Śrīla Bhaktisiddhānta Sarasvatī Ṭhākuran ajatuksia kysymys & vastaus-muodossa:

Kysymys 1: Onko täydellisen uskon puute Jumaluuden Ylimpään Persoonallisuuteen syynä huonoenteisyyteen?

Vastaus: Missä ikinä onkaan puutetta täydellisestä, horjumattomasta uskosta tai luottamuksesta Korkeimpaan Herraan, joka on hyväenteisyyden ruumiillistuma, on huonoenteisyys väistämätöntä. Näin ollen, on luovuttava kaikissa suhteissa kokemusperäisen tiedon kehittämisestä (ārohapanthā), tai epäaidoista lähteistä kuulemisen tiestä (aśrautapanthā), ja sen sijaan hyväksyttävä laskeutuvan tiedon prosessi (avarohapanthā), tai pyhän viestin aidosta lähteestä kuulemisen tie (śrautapanthā).

Jos toivomme henkistä hyvinvointia, tulee meidän äärimmäisellä epäitsekkyydellä luovuttaa kaikki siihen asti hankkimamme aineellinen omaisuus Korkeimman Herran Lootusjalkojen juureen, ja kiihkeästi kaivata Hänen aiheetonta armoaan.

Ellei jotakuta ole siunattu hiukkasella Hänen armoaan, on täysin mahdotonta ymmärtää Hänen viestiään tai mitään Hänestä. Lisäksi, ellei meillä ole täydellistä uskoa siihen, että Hän luonnostaan suo kaiken hyväenteisyyden yllemme, emme kykene vailla epäilyksiä luopumaan keräämästämme aineellisesta omaisuudesta. Jos siis jonkun onnettomuuden vuoksi sorrun epäilykseen, saatan ajatella, ”Jos luovun kaikesta mitä minulla on, enkö silloin uppoa syvälle suuriin vaikeuksiin? Jos Hänellä ei ole antaa minulle mitään vastineeksi, enkö tule häviäjäksi molemmissa päissä – niin aineellisessa kuin henkisessä?” Mutta tämänkaltainen epäilys on täysin perusteetonta. Jos sellaisia epäilyksiä ilmenee, ne yksinkertaisesti ajavat elävät olennot kohti omaa tuhoaan.

Korkein Herra ei koskaan lähetä Hänelle antautuneita uskovaisia pois toteutumattomine toiveineen.

Elävä olento voi tulla pelottomaksi, vapaaksi kaikesta ahdistuksesta ja todella onnelliseksi ainoastaan kehittäessään vankan uskon siihen, että vain ja ainoastaan yksin Jumaluuden Ylin Persoonallisuus on kykeneväinen täyttämään kaikki hänen tarpeensa ja antamaan hänelle suojaa kaikissa suhteissa.

Kun elävä olento tulee Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden kaikista suopeimman myötätunnon vastaanottajaksi (amandodayā dayā), hänen pohjatonta onneansa ei voida sanoin kuvailla.

Vastaanottaessaan Hänen armonsa, elävä olento saa korvaamattoman arvokkaan, transendentaalisen aarteen: hän tuntee jatkuvaa puutetta ja tyytymättömyyttä. Toisin sanoen, huolimatta siitä, että hän palvelee Herraa jokaisena hetkenä, hänen halullensa palvella Häntä ei ole loppua, hän tuntee ikään kuin ei olisi kykenevä palvelemaan Herraa lainkaan, ja ettei hän olisi kehittänyt pisaraakaan rakkautta Häntä kohtaan. Sillä hetkellä ei ole syytä valitukseen; ”Herran nimen, muodon, ominaisuuksien ja ajanvietteiden kultivointi on yksitoikkoista”, tai ”tulevaisuus on täynnä pimeyttä ja toivottomuutta”, tai ”minua on huijattu tulemaan Hänen luokseen”.

Herra, joka on arvostava, kykeneväinen ja äärimmäisen hyväntahtoinen, ei koskaan, ikinä upottaisi meitä epätoivon valtamereen.

Vaikka pidämmekin hallussamme kallisarvoista jalokiveä nimeltä itsenäisyys, on itsenäisyytemme itseasiassa täysin riippuvaista Herrasta. Sillä hetkellä, kun toimin vastoin tätä tosiasiaa, juuri sillä hetkellä, kun yritän käyttää väärin omaa itsenäisyyttäni, joudun kadotukseen.

Jos rukoilemme apua tämän maailman ihmisiltä, ei kukaan heistä kykene todella tarjoamaan meille sitä, mikä meiltä puuttuu, tai ratkaisemaan ongelmiamme.

Tästä syystä Śrīmad Bhagavad-gītā neuvoo meitä mitä ylevimmällä äänellä täysin antautumaan Korkeimman Olennon (bhagavad-vastu), kaikkien herrojen Herran, Lootusjalkojen juureen.

Śrī Kṛṣṇa yksin on tuo bhagavad-vastu, Hän joka omistaa kaikki hyvät ominaisuudet, itse Jumaluuden Ylin Persoonallisuus. Elävän olennon ainut päämäärä on antautua Hänelle. Vasta, kun antaudumme Hänelle kokonaan, voimme saavuttaa täydellisyyden kaikissa elämän tavoitteissamme ja täydellisesti oivaltaa kaiken velvollisuudesta ja velvottomuudesta. Sen vuoksi keinot sellaisen antaumuksen, tai täydellisen śaraṇāgatin, saavuttamiseksi, on äärimmäisen tärkeä aihe, josta on keskusteltava huolellisesti.

Kiitos Bhakta Joona Prabhulle, kun toit esiin tämän upean tekstin ja käänsit sen suomeksi.