Itseoivallus alkaa, kun opimme eron aineen ja hengen välillä.
Itseoivaltanut henkilö ei näe vain muiden olentojen aineellisia kuoria (mies/nainen, suomalainen/intialainen, pitkä/lyhyt, jne.), vaan ymmärtää, että jokaisen kehon sisällä on samanarvoinen yksilöllinen sielu, joka on väliaikaista kehoa tärkeämpi.
Itseoivaltanut henkilö näkee siis samanaikaisesti aineellisen monimuotoisuuden ja henkisen ykseyden.
Jokaisella elävällä olennolla on sielu, mukaan lukien eläimet, kasvit ja puut. Tuon yksilösielun lisäksi jokaisen sydämessä asustaa myös erillisenä henkilönä ylisielu, Krishna. Nuo sielut ovat laadullisesti samanlaiset – ikuiset, onnellisen autuaat ja täynnä tietoa – mutta mahdeiltaan ne ovat erilaiset. Yksilösielu on pienen pieni ja rajallinen, kykeneväinen ilmentymään vain yhdessä kehossa kerrallaan, kun taas Ylisielu (Krishna) elää samanaikaisesti jokaisen elävän olennon sydämessä, jopa jokaisen atomin sisällä. Vaikka Krishna on energioineen laajentunut kaikkialle, Hän säilyttää silti oman erillisen persoonallisuutensa.