Srimad Bhagavatam 1. laulu

23,40 

Tämän ihmeellisen historiikin ensimmäisen osan alussa kuvaillaan kuinka voidaan saavuttaa maailmanrauha, kuinka nähdä ja oivaltaa Jumala, ja pyhimys Narada antaa käytännön ohjeita aloitteleville bhakti-joogeille. Sitten jatketaan siitä, mihin Bhagavad-gitassa jäätiin: Kuruksetran taistelu käydään loppuun, kuullaan kuningatar Kuntin rukoukset, läpikäydään kuningas Yudhistiran katumus ja suru sekä Bhisman mystinen kuolema. Krishna palaa Dvarakaan, keisari Pariksit syntyy merkillisissä olosuhteissa, Dhritarastra jättää vanhuuden kynnyksellä kotinsa turvan ja matkaa metsään syventymään itseoivallukseen, Krishna poistuu maan päältä, Pandavat luopuvat vallastaan ja matkaavat pohjoiseen, kuningas Pariksit kohtaa Kalin aikakauden ja yrittää parhaansa mukaan suojella Maata Kalin rappiolliselta vaikutukselta.

Ensimmäisen laulun lopussa bramiinin poika kiroaa kuningas Pariksitin kuolemaan seitsemän päivän kuluttua, joten Pariksit oitis luopuu vallasta ja vetäytyy Gangesin rannalle keskustelemaan Absoluuttisesta Totuudesta pyhimysten opastuksella. Myöhemmät Srimad Bhagavatamin laulut pohjautuvat näille keskusteluille sekä Suta Goswamin ja Naimisaranyan metsän tietäjien käymiin keskusteluihin Krishnasta ja tämän palvelijoiden seikkailuista.

*Srimad Bhagavatamin 1. laulua on jäljellä sen verran vähän, että niitä on saatavilla ainoastaan Srimad Bhagavatam – kokoelmassa, kun ostetaan kaikki osat 1-10, yhteensä 12 kirjaa. 

5 varastossa

Osasto:

Kuvaus

Intian ajaton viisaus alunperin kulkeutui puheen kautta opettajalta oppilaalle, mutta kun ihmisten kyky muistaa himmentyi kirjoitti Srila Vyasadeva tärkeimmät Veda-tekstit kirjalliseen muotoon noin 5000 vuotta sitten. Kun massiivinen projekti tuli päätökseen, Vyasadeva yllättäen tunsi alakuloa, ja kysyi henkiseltä opettajaltaan syytä tähän. Narada Muni kehotti häntä silloin kirjoittamaan Srimad Bhagavatamin, joka sisältäisi vain tärkeistä tärkeimmät Veda-tekstien aiheet. Tämän tehtyään Srila Vyasadeva tunsi suurta tyytyväisyyttä. Srimad Bhagavatamia kutsutaankin Veda-kirjallisuuden kypsäksi hedelmäksi.