Balaraman keväiset tanssit

Krishnan isoveli Balarama on Hänen ensimmäinen laajentuma, ja melkein ainoana erona veljesten välillä onkin vain Heidän ihonväri. Krishnan ihonväri on kuin juuri muodostuneen monsuunipilven, ja Balaraman maidonvalkea. Teknisesti Balarama on siis myös Vishnu-tattvaa.

Krishnaa voidaan rakastaa viidestä eri kulmasta – neutraalisti, palvelijana, ystävänä, vanhempana ja rakastajana. Krishna vuorovaikuttaa jokaisen kanssa heidän toivomallaan tavalla. Ystävilleen tasavertaisina, vanhemmilleen kuuliaisena ja gopeille rakastavan oikullisesti. Gopit, eli Vrindavanan lehmäpaimenettaret, ajattelevat aina Krishnaa aviollisen rakkauden vallassa. Sen vuoksi Krishna karkaa öisin salaisiin metsälehtoihin Yamunan rannalle sekä tanssii heidän kanssaan. Ei ole veedisesti hyväksyttyä tanssia toisten miesten vaimojen kanssa, mutta Krishna, Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, on jo jokaisen alkuperäinen Herra, adi-purusa, ja me luodut elävät olennot olemme kokonaisuutta palvelevaa energiaa, eli prakritia.

Krishnalle ominaista on vastaanottaa tuo palvonta. Krishna kuitenkin yrittää aina palvella palvojiaan takaisin, ja Heidän välinen kanssa käynti onkin yhtä rakastavaa kilvoittelua – bhakta yrittää kaikin tavoin aina vain palvella Krishnaa, ja Krishna yrittää aina vastata tuohon rakkauteen vastapalveluksilla, joista bhakta yrittää kieltäytyä, sillä hänen rakastavat palvelukset ovat pyyteettömiä, eikä hän halua käydä Krishnan kanssa ‘kauppaa’ vastaanottamalla Tämän palveluksia kuin korvauksina omistaan.

Kaksi kertaa vuodessa Krishna ja gopit tanssivat rasa-lilaksi kutsutun tanssin, keväällä ja syksyllä. Syksyllä myös Balaramalla on oma rasa-lilansa Hänen omien gopi-ystävättäriensä kanssa.

Voimme kuulla näistä leikeistä A. C. Bhaktivedanta Swami Prabhupadan Krishna-kirjan toisen osan 10. luvusta, nimeltä “Herra Balarama vierailee Vrindavanassa”:

Herra Balarama kykeni ymmärtämään gopien hurmioituneet tunteet ja halusi sen vuoksi tyynnyttää heitä. Balarama oli tunnettu taidostaan esittää vetoomuksia, joten gopeja oikein kunnioittavasti kohdellen hän alkoi kertomaan juuri oikeanlaisia tarinoita Krishnasta niin, että gopit rauhoittuivat. Pitääkseen Vrindavanan gopit tyytyväisinä Herra Balarama jäi kahdeksi kuukaudeksi, nimittäin Caitra (maalis-, huhtikuu) ja Vaisakha-kuukausiksi (huhti-,toukokuu).

Nämä kaksi kuukautta Balarama oli gopien luona, viettäen joka yön heidän kanssaan Vrindavanan metsässä ja tyydyttäen näin heidän toiveet aviollisesta rakkaudesta. Näin myös Balarama nautti rasa-tanssista gopien kanssa noiden kahden kuukauden aikana. Koska oli kevät, oli Yamuna-joen rannalla hyvin lempeä ja miellyttävä tuulenvire, joka kantoi mukanaan erilaisten kukkien – etenkin kaumudin – tuoksua. Kuunvalo täytti taivaan ja levitti valoaan kaikkialle, valaisten Yamunan rannat hyvin kirkkaiksi ja miellyttäviksi, ja Herra Balarama nautti gopien seurasta tuolla.