Krishnadasa Kaviraja ilmaisee nöyrän asenteensa Caitanya Caritamritan sivuilla:
”Vaikka olenkin vain mitätön ihmisolento, niin Sri Caitanya Mahaprabhun siunausten avulla olen kyennyt kirjoittamaan tiivistelmän kaikista Svarupa Damodaran muistiinpanoista, joita hän keräsi Herran leikeistä, samoin kuin kaikesta mitä olen kuullut Raghunath Dasan suusta.” (CC 3.3.269.)
Kirjassa kuvaillaan myös Krishnadasan järjestämiä 24-tunnin mittaisia kirtan-juhlia. Lukuisat bhaktat saapuivat paikalle, ja yksi heistä oli Minaketan Rama Das, läheinen Nityanandan seuralainen. Minaketan oli hieno vaishnava, joka oli jatkuvan yliaistillisen hurmion vallassa aina Nityananda Prabhun nimeä laulaessaan. Toisinaan tässä tilassa hän iski ihmisiä huilullaan, ja joskus läpsäisi heitä.
Yleisesti ottaen hänen ekstaattinen käytöksensä aiheutti hämmennystä Krishnadasan vieraiden keskuudessa, mutta suurin osa heistä tuli Minaketanan luo ja osoitti tälle kunnioitustaan kumartamalla.
Vain Gunarnava Misra, festivaalien pujari, ei osoittanut kunnioitustaan Minaketanalle. Tämä osoitti ettei hänellä ollut uskoa Nityanandaan. Minaketana suutahti ja sanoi, ”Katsokaahan! Toinen Romaharshana Suta, joka ei tullut osoittamaan kunnioitustaan nähdessään Balaraman!”
Gunarnava oli tyytyväinen kuullessaan Minaketanan näin toruvan häntä, ja vain jatkoi alttarihahmojen palvelemista. Juhlien jälkeen Krishnadasa Kavirajan veli kuitenkin ryhtyi sanaharkkaan Minaketanan kanssa tapahtuneesta. Krishnadasan veljellä oli vakaa usko Caitanya Mahaprabhuun, muttei yhtä vahvaa uskoa Nityanandaan. Tämän kuullessaan Minaketana Rama Das loukkaantui syvästi ja tuli niin vihaiseksi, että rikkoi huilunsa ja häipyi. Tapahtuneen jälkeen Krishnadasan veli sai ylleen kirouksen, jonka vuoksi hän menetti kaiken antaumuksensa.
Krishnadasa Kaviraja puolusti Minaketanaa ja torui veljeään sanoen,
”Nämä kaksi veljestä [Caitanya Mahaprabhu ja Nityananda Prabhu] ovat kuin yksi keho. He ovat samanvertaiset henkisissä muodoissaan. Jos et hyväksy Herra Nityanandan ylhäisyyttä, tulet lankeamaan. Omata uskoa vain yhteen Heistä, muttei molempiin, on yhtä loogista kuin hyväksyä puolikas kana.* Parempi olisi olla ateisti ja kieltää Heidät molemmat, kuin olla tekopyhimys, joka uskoo vain toiseen, muttei toiseen.”
Kun Krishnadasa Kaviraja näin puolusti Nityanandaa, voitti hän osakseen Nityanandan suosion, ja Hän ilmestyi tälle unessa sanoen,
”Oi Krishnadasa! Älä pelkää. Lähde Vrindavanaan, sillä siellä tulet saavuttamaan kaiken.”
Tämän sanottuaan Nityananda viitoitti tietä kohti Vrindavanaan kättään heilauttamalla ja katosi sitten Krishnadasan näkyvistä. Samalla tavoin henkilö joka ei arvosta bhaktoja – vaikkakin toimisi muutoin hurskaasti – ei saa osakseen Herran siunauksia.
Krishnadasa ylistää Nityanandaa ja osoittaa suurta noyryyttä ja vaatimattomuutta sanoen,
”Olen syntisempi kuin Jagai ja Madhai, sekä alhaisempi kuin mato ulosteessa. Kuka ikinä kuuleekaan nimeni menettää kaikki hyveensä, ja kuka tahansa lausuu nimeni tekee syntiä. Kuka muu kuin Nityananda voisi tässä maailmassa osoittaa armoa toiselle yhtä alhaiselle kuin minulle? Nityananda on armon ilmentymä. Hän on niin juovuksissa hurmiollisesta rakkaudesta, ettei edes erottele hyvän ja pahan välillä. Hän vapauttaa kaikki jotka vain kumartuvat Hänen edessään. Sen vuoksi hän on pelastanut kaltaiseni syntisen ja langenneen henkilön. (CC 1.5-205-209)
* Puolikkaan kanan logiikka tarkoittaa sitä, että typerys haluaisi pitää pelkästään kanan takapään, sillä sieltä tulee munia, ja luopua etupäästä, sillä se vain syö jyviä.