Henkisen mestarin hyväksyminen on niin perustavanlaatuisen tärkeätä, että jopa Krishna Itse näyttää esimerkkiä ja hyväksyy itselleen gurun ilmestyessään aineelliseen maailmaan. Samoin Gauranga Mahaprabhu – Krishnan ja Radhan avatara – sai kasteen henkiseltä opettajaltaan: Sri Isvara Purilta.

Krishna oppi 64 tiedettä ja taitoa Sandipani Munilta yhdessä veljensä Balaraman kanssa.

Kerran Nimai Pandit (nuori Gauranga) matkusti Gayaan. Siellä hän tapasi Isvara Purin, jolta Hän pyysi saada kasteen. Isvara Puri vastasi näin:

”Kuule minua, oi oppinut! Olen ymmärtänyt, että Sinä olet Korkeimman Herran inkarnaatio. Tänä aamuna näin todella hyväenteisen unen, joka on nyt tullut todeksi. Siitä päivästä lähtien kun näin Sinut Navadvipassa olen lakkaamatta ajatellut Sinua. Saan näkemisestäsi kovin paljon nautintoa, yhtä paljon kuin jos näkisin itse Krishnan!”

Tämän kuullen Mahaprabhu kumarsi päätään ja hymyillen vastasi, ”Tämä on suuri onneni.”

Toisena päivänä Mahaprabhu lähestyi Isvara Puria ja pyysi saada heti kasteen salaiseen mantraan, sanoen, ”Mieleni on hyvin levoton sen odottaessa kastetta.” Isvara Puri onnellisena vastasi, ”Mitä on tämä puhe vain mantroista, kun olen valmis antamaan Sinulle koko elämäni.” Ja Hän kastoi Nimai Panditan Sri Krishna Caitanyaksi ja antoi Hänelle mantran.

Eräänä päivänä Isvara Puri tuli käymään Gauranga Mahaprabhun talolla. Gauranga henkilökohtaisesti laittoi hänelle ruokaa ja hellästi palveli henkistä opettajaansa. Sitten Hän kunnioitti guruaan koristelemalla häntä santelipuutahtaalla ja asettamalla hänen kaulalle tuoksuvan kukkaseppeleen. Näin Gauranga Mahaprabhu omalla esimerkillään osoitti guru-paramparan, eli henkisten opettajien ketjun palvomisen tärkeyden. Krishna ilahtuu silloin kun Häntä rakastetaan, mutta vielä enemmän Krishna ilahtuu, kun hänen bhaktojaan palvellaan rakastavasti.  Vaishnavien ja Krishnan palveleminen kulkevat siis käsi kädessä – ei ole toista ilman toista.

Eräänä toisena kertana Gauranga Mahaprabhu matkasi Sri Isvara Purin syntymäpaikan ohitse ja yhtäkkiä hullaantui. Koskettaen tuon paikan maan tomua Gauranga sanoi, ”Tämä tomu on henkeni ja elämäni.” Sitten Hän asetti tomua oman päänsä päälle.

Isvara Puri oli esimerkillisen nöyrä vaishnava. Kerran hän tuli tapaamaan Sri Advaita Prabhua, mutta kun hän huomasi että Advaita oli juuri palvomassa alttarihahmoaan, istuutui hän hiljaa alas odottamaan. Vaikka hän oli kunnianarvoisa sannyasi, esitteli hän aina itsensä ”alimman luokan sudrana [työläisenä]”.

Isvara Purin henkinen opettaja on Madhavendra Puri. Madhavendra Puri halvaantui elämänsä loppuhetkillä, jolloin Isvara Puri toimi hänen henkilökohtaisena avustajanaan. Isvara Puri piti hyvää huolta henkisen opettajansa kaikista tarpeista, aina lauloi Hare Krishna-mantraa ja kertoi Radhan ja Krishnan leikeistä. Isvara Purin nöyrää palveluasennetta arvostaen Madhavendra Puri siunasi oppilastaan parhaalla mahdollisella tavalla – Krishna-premalla.

Isvara Purin murti, eli alttarihahmo.