Kaipaus soi kauniimpana – ihmeellinen erontuskan autuus

Gauranga Mahaprabhu paljasti maailmalle erityisen sulomaun. Tuo erityistunnelma on Krishnan palvominen erontunteen vallassa. Yhdessäolo Krishnan kanssa on ihanaa, mutta vielä syvällisempi ja voimakkaampi tunnetila saavutetaan, kun ollaan erossa Krishnasta. Kaipaus on tunteena vahvempi kuin yhdessäolon pysähtynyt tyytyväisyys.

Kerran Krishna henkilökohtaisesti ilmestyi vain tuodakseen Madhavendra Purille maitoa.

Madhavendra Purin opetukset olivat tämän vipralambha-bhavan ensimmäinen valonsäde tässä aineellisessa maailmassa. Gauranga Mahaprabhun myötä Jumalan rakastamisen kirkas aurinko ilmestyi aineelliseen maailmaan kaikessa loistossaan. Vrindavanan kuusi goswamia esittivät Mahaprabhun opetukset systemaattisessa muodossa tulevien sukupolvien ohjaukseksi. Heidän seuraajansa Srila Baladeva Vidyabhusana tunnetaan myös gaudiya-sampradayan isänä, sillä hän kirjoitti gaudiyoiden kommentaarin Vedanta-sutraan.

Vrindavanan kuusi Goswamia, Sri Rupa, Sanatana, Bhatta-Raghunatha, Sri Jiva, Gopala-Bhatta ja Dasa Raghunatha.

Rakkaus erontunteen vallassa ilmenee tässä Madhavendra Purin rukouksessa:
ayi dīna-dayārdra nātha he
mathurā-nātha kadāvalokyase
hṛdayaṁ tvad-aloka-kātaraṁ
dayita bhrāmyati kiṁ karomy aham
KÄÄNNÖS
“Oi Herrani! Oi Sinä armollisin valtias! Oi Mathuran hallitsija! Milloin taas näen Sinut? Koska en ole nähnyt Sinua, levottomasta sydämestäni on tullut epävakaa. Oi sinä rakastetuin, mitä minä nyt teen?”
MERKITYS
Ne puhtaat bhaktat jotka luottavat ehdottomasti Vedanta-filosofiaan jaetaan neljään sampradayaan eli transsendentaaliseen ryhmään. Madhavendra Puri hyväksyi näistä neljästä sampradayasta Sri Madhvacarya-sampradayan. Hän ryhtyi sannyasiksi paramparan eli oppilasketjun mukaisesti. Madhvacaryasta alkaen aina Madhavendra Purin henkiseen opettajaan, Laksmipati-nimiseen acaryaan, antaumuksellisesta palvelusta aviollisessa rakkaudessa ei ollut selkeää kuvaa. Sri Madhavendra Puri otti käyttöön käsityksen aviollisesta rakkaudesta ensi kertaa Madhvacarya-sampradayassa, ja Sri Caitanya Mahaprabhu paljasti tämän Madhvacarya-sampradayan johtopäätöksen matkatessaan Etelä-Intiassa ja kohdatessaan tatvavadeja, jotka katsoivat kuuluvansa Madhvacarya-sampradayaan.
Kun Sri Krishna lähti Vrindavanasta ja otti Mathuran kuningaskunnakseen, Srimati Radharani ilmaisi kaipuun hurmiollisissa tunteissa kuinka Krishnaa voidaan rakastaa erossa Hänestä. Erossa tapahtuva antaumuksellinen palvelu on tässä säkeessä keskeistä. Herran palvontaa erossa Hänestä pidetään Gaudiya-Madhva-sampradayassa antaumuksellisen palvelun ylhäisimpänä tasona. Tämän käsityksen mukaan bhakta pitää itseään hyvin surkuteltavana ja Herran laiminlyömänä. Bhakta puhuttelee Herraa nimellä dina-dayardra natha, kuten Madhvavendra Purikin teki. Tällainen hurmiollinen tunne on antaumuksellisen palvelun ylevin muoto. Koska Krishna oli mennyt Mathuraan, tämä vaikutti suuresti Srimati Radharaniin, ja Hän ilmaisi tunteensa seuraavasti:
“Rakas Herrani, koska olen erossa Sinusta, mieleni on aivan liian kiihtynyt. Kerro nyt Minulle mitä voin tehdä? Olen hyvin surkuteltava, ja Sinä olet hyvin armollinen, joten osoita Minulle ystävällisesti myötätuntoasi ja salli Minun tietää milloin saan nähdä Sinut.”
Sri Caitanya Mahaprabhu ilmaisi aina niitä Srimati Radharanin hurmiollisia tuntemuksia joita tämä osoitti nähdessään Uddhavan Vrindavanassa. Vastaavanlaisia Madhavendra Purin kokemia tuntemuksia kuvataan tässä säkeessä. Siksi Gaudiya-Madhva-sampradayan vaishnavat sanovat, että ne hurmiolliset tuntemukset, joita Sri Caitanya Mahaprabhu koki ilmestyessään, tulivat Sri Madhavendra Purilta Isvara Purin välityksellä. Kaikki Gaudiya-Madhva-sampradayan bhaktat hyväksyvät nämä antaumuksellisen palvelun periaatteet.
Caitanya Caritamrita, Madhya 4.197
Muissa sampradayoissa sambhogaa, eli yhdessäoloa Krishnan kanssa pidetään korkeimpana päämääränä. Gaudiyoiden opetuksissa sambhogaa korkeampi on vipralambha, eli erontunne, aina divya unmadaan, eli Jumalan mielipuoliseen rakastamiseen saakka. Krishna ja Vishnu ovat pohjimmiltaan sama persoona, Heidän välillään ei ole ylempää tai alempaa. Gaudiyoiden näkökulmasta Krishnan rakastaminen spontaanin tunteen vallassa on suloisempi ja siksi korkeampi. Tämänkaltainen spontaani rakkaus Vishnun kanssa ei ole mahdollista useimmille.
Madhavendra Puri ja Sri Caitanya valitsivat Madhvacaryan oppilasketjun syystä. Madhvacaryan opeissa painotetaan sitä, että Jumalan ja elävän olennon välinen eroavaisuus on ikuinen todellisuus. Vapaamuotoisesti ilmaistuna Gauranga Mahaprabhun ja Hänen seuraajiensa acintya-bhedabhedatattva on Madhvacaryan dvaita-vedantan V2.0, 3.0 tai 108.0.
Kiitos hienon artikkelin kirjoittamisesta Avadhuta Candra Das Prabhulle.