Sri Caitanya Mahaprabhu ja kaikki vaishnava-acaryat ovat hyväksyneet uskonopillisena totuutena nämä kolme ikuista periaatetta:
- palvonnan kohde (bhajaniya) – Jumaluuden Ylin Persoonallisuus
- palvoja (bhajana-kari) – antaumuksellinen palvelija
- palveleminen (bhajana) – antaumuksellinen palvelu
Puhdasta antaumuksellista palvelua ei voi olla, jos kiistetään yhdenkin näiden kolmen periaatteen ikuinen olemassaolo.
Vaishnavismin ja mayavadismin ero
Vaishnavismin oppien mukaan palvonnan kohteena olevalla Korkeimmalla Herralla on ikuinen henkinen identiteetti. Hän on henkilö. Hänen nimensä, muotonsa, ominaisuutensa ja leikkinsä ovat aina osa Häntä Itseään. Tiedon polkua (jnanaa) seuraavat mayavadit kieltävät Herran henkilöllisyyden, nimen, muodon, ominaisuuksien ja leikkien ikuisen henkisen luonteen. Heidän mielestään edellämainitut ovat harhanomaista energiaa. Tästä juontaa juurensa nimitys ”mayavada” (maya=harha, vada=oppi).
Mayavadit: ”Olemme kaikki Jumalia”
Mayavadit ovat sitä mieltä, että Herran muoto on kangastus, josta on hyötyä vain meditaation apuvälineenä vähemmän kehittyneille henkisille harjoittajille. Heidän mukaansa Krishnalla ei ole muotoa, ominaisuuksia tai älykkyyttä, koska eihän Korkeimmalla voisi olla käsiä, jalkoja, silmiä, suuta, aivoja jne. Mayavadi ei voi hyväksyä, että Korkeimmalla Herralla olisi samanlainen keho tai olemus kuin ehdollistuneilla elävillä olennoilla. Mayavadit uskovat että kaikki elävät olennot ovat yhtä Korkeimman kanssa, mutta koska ehdollistuneita sieluja peittää harha, he ovat unohtaneet olevansa ”Jumala.” Mayavadi pitää muodotonta, muuttumatonta ja vailla ominaisuuksia olevaa Brahmania korkeimpana totuutena, jonka ulkopuolella ei ole olemassa mitään, ja siten yksittäinen elävä olento on identtinen Brahmanin kanssa, ja elävän olennon täydellistymä onkin Brahmaniin sulautuminen, ja oman ”Jumaluutensa” uudelleen löytäminen.
Persoonattomuusfilosofit: ”Kaikki on harhaa”
Persoonattomuusfilosofien mielestä bhaktia voi harjoittaa hetkellisesti, kunnes se auttaa heitä saavuttamaan Brahmaniin yhdistymisen tilan, minkä jälkeen antaumuksellinen palveleminen hylätään, sillä rakastavalla antaumuksella ei ole sijaa ikuisessa persoonattomassa totuudessa – Krishnan muoto on harhaa. Persoonattomuusfilosofille kaikki on harhaa – sekä aineellinen, että henkinen maailma ja he itse mukaan lukien. He toivovat voivansa unohtaa oman persoonansa – unohtaa omat tunteensa, muistonsa, kokemuksensa ja huolensa. He pitävät todellisena ainoastaan Brahmanin persoonatonta energiaa, ja uskovat että kaikki elävät sielut ovat Brahmanin osasia, kuin meren pisarat ovat osa merta. Persoonattomuusfilosofit voivat myös ymmärtää, että Brahman on Krishnan sädehohtoa, mutta valitsevat silti persoonattomaan sulautumisen päämääräkseen.
Brahmavadit: ”Palvelemme Krishnan sädehohtoa”
Brahmavadit ymmärtävät, että Brahman-sädehohto on Krishnan persoonallisen muodon säteilevää energiaa, mutta pitävät Krishnan persoonatonta olemuspuolta persoonallista tärkeämpänä. Heille bhaktin harjoittaminen vaikuttaa sentimentalistiselta. Herra Caitanya tapasi saarnausmatkoillaan monia brahmavadeja, persoonattomuusfilosofeja ja mayavadeja, ja Hänen aiheettomasta armostaan heistä tuli Korkeimman antaumuksellisia palvelijoita, bhaktoja.
On siis selvää, että tällainen persoonaton ”harhaoppi” (mayavada) ei sovi yhteen vaishnavismin lopullisen päämäärän, eli Jumalan rakastamisen ja antaumuksellisen palvelemisen kanssa.
Vaishnavat: ”Aine on väliaikaista”
Neljän vaishnava-koulukunnan perustajat (Madhvacharya, Ramanujacharya, Vishnuswami ja Nimbarka) sekä Herra Caitanya Mahaprabhu puhuvat Shankaracaryan mayavadi-oppeja vastaan. Vaishnavismissa aineellinen maailma mielletään väliaikaiseksi, mutta ei koskaan harhaksi. Kaikki ilmentynyt on todellista, mutta luonteeltaan väliaikaista. Aineelliset maailmankaikkeudet ovat Krishnan energioiden aikaansaannoksia, ja ne syntyvät ja tuhoutuvat Mahavishnun hengityksen mukana aina uudelleen ja uudelleen – ne ovat todellisia, mutta väliaikaisia.
Aineellisen yritysjohtajan palveleminen on hyvin väliaikaista ja voi johtaa parhaimmillaan vain väliaikaisiin tuloksiin, kun taas Korkeimman Herran palvelemisen hyöty säilyy sielun mukana ikuisesti. Antaumuksellinen palveleminen on luonteeltaan henkistä, ja näin ollen ikuista.
Sri Caitanyan ja Srila Prabhupadan armo
Sri Caitanya Mahaprabhu ilmestyi tänä onnekkaimpana Kalin aikakautena jakamaan kaikkein korkeinta henkistä hyötyä: antaumuksellisen palvelun menetelmää yksinkertaisesti Hare Krishna-mantraa lausumalla. Sri Caitanya antoi Jumalan rakastamisen lahjan kaikille tasapuolisesti. Hän tuhoaa ne toiveet, jotka vievät elävät olennot pois päin Herrasta, ja haittaavat Korkeimman rakastamisen saavuttamista. Hän myös lahjoitti kaikille bhaktoilleen innokkuuden tähän rakkauteen, ja voiman, jonka avulla se voidaan vakiinnuttaa heidän sydämiinsä. Kaikesta tästä armosta huolimatta mayavada-oppi on edelleen suurin este Krishnan rakkauden saavuttamiselle.
Srila Prabhupadan pranam-mantrassa sanotaankin: Kunnioittavat kumarruksemme sinulle, oi henkinen mestari, Sarasvati Goswamin palvelija. Saarnaat Herra Caitanyan viestiä, ja pelastat läntiset maat, joissa persoonattomuus- ja tyhjyysfilosofiat vallitsevat.
Kaiken samanaikainen ykseys- ja erillisyys-filosofia
Herra Caitanyan acintya-bheda-abheda oppi kuvailee kuinka olemme laadullisesti yhtä, mutta määrällisesti eroavaisia Krishnasta. Merenpisara on suolainen, mutta ei edes verrattavissa koko meren suolaisuuteen. Pisarassa on kuitenkin oikeaa ja aitoa suolaisuutta, pisaran suolaisuus ei ole harhaa.
Krishna on kaiken alkulähde, joten kaikki ominaisuutemme ovat tulleet Häneltä. Meillä on vain hyvin pieni osa joistain Hänen ominaisuuksistaan, kun taas Krishna, Bhagavan, ilmentää ne kaikki täydellisinä ja täysinä. Olemme siis luonnollisesti ja rakenteellisesti meitä suuremman entiteetin pieniä osasia, ja samalla tavoin kuten auton mutteri palvelee autoa, me yksilösielut palvelemme Ylisielua, Krishnaa.
Aineellisen maailman viimeinen ansa
Mayavadismia kutsutaan harhan viimeiseksi ansaksi sen petollisen luonteen vuoksi. Toivetta sulautua Korkeimpaan pidetään pahempana kuin alinta helvettiä, ja siitä puhdistuminen on hyvin hyvin vaikeaa.
Me henkisielut, pienet Korkeimmasta kummunneet sielunkipinät, emme voi muuta kuin palata takaisin alkuvoimaamme Hänen palvelijoinaan, säilyttäen oman alkuperäisen, autuaan ja ikuisen henkilöllisyytemme – tai tukahtua aineellisuuteen.
Huom. Ethän sekoita keskenään Brahmaa ja Brahmania. Brahma on luomisen puolijumala, kun taas Brahman on persoonatonta energiaa, Krishnan sädehohtoa.
