Sanatana Goswami oli vannonut valan kävellä joka päivä Govardhana-kukkulan ympäri [eli osoittaa näin kunnioitustaan Krishnan Giriraja-muodolle parikraman muodossa], mutta vanhaksi tultuaan tämä noin 20 km mittainen kävely muuttui liki mahdottomaksi. Siltikään hän ei halunnut keskeyttää palvelustaan, ja kiersi Govardhana-kukkulaa vaikka vanha keho siitä kärsikin. Herra tietää kaiken, ja Hän tunsi myös bhaktansa Sanatanan tunteman tuskan.
Krishna ei eroa Govardhan kukkulasta
Krishna päätti tehdä asialle jotakin, joten eräänä päivänä pieni paimenpoika tuli Sanatanan luo ja sanoi,
”Baba! Olet vanha. Älä suotta näe vaivaa kävellä Govardhana kukkulan ympäri.”
Sanatana: ”Tämä on yksi päivittäisistä antaumuksellisista harjoituksistani – minun on ylläpidettävä se.”
paimenpoika: ”Koska olet jo vanha, voit kyllä hyvin luopua tästä säännöstä.”
Sanatana: ”En ikinä luovu henkisistä periaatteistani.”
paimenpoika: ”Baba! Etkö kunnioita sanojani?”
Sanatana: ”Jos ne ovat kunnioitettavia, niin kunnioitan.”
Silloin paimenpojan hahmoinen Krishna antoi Sanatana Goswamille shilan, kiven, jossa on hänen omien lootusjalkojen jäljet, ja sanoi: ”Tämä on Govardhan-shila, kallion pala itse Govardhanasta.”
Sanatana: ”Mitä minä tällä teen?”
Krishna: ”Jos päivittäin kävelet Govardhan-shilan ympäri, säilyy valasi kiertää Govardhan kukkula ennallaan, sillä shilan kiertäminen on yhtä hyvä kuin jos kiertäisit itse Govadhana kukkulan. Saavutat saman tuloksen, säilytät valasi etkä luovu uskonnollisista periaatteistasi.”
Tämän kuultuaan Sanatana Goswami oli hiljaa, sillä hän ymmärsi, että itse Giriraja antoi hänelle tämän shilan. Tuosta päivästä lähtien Sanatana Goswami kiersi joka päivä oman Govardhana-shilansa ympäri, jota koristivat Sri Krishnan lootusjalkojen ylhäiset painaumat.
Sanatana Goswamin jalanjälkiä seuraten Govardhana-kukkulan ympäri tänäkin päivänä vaeltaa valtaisa vaishnavien joukko, jotka kaikki laulavat Hare Krishna-mantraa.
Govardhan-kukkula
