Madhva-acarya ilmestyi Intian länsirannikolla Karnatakassa 1200-luvun alussa. Hyvin nuorena hän otti sannyasa-kasteen Advaita-vedantaa opettavalta Acyutapreksalta, muttei koskaan hyväksynyt häntä oikeaksi gurukseen, sillä hän opetti persoonattomuusfilosofiaa. Myöhemmin Madhva-acarya patikoi Himalajan vuorilla sijaitsevaan Badarika-ashramaan toivoen tapaavansa Vyasadevan. Vyasadeva on Krishnan inkarnaatio, jonka tehtävänä on mm. ollut koota ja kirjoittaa ilmestyskirjoituksia, kuten Srimad Bhagavatam. Tuhansia vuosia vanha Vyasadeva asustaa yhä nykyäänkin Badarika-asramassa yhdessä Nara-Narayana Rishin ja muiden tietäjien kanssa, jotka pian laskeutuvat vuorilta aloittamaan uuden Satya-yugan.

Kaksi sormea edustavat kahta ikuista sielua – jivatmaa ja Paramatvaa. Jiva tarkoittaa reunaenergiaa eli tavallisia yksilöllisiä sieluja, ja Paramatva tarkoittaa Ylisielua, Jumaluuden Ylintä Persoonallisuutta.
Madhvan seuralaiset väsyivät rankasta noususta vuorten rinteillä, joten Madhva pyysi heitä odottamaan, ja pomppasi yli-inhimillisesti Hanumanin lailla vuortenhuippujen ylitse suoraan Vyasadevan luo, jonka hän hyväksyi oikeaksi gurukseen.
Tähän Brahma-Madhva-oppilasketjuun otti myöhemmin kasteen Madhavendra Puri, joka on Herra Caitanyan henkisen opettajan guru. Gauranga Mahaprabhun ajoista jatkuen oppilasketju tunnetaan nimellä Brahma-Madhva-Gaudiya. Gaudiya viittaa Krishnan palvomiseen aviollisen rakkauden ja erontunteen sulomaun vallassa, joka kumpusi Bengalista Gaudan alueelta.
Brahma-madhva-gaudiya-oppilasketju kulkee näin:
1) Krishna 2) Brahma 3) Narada 4) Vyasa 5) Madhva 6) Padmanabha 7)) Nrihari 8) Madhava 9) Aksobhya 10) Jayatirtha 11) Jnanasindhu 12) Dayanidhi 13) Vidyanidhi 14) Rajendra 15) Jayadharma 16) Purusottama 17) Brahmanyatirtha 18) Vyasatirtha 19) Laksmipati 20) Madhavendra Puri 21) Isvara Puri (Nityananda, Advaita) 22) Sri Caitanya Mahaprabhu 23) Rupa (Svarupa, Sanatana) 24) Raghunatha, Jiva 25) Krsnadasa 26) Narottama 27) Visvanatha 28) (Baladeva) Jagannatha 29) Bhaktivinoda 30) Gaurakisora 31) Bhaktisiddhanta Sarasvati 32) Hänen Jumalainen armonsa A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupada
Madhva opiskeli kaikki Vedojen klassikot, mukaan lukien Upanisadit, Bhagavad-gitan ja Brahma-sutrat. Sankaracaryan Advaita-koulukunnan opettama kaiken ykseys oli Persoonallista Jumalaa rakastavalle bhaktalle sietämätöntä hulluutta. Ramanujan Vishishtadvaitan koulukunnan ”kaksinaisuus-ykseydessä” -filosofia kaipasi tarkennusta. Siispä Madhva opetti Dvaita-filosofian, eli kaiken kaksinaisuuden. Hän nimesi filosofian haaran Tattvavādaksi, eli ’realistisiksi argumenteiksi’ tai ’totuudenmukaiseksi tiedoksi’.

Madhvacarya löysi Krishnan alttarihahmon, Udupi-Krishnan.
Tattvavada-filosofia selittää eron tavallisen sielun ja Ylisielun välillä. Jokaisella elävällä olennolla on sielu, ja Korkeinta Herraa voidaan kutsua Ylisieluksi. Tavalliset sielut ovat pieniä ikuisia osasia Ylisielusta, ja he myös omaavat ikuisesti erillisen henkilöllisyyden. Sieluja on ikuisesti kahdenlaisia, tästä nimi kaksinaisuuden filosofia. Näin hän kumosi persoonattomuusfilosofien väitteen siitä, että henkisessä täydellistymässä kaikki sielut (mukaanlukien Ylisielu) sulautuisivat toisiinsa. Tällä tavoin Buddhan, Sankara-acaryan (syntyi 700 jKr.), Ramanuja-acaryan ja Madhva-acaryan myötä opetukset kehittyivät lähemmäs bhaktin täydellistymää.
Madhvacarya oli Vayun – tuulen ja ilman puolijumalan – avatara. Vauyn avataroja ovat myös Hanuman ja Bhima. Madhvan oppilaat ovat kertoneet muutamista ihmeistä, joita hän suoritti: 1) Muutti tamarind-siemeniä kolikoiksi, 2) taisteli paljain käsin voitokkaasti ryöväreitä ja villieläimiä vastaan, 3) ylitti Gangesin kastumatta, ja 4) auttoi oppilaitaan jatkamaan sastrojen tutkimista illalla kun lamppu yllättäen sammui, valaisten tilan varpaankynsistään hohtavalla valolla.
Madhvacarya sanoi, että vapautus elämän kiertokulusta olisi mahdollista vain Jumalan armosta.

Madhvacarya löysi Krishnan alttarihahmon. Tätä Udupi-Krishnaksi kutsuttua alttarihahmoa palvotaan edelleen ylellisesti Udupin temppelissä.