Srimad Bhagavatamissa on yksityiskohtaisesti kuvailtu kuinka aineelliset universumit jatkuvasti ilmestyvät ja tuhoutuvat.
Aineellinen maailma on väliaikainen. Se ilmentyy monien aikakausien kiertoina, joita kutsutaan kalpoiksi. Yksi kalpa sisältää tuhat neljän aikakauden (Satya, Treta, Dvapara ja Kali) kiertoa. Kun yksi kalpa päättyy vetäytyvät kaikki universumit Maha-Vishnun sisäänhengityksessä takaisin hänen ihohuokosiin, ja kun hän uloshengittää, seuraava kalpa alkaa. Henkinen maailma on tämän kaiken yläpuolella, se ei koskaan synny tai tuhoudu, vaan on ikuinen.
Satya-yuga, (Satya=hyvyys, yuga=aikakausi) on aikakausi, jolloin ihmiset elävät keskimäärin noin 100 000 vuotta ja lähes jokainen kokee luontaista kutsumusta harjoittaa astanga-joogan itseoivallusmenetelmää. Ihmiset ovat hyvin hurskaita.
Satya-yugalla harjoitettiin astanga-joogan itseoivallusmenetelmää, joka huipentuu Krishnan oivaltamiseen.
Seuraavalla Treta-yugalla ihmisikä on lyhentynyt vain kymmeniin tuhansiin vuosiin. Treta viittaa kolmeen Vishnun avataraan, jotka ilmestyivät tällä aikakaudella: Vamana, Parasurama ja Rama. Tämän aikakauden itseoivallusmenetelmänä on Vishnun palvonta yajnojen, eli uhritulien avulla. Suuret yajna-toimitukset ovat uskomattoman kalliita operaatioita, joihin tarvitaan älyttömät määrät gheetä eli kirkastettua voita, ja satoja jos ei tuhansia kyvykkäitä bramiineja lausumaan mantroja, suorittamaan monimutkaisia rituaaleja ja olemaan vastuussa hankalan uhritoimituksen onnistumisesta, jossa pieninkin virhe voi saada jopa vuosikausia kestäneen tuliuhriseremonian epäonnistumaan.
Kolmannen Dvapara-yugan itseoivallusmenetelmänä on Krishnan alttarihahmon palvonta temppeleissä. Rikkaat kuninkaalliset rakennuttivat upeita temppeleitä. Temppelipalvonta vaatii myös paljon resursseja ja tarkkuutta.
Tuhansia vuosia vanhat temppelin rauniot Intiassa.
Neljäs ja viimeinen Kali-yuga on riidan ja tekopyhyyden aikakausi, jolloin ihmiset elävät keskimäärin 100 vuotiaiksi. Satya-, Treta- ja Dvapara-yugien aikaiset itseoivallusmenetelmät ovat Kali-yugan pöhkölle ihmiselle liian vaikeita ja monimutkaisia, joten Gauranga Mahaprabhu – Krishnan kaikista armollisin avatara – on tuonut meille sankirtana-yajnan, eli Krishnan pyhien nimien yhteisen ylistämisen, erityisestä tällä Kali-santarana Upanisadissa mainitulla maha-mantralla:
Hare Krishna Hare Krishna
Krishna Krishna Hare Hare
Hare Rama Hare Rama
Rama Rama Hare Hare
Hare Krishna-mantran lausuminen on sekä helppoa, mukavaa, että kaikista eri aikakausien itseoivallusmenetelmistä tehokkainta! Srila Prabhupadakin on antanut ohjeeksi: ”Chant & be happy!”, eli ”Ylistä & ole onnellinen!”
Srimad Bhagavatamin 1. laulussa kuvaillaan kuinka kuningas Pariksit kohtaa Dharmarajan, kuoleman ja oikeuden puolijumalan, joka häränmuodossa seisoo enää yhdellä jalalla, jota Kalin henkilöitymä yrittää tuhota. Hänen neljä jalkaansa edustavat itsekuria, puhtautta, armeliaisuutta ja totuudenmukaisuutta. Kun aikakaudet etenevät, nämä ominaisuudet yhteiskunnassa vähenevät toinen toisensa jälkeen, jonka vuoksi Dharmaraja yritti seistä viimeisellä totuudenmukaisuuden jalallaan.
Krishnatietoisuuden neljä säännöstelevää periaatetta edustavat näitä neljää jalkaa. Kun seuraamme neljää säännöstelevää periaatetta vapautamme itsemme aineellisen elämän murheista, emmekä aiheuta muille tarpeetonta tuskaa. Pidättäytymällä lihansyönnistä, päihteistä, luvattomasta sukupuolielämästä sekä uhkapeluusta ja lausumalla Hare Krishna-mantraa kehitämme itsekurin, puhtauden, armeliaisuuden ja totuudenmukaisuuden hyveitä, ja tulemme tyytyväisiksi.
”Se henkinen hyöty mikä saavutettiin Satya-yugalla meditoimalla Vishnua, saavutettiin Treta-yugalla suorittamalla uhritoimituksia, ja Dvapara-yugalla palvelemalla Hänen lootusjalkoja, voidaan myös saavuttaa Kali-yugalla yksinkertaisesti vain lausumalla Hare Krishna maha-mantraa.”
Srimad Bhagavatam 12.3.52