mikään muu. Absoluuttista siis.

*Ehdollistunut sielu on taipuvainen 1) tekemään virheitä, 2) olemaan harhan vallassa 3) huijata ja tulla huijatuksi, ja hänellä on 4) epätäydelliset aistit.