Juuri ennen kuin Sri Caitanya oli astumassa sannyasan elämänvaiheeseen, Hän vieräili Sri Nityanandan kanssa Gauridasa Panditan luona. Gauridasa oli hyvin surullinen siitä, että Sri Caitanya astuisi kieltäymyksen elämänvaiheeseen, sillä se tarkoittaisi sitä, että Hän alkaisi vaeltelemaan kerjäläismunkkina, ja Gauridasalle tulisi Häntä ikävä. Niinpä Gauridasa rukoili Gauranga Mahaprabhua ja Nityananda Prabhua viipymään luonaan vielä hetkisen pidempään. Mahaprabhun oli kuitenkin jatkettava matkaa, mutta Hän teki rakkaalle palvojalleen puusta aivan todentuntuiset hahmot Hänestä ja Nityanandasta, ja sanoi, ”Gauridasa, Minun murtini [muotoni] on yhtä hyvä kuin Minä. Pysymme ikuisesti luonasi vastaanottamassa palvelustasi.”
Gauridasa Pandit palvoi Gaura-Nitai-alttarihahmojaan hyvin hellästi, aina Heille mukavia jutellen, tarjoten erilaisia maukkaita ruokia, keskustellen pyhistä kirjoituksista Heidän kanssaan, sekä huomioi Heidän kaikki päivän aikana mahdollisesti ilmenevät tarpeensa. Vielä vanhuksenakin Gauridasa jatkoi säntillistä palveluaan, vaikka oli jo heikko ja raihnainen.
Gauridasa halusi koristella Gaura-Nitain arvokkaasti ja juhlavasti, mutta koska hän oli varaton, se ei ollut mahdollista. Herra tuntee mielemme, joten niinpä kerran kun Gauridasa ihasteli alttarihahmojensa kauneutta hän hämmästyi, ”Mistä He ovat oikein saaneet kaikki nämä uudet hienot koristeet?” Näin Gaura-Nitai esitti yliaistillisia leikkejä puhtaan palvelijansa iloksi.
Krishna-lilassa Gauridasa Pandita on paimenpoika Subal.
Kerran Caitanya Dasa, Gauridasan etummaisin oppilas, järjesti Gangesin rannalla mahtavat sankirtan-festivaalit. Kun bhaktat tanssivat ja lauloivat maha-mantraa riemuissaan, hyppäsivät Gaura-Nitai-alttarihahmotkin alttarilta bhaktojen joukkoon tanssimaan ja laulamaan. Kun Gauridasa huomasi tämän, hän otti käteensä kepin ja lähti jahtaamaan heitä, jotta he palaisivat alttarille. Kun Gauranga ja Nityananda huomasivat vihastuneen Gauridasan, he pelästyivät ja pakenivat Caitanya Dasan sydämeen. Tämän todistaen Gauridasa hämmästyi ja syleili rakasta oppilastaan kylvettäen tämän kyynelillään ja sanoi, ”Olet kaikista onnekkain. Tästä päivästä eteenpäin nimesi tulee olemaan Hridaya Caitanya, hän, jonka sydämessä Sri Caitanya asustaa.”
Siitä lähtien Gauridasan kotona (ja nykyisin temppelissä) Gaura-Nitain alttarihahmot ovat näytillä vain lyhyitä aikoja, jonka jälkeen verhot taas suljetaan, ja sitten hetken päästä taas avataan, jottei Gaura-Nitai pääse karkaamaan uudestaan.
