Sarvabhauma Bhattacarya oli niin arvostettu ja pätevä oppinut, että jopa monet mayavada-koulukunnan sannyasit opiskelivat hänen alaisuudessaan, vaikka hän itse elikin vielä perheenelättäjän elämänvaiheessa. Ei siis ole vaikea ymmärtää, että todellisuudessa hän oli Brihaspatin, puolijumalten gurun, inkarnaatio, joka oli laskeutunut auttaakseen Gauranga Mahaprabhua kukistamaan mayavada-filosofian.

Sarvabhauma Bhattacarya syntyi aristokraattiseen bramiiniperheeseen, ja opiskeli koko ikänsä ahkerasti, syventyen logiikan ja persoonattomuusoppien maailmaan. Kun Jagannatha Purin kuningas, Maharaja Prataparudra, kuuli Sarvabhauman oppineisuudesta, hänet nimettiin oikeuden korkeimmaksi oppineeksi.

Myöhemmin Gauranga Mahaprabhun seuran ansiosta Sarvabhauma Bhattacarya hylkäsi mayavadismin, ja hyväksyi vaisnavismin ja bhaktin elämänsä keskipisteeksi.

Kuinka Sarvabhauma tapasi Gauranga Mahaprabhun?

Vain 24-vuotiaana Gauranga Mahaprabhu lähti Navadvipasta perheensä luota Katwaan hyväksyäkseen sannyasan elämänvaiheen. Sieltä Hän matkusti Shantipurin kautta Jagannatha Puriin, ensimmäistä kertaa elämässään.

Vielä kaukana kaupungista ollessaan Hän näki temppelin korkeimman kärjen, ja sai ihmeellisen näyn Krishnasta. Rakkauden hurmiossa Hän lähti juoksemaan kohti temppeliä, ja perille päästyään yritti halata Jagannatha-deityä. Alttaria lähestyessään Gauranga kuitenkin pyörtyi hurmiosta. Temppelin vartijat olivat valmiit lyömään hereille ja hätistämään pois tämän henkilön, jonka he luulivat olevan vain joku kumma pummi, kun Sarvabhauma sattui paikalle, ja esti heitä näin tekemästä.

Sarvabhauma oli vaikuttunut Herran kauneudesta ja Hänen lukuisten henkisten hurmiotilojen ilmentymistä, ja ymmärsi näin ollen, ettei lattialla maannut kukaan tavallinen henkilö.

Oppilaidensa ja temppelin vartijoiden avulla tajuton Gauranga kannettiin Sarvabhauman kotiin toipumaan, jossa hän asetti pumpulitupon Herran nenän eteen varmistaakseen, että hengitys vielä kulki.

Sillä välin Gaurangan alituiset seuralaiset olivat saapuneet jälkijunassa kaupunkiin, ja etsivät Herraa.

He kuulivat mitä oli tapahtunut Jagannathan temppelissä, ja törmäsivät myös Sarvabhauman veljeen, Gopinatha Acaryaan, joka toi heidät Herran luo. Huolestuneet bhaktat helpottuivat nähdessään lepäävän Gaurangan, ja vierailivat sitten nopeasti Jagannathan luona. Sen jälkeen he palasivat ja alkoivat laulamaan Hare Krishna-mantraa, jolloin Gauranga virkosi hereille. Isällisen suojelevaisena Sarvabhauma Bhattacarya kielsi Gaurangaa jatkossa vierailemasta yksin temppelissä, ja kutsui Hänet seuralaisineen jäämään luokseen vieraiksi.

Sarvabhauma ilahtui kun kuuli Mahaprabhun perhetaustasta, sillä hänen oma isänsä oli ollut Gaurangan isoisän läheinen ystävä. Hän sanoi, ”Olet saanut nimeksesi Krsna Caitanya, ja se on hyvä nimi. Mutta sait kasteesi Bharati-linjan sannyaseilta, eikä heidän maine ole kovinkaan kummoinen. Jos tahdot, voin auttaa Sinua saamaan kasteen joltain arvostetummalta linjalta.”

Gopinatha ja muut bhaktat pettyivät suuresti kuullessaan Sarvabhauman ehdotuksen, ja vastustellen vastasivat, ”Sri Caitanya Mahaprabhu on Korkein Herra Itse! Hän ei ole riippuvainen näistä ulkoisista muodollisuuksista.”

Näin he väittelivät puolin ja toisin, kunnes Gauranga itse nöyrästi pyysi bhaktoja lopettamaan riitelemisen Sarvabhauman kanssa, sillä hän oli Herraa vanhempi ja näin ollen arvostettu, sekä tarjosi apuaan vain hyvää tarkoittaen. Sarvabhauma ehdotti, että Gauranga opiskelisi hänen alaisuudessaan vedantaa, ja kasvattaisi näin sannyasille välttämätöntä maailmasta luopumisen asennetta.

Herra hyväksyi tämän kutsun, ja seuraavat seitsemän päivää Hän vain istui hiljaa ja tarkkaavaisesti kuunteli Sarvabhauman selityksiä.

Lopulta Sarvabhauma hieman turhautuneena sanoi, ”Vedojen opiskelu on vaativaa, ja oppilas joka todella toivoo oppivansa, kysyy kysymyksiä ymmärtääkseen paremmin.”

Tällöin Gauranga vastasi, ”Pyysit Minua vain kuuntelemaan, et kysymään kysymyksiä, joten olen kuunnellut. Minulla ei ole mitään vaikeutta ymmärtää sutrien merkityksiä, sillä ne ovat mielessäni yhtä selkeitä ja kirkkaita kuin aurinko.

Mutta sinun selityksesi taas ovat hämmentäviä, koen niiden piilottavan sutrien itsestään selvän sanoman aivan kuten pilvet peittävät auringon.”

Sarvabhauma tunsi hienoista vihaa tästä vähättelevästä vastauksesta, ja ryhtyi väittelemään ’Brahman’-sanan merkityksestä.
Kirjoituksiin pohjautuen Sarvabhauma väitti, että Brahman on muodoton ja vailla ominaisuuksia. Herra taas osoitti kirjoitusten voimalla Brahmanin nimenomaan omaavan muodon ja ominaisuuksia.

Mahaprabhu siteerasi atmarama-säkeen, ja pyysi Sarvabhaumaa avaamaan sen merkitystä.

atmaramash ca munayo
nirgrantha apy urukrame
kurvanty ahaitukim bhaktim
itthambhuta-guno harih

Jopa nuo hiljaiset pyhimykset, jotka ovat täysin tyytyväisiä itseensä ja vapaita aineen sitoumuksista, palvelevat antaumuksellisesti Herra Haria, jonka toimet ovat ihmeellisiä, sillä sellainen on Hänen ominaisuuksiensa loistelias luonne. (SB 1.7.10)

Sarvabhauma selitti tämän säkeen jopa yhdeksällä tavalla, jonka jälkeen Mahaprabhu osoitti yliaistillisen oppineisuutensa selittämällä saman säkeen kahdeksallatoista tavalla, edes koskettamatta teemoillaan niitä yhdeksää selitystä, jotka Sarvabhauma antoi.

Sarvabhauma oli hämmästyksestä sanaton, ja alkoi lopultakin ymmärtämään, ettei Mahaprabhu ollut kukaan tavallinen henkilö, vaan Itse Korkein Herra.

Sarvabhauma alkoi katumaan ylpeyttään, ja lopulta kumartui Herran jalkojen juureen rukoillen Häneltä anteeksiantoa.

Tällöin armollinen Gauranga paljasti Sarvabhaumalle yliaistillisen muotonsa.

Ensin nelikätisenä Narayanana, sitten kaksikätisenä huilua pitelevänä Krishnana, ja lopulta kuusikätisenä Sadbhujana, yhdistyneenä Krsnana, Ramana ja Caitanyana. Herra säteili kuin miljoonat auringot, ja Sarvabhauma pyörtyi.

 

Hieman myöhemmin tapahtuneen jälkeen Sarvabhauma Bhattacarya istui alas ja kirjoitti satasäkeisen sanskritinkielisen ylistyksen Gauranga Mahaprabhulle.

Kaksi näistä säkeistä hän kirjoitti palmunlehdille, ja lähetti ne Jagadananda Panditan mukana Gaurangalle. Jagadananda oli älykäs ja varotoimena kirjoitti nämä säkeet ovenkarmiin ennen kuin astui taloon sisälle ja antoi palmunlehdet Herralle luettavaksi. Ja hyvä niin, sillä Mahaprabhu repi lehdet riekaleiksi heti ne nähtyään.

Bhaktat kuitenkin näkivät, lukivat ja opettelivat nämä säkeet ovenpielestä:

vairagya-vidya-nija-bhakti-yoga-shikshartham ekah purushah puranah
shri-krishna-caitanya-sharira-dhari kripambudhir yas tam aham prapadye

Antakaa minun turvautua Jumaluuden Ylimpään Persoonallisuuteen, armon yliaistilliseen valtamereen, Sri Krishnaan, joka Gauranga Mahaprabhun muodossa on laskeutunut luoksemme opettamaan kieltäymystä, todellista tietoa ja Hänen antaumuksellista palvelua.

kalan nashtam bhakti-yogam nijam yah pradushkartum krishna-caitanya-nama
avirbhutas tasya padaravinde gadham gadham liyate citta-bhringah

Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, joka on ottanut nimekseen Sri Krishna Caitanya, on tullut paljastamaan Hänen Itsensä antaumuksellisen palvelemisen ikuisen menetelmän, joka ajan saatossa oli lähes kadonnut. Rukoilen, että hunajamehiläisen lailla mieleni syventyisi juomaan Herran lootusjalkojen nektaria.

Näin Sarvabhaumasta tuli yksi Gauranga Mahaprabhun merkittävimmistä seuraajista.