Bhaktivinoda Thakura hyväksyi kasteen Sri Vipinvihari Goswamilta, joka kuului Jahnava Matan oppilasketjuun. Myöhemmin hän sai suurta henkistä inspiraatiota Srila Jagannatha Dasa Babajilta, ja hyväksyi tämän siksa-gurukseen. Vaikka Bhaktivinoda Thakuralla oli korkea-asemainen valtion virka sekä meriittejä niin aineellisten kuin henkistenkin tutkintojen ja saavutusten saralla, ei hän ylpistynyt asemastaan, vaan pysyi nöyränä, toimi jokaisen ystävänä, sekä eli vaatimatonta ja yksinkertaista palveluntäyteistä elämää. Kaikkien hyväntoivojana hän ei koskaan kantanut kaunaa, edes vastustajiaan kohtaan. Itse asiassa, hän ei elämänsä aikana puhunut sanaakaan, joka voisi loukata toisten tunteita.
Tässä Srila Bhaktivinodan päivittäinen aikataulu, joka osoittaa kuinka innokas hän oli käyttämään jokaikisen hetkensä Krishnan antaumukselliseen palveluun:
20.00 – 22.00 Lepoa
22.00 – 4.00 Kirjoittamista
4.00 – 4.30 Lepoa
4.30 – 7.00 Japa (Hare Krishna-mahamantran lausumista)
7.00 – 7.30 Kirjeenvaihtoa
7.30 – 9.30. Pyhien kirjoitusten opiskelua
9.30 – 10.00 Kylpy, aamupala-prasadaa (½ litraa maitoa, hedelmä, 2 chapati-leipää)
10.00 – 13.00 Työskentelyä korkeimman oikeuden tuomarina
13.00 – 14.00 Virkistäytymistä kotona
14.00 – 17.00 Työskentelyä korkeimman oikeuden tuomarina
17.00 – 19.00 Sanskritinkielisten sastrojen (pyhien kirjoitusten) kääntämistä bengaliksi
19.00 – 20.00. Kylpy, prasadaa (½ litraa maitoa, riisiä, 2 chapati-leipää)
Tiivistetysti:
Lepoa 3 tuntia
Kirjoittamista 8,5 tuntia
Japaa ja opiskelua 4.5 tuntia
Työtä 6 tuntia
Srinivasa Acarya on kirjoittanut näin: ”Vrindavanan kuusi Goswamia omistautuivat pyhien kirjoitusten opiskeluun, jotta he voisivat vakiinnuttaa uskonnon ikuiset periaatteet ja näin oikeasti auttaa jokaista elävää olentoa.” Samassa hengessä eli myös Srila Bhaktivinoda Thakura, jonka vuoksi hänet tunnetaan myös ’seitsemäntenä goswamina.’
1) ”Sellainen henkilö tulee pian ilmestymään, joka matkustaa ympäri maailmaa jakaen Herra Caitanyan opetuksia.”2) ”Hyvin pian harinama sankirtana-ylistys tulee leviämään kaikkialle maailmaan. Oi milloin tuo päivä koittaa, jolloin ihmiset niin Amerikasta, Englannista, Ranskasta, Saksasta ja Venäjältä ottavat käsiinsä karatalat ja mridangat ja laulavat Hare Krishnaa omissa kaupungeissaan?”3) Milloin koittaa tuo päivä, jolloin vaaleaihoiset ulkomaalaiset tulevat Sri Mayapuriin ja yhdessä Bengalin vaishnavien kanssa he laulavat ’Jaya Sacinandana, Jaya Sacinandana!’ Oi milloin tuo päivä koittaa?”