Srimad Bhagavatamin viidennessä laulussa Maharaja Priyavrata etsii Naradan lootusjalkoja ja tämän hyvien ohjeiden antamaa suojaa, Maharaja Agnidhra palvoo Brahmaa ja Krishnan avatara Rishabhadeva opettaa pojilleen ihmiselämän tarkoituksesta. Kuullaan kiehtova tarina kuningas Bharatasta ja tämän myötätunnosta vastasyntynyttä peuran vasaa kohtaan. Elämänsä viime hetkillä hän kuitenkin kiintyy tuohon peuraan liikaa, ja syntyy sen tähden seuraavassa elämässään peuraksi. Peuran kehon jätettyään hän syntyy valaistuneeksi Jada Bharataksi, joka käyttäytyy kuin typerys, välttääkseen turhan huomion. Kerran hän joutui kantamaan kantotuolissa kulkevaa kuningasta, ja osoitti myötätuntoa polulla kulkevia muurahaisia kohtaan, ja niitä väistellessään keikutti epämukavasti kuningasta. Kuningas tietenkin suutahti ja vaati selitystä, jolloin Jada Bharata ryhtyi neuvomaan Maharaja Rahuganaa aineellisen onnen vähäpätöisyydestä ja antaumuksellisen palvelun kunniasta. Kuulemme myös mystisestä Jambudvipasta, Ganges-joen laskeutumisesta universumien halki, maailmankaikkeuden rakenteesta, auringon liikkeistä ja eri planeettajärjestelmistä, Krishnan inkarnaation Anantan kauneudesta ja riipiviä kuvauksia helvetillisistä planeetoista.