Kurma on Krishnan inkarnaatio kilpikonnan muodossa. Hän omaksui kilpikonnan muodon auttaakseen puolijumalia ja demoneja maitomeren kirnuamisessa.
Mahārāja Parīkṣit oli hyvin halukas kuulemaan maitomeren kirnuamisesta, ja siksi Śukadeva Gosvāmī alkoi selittää hänelle kuinka puolijumalat, jouduttuaan Durvāsā Munin kirouksen alaisiksi, kärsivät tappion taistelussa demoneille. Kun puolijumalat menettivät taivaallisen valtakuntansa, he menivät Herra Brahmān luo ja kertoivat hänelle häviöstään. Tämän jälkeen Brahmā yhdessä kaikkien puolijumalten kanssa matkusti Svetadvipaan Maitomeren rannalle esittämään rukouksia Kṣīrodakaśāyī Viṣhṇulle, Jumaluuden Ylimmälle Persoonallisuudelle, toivoen, että Hän auttaisi heitä voittamaan takaisin taivaallisen valtakuntansa.
Brahman rukoukset:
”Korkein Henkilö, ollen syntymän ja kuoleman tuolla puolen, on ikuinen. Hänellä ei ole aineellisia ominaisuuksia. Silti Hän on rajattomien hyväenteisten ominaisuuksien valtameri. Hän on hienovaraisempi kuin kaikkein hienovaraisin, Hän on näkymätön ja Hänen muotonsa on käsittämätön. Kaikki puolijumalat palvovat Häntä. … Jumaluuden Ylin Persoonallisuus on monissa muodoissaan aina läsnä jopa tässä aineellisessa maailmassa, mutta aineelliset ominaisuudet eivät voi koskettaa Häntä. Hänen asemansa voidaan ymmärtää vain Hänen ohjeidensa kautta, kuten ne on annettu Bhagavad-gītāssa – Hänet voidaan ymmärtää vain antaumuksellisen palvelun välityksellä.”
Vishnu ilahtui puolijumalten rukouksista, ja suostui auttamaan heitä
Vishnu, joka tunnetaan myös nimellä Ajita, eli voittamaton, neuvoi puolijumalia tekemään aselevon demonien kanssa, ja ehdottamaan heille Maitomeren kirnuamista yhteisvoimin. Kun kirnuatte merta, sieltä tulee esiin nektaria, ja jokainen joka juo tätä nektaria, tulee kuolemattomaksi. Kirnuamisesta syntyisi myös myrkkyä, mutta Herra Śiva joisi sen, eikä sitä tarvitsisi pelätä. Monia muita viehättäviä asioita syntyisi kirnuamisen tuloksena, mutta Herra varoitti puolijumalia olemasta kiintymättä niihin. Puolijumalten ei myöskään tulisi vihastua, jos ilmenisi häiriöitä. Annettuaan nämä ohjeet Herra katosi näkyvistä.
Vishnun ohjeita noudattaen puolijumalat solmivat rauhan Mahārāja Balin, demonien kuninkaan, kanssa. Tämän jälkeen demonit ja puolijumalat hakivat yhdessä kultaisen Mandara-vuoren ja suuntasivat valtamerelle. Vuoren suuren painon vuoksi he uupuivat, ja jotkut jopa kuolivat. Silloin Viṣṇu ilmestyi kantaja-kotkansa Garuḍan selässä ja herätti armollaan puolijumalat ja demonit takaisin eloon. Herra nosti vuoren yhdellä kädellään ja asetti sen Garuḍan selälle. Herra istui vuoren päälle, ja Garuḍa kantoi sen kirnuamispaikalle meren äärelle. Sen jälkeen Herra pyysi Garuḍaa poistumaan, sillä niin kauan kuin Garuḍa oli paikalla, Vāsuki-käärme ei voinut tulla sinne.
Käärmeen pää- vai häntäpuoli?
Puolijumalat ja demonit olivat sopineet, että nektarin synnyttyä se jaettaisiin tasan, ja Vasuki suostui toimimaan kirnun köytenä, kun hänellekkiin luvattiin osuus kuolemattomuuden nektarista. Vishnu tarttui käärmeen etuosaan, ja puolijumalat seurasivat esimerkkiä. Demonien johtajat pitivät epäviisaana tarttua käärmeen häntään, jota pidettiin huonoenteisenä osana. Sen sijaan he halusivat tarttua etuosaan, jonka Vishnu ja puolijumalat olivat ottaneet haltuunsa, koska pitivät sitä hyväenteisempänä.
Niinpä demonit, vedoten siihen, että he olivat kaikki pitkälle edistyneitä veeda-tiedon opiskelijoita ja kuuluisia syntyperänsä ja tekojensa vuoksi, vastustivat ja vaativat saada pitää käärmeen etuosaa. Nähdessään demonien tyytymättömyyden Vishnu hymyili ja tarttuikin käärmeen häntäpäähän, ja puolijumalat seurasivat Häntä. Tämän taitavan järjestelyn ansiosta demonit pitelivät käärmettä sen suun läheltä (joka kirnuamisen aikana alkoi syöksemään tulta) kun taas puolijumalat pitelivät sen häntää.
Kurma ilmestyy auttamaan
Suuresti ponnistellen he alkoivat vetää käärmettä molempiin suuntiin. Koska kirnu, Mandara-vuori, oli hyvin raskas eikä sillä ollut mitään tukea vedessä, se vajosi mereen, ja näin sekä demonien että puolijumalien voima osoittautui riittämättömäksi. Jumaluuden Ylin Persoonallisuus ilmestyi silloin Kurma-kilpikonnan muodossa ja sukelsi syvälle meren uumeniin ja toi Mandara-vuoren takaisin pinnalle. Näin kirnuaminen jatkui suurella voimalla, ja unen rajamailla nuokkuvan Kurman kilven kutina helpottui kun kirnuamisen yhteydessä heiluva Mandara-vuori hankasi sitä. Näin Kurman kilpi ja kultakoristeet tulivat oikein kiiltäviksi ja kauniiksi.
Myrkkymeri uhkaa tuhota maailmankaikkeuden
Kirnuamisen päästyä nyt kunnolla vauhtiin syntyi valtava määrä myrkkyä. Silloin puolijumalat lähestyivät Herra Śivaa ja esittivät hänelle totuudenmukaisia rukouksia. Herra Śivaa kutsutaan nimellä Āśutoṣa, koska hän tulee helposti tyytyväiseksi, jos joku palvoo häntä. Siksi hän suostui juomaan kaiken kirnuamisesta syntyneen myrkyn. Jumalatar Durgā, Bhavānī, Herra Śivan vaimo, ei ollut lainkaan järkyttynyt tästä päätöksestä, sillä Hän tunsi Herra Śivan voiman. Itse asiassa hän ilmaisi tyytyväisyytensä tähän ratkaisuun. Herra Śiva kokosi sitten kaikkialle levinneen tuhoisan myrkyn, otti sen käteensä ja joi sen. Myrkyn juotuaan hänen kaulansa muuttui sinertäväksi. Pieni määrä myrkkyä putosi hänen käsistään maahan, ja juuri tästä myrkystä saivat alkunsa myrkylliset käärmeet, skorpionit, myrkylliset kasvit ja muut myrkylliset asiat tässä maailmassa.
Myrkyn juotuaan Shiva sai nimekseen Nilakantha, eli Sinikurkku.
Maitomerestä alkaa ilmestymään ihmeellisiä asioita
Kun Herra Śiva oli juonut kaiken myrkyn, sekä puolijumalat että demonit rohkaistuivat ja jatkoivat kirnuamista. Tämän kirnuamisen seurauksena ilmestyi ensin surabhi-lehmä. Suuret pyhimykset ottivat tämän lehmän saadakseen sen maidosta kirkastettua voita ja käyttääkseen sitä uhritoimituksissa. Seuraavaksi ilmestyi valkoinen ja viisipäinen Uccaiḥśravā-niminen hevonen, jonka Mahārāja Bali otti itselleen. Tämän jälkeen ilmestyivät Airāvata ja muut norsut, jotka kykenivät liikkumaan mihin tahansa suuntaan. Myös Kaustubha-niminen jalokivi ilmestyi, ja Herra Viṣṇu otti sen ja asetti sen rinnalleen. Sen jälkeen ilmestyivät pārijāta-puu ja apsarat, maailmankaikkeuden kauneimmat naiset, jotka ovat myös tanssijoita ja muusikoita.
Lopulta Dhanvantari ilmestyy kuolemattomuuden nektarin kanssa
Tämän jälkeen ilmestyi onnen jumalatar Lakṣmī. Puolijumalat, suuret viisaat, gandharvat ja muut palvoivat Häntä kunnioittavasti. Onnen jumalatar valitsi Herra Viṣṇun Herrakseen. Herra Viṣṇu antoi Hänelle ikuisen asuinsijan rinnallaan. Lakṣmīn ja Nārāyaṇan yhdistymisen ansiosta kaikki tunsivat suurta iloa. Demonit sen sijaan masentuivat, koska Onnen jumalatar oli sivuuttanut heidät. Tämän jälkeen ilmestyi juomisen jumalatar Vāruṇī, ja Herra Viṣṇun käskystä demonit ottivat Hänet vastaan. Uudella energialla demonit ja puolijumalat alkoivat jälleen kirnuta. Tällä kertaa ilmestyi Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden osittainen inkarnaatio nimeltä Dhanvantari, joka toi ayurvedan tiedon maailmaan. Hän oli hyvin kaunis ja kantoi mukanaan kuolemattomuuden nektaria sisältävää astiaa. Demonit ryöstivät välittömästi astian Dhanvantarilta ja pakenivat, ja pettyneet puolijumalat turvautuivat jälleen Viṣṇuun.
Demonit riitelevät keskenään ja Mohinidevi ilmestyy
Kun demonit olivat ryöstäneet astian, he alkoivat riidellä keskenään. Herra Viṣṇu lohdutti puolijumalia, jotka eivät siksi liittyneet riitaan mukaan, vaan pysyivät sivussa. Demonien keskinäisen taistelun jatkuessa Herra Itse ilmestyi Mohinī-inkarnaationa, maailmankaikkeuden kauneimpana ja lumoavimpana naisena.
Demonit menettävät aistien hallinnan
Demonit lumoutuivat Mohinīn kauneudesta niin paljon, että hölmöyttään suostuivat luovuttamaan nektaria sisältävän astian Mohinīdevīlle, joka näin taitavasti voitti sen puolijumalille. Kun puolijumalat asettuivat riviin odottamaan omaa annostaan kuolemattomuuden nektarista, kaksi ovelaa demonia tulivat myös rivin jatkeeksi: Rahu ja Ketu. Heidän vieressään istuvat Aurinko ja Kuu kuitenkin huomasivat nämä teeskentelijät, mutta demonit olivat jo ehtineet saada nektaria suuhunsa. Jumaluuden Ylin Persoonallisuus Mohini nopeasti kutsui sudarsana-cakran, ja katkaisi heidän kaulat. Tämän vuoksi heidän päät jäivät kuolemattomiksi, kun muu osa ruumiista kuoli. Kuun- ja auringonpimennykset ovat Rahun ja Ketun aikaansaannoksia. Astrologiassa Rahu ja Ketu ovat epäsuotuisia varjoplaneettoja, joilla on voimakas karmallinen vaikutus.
