Tämä Satyavrata Munin kirjoittama vatsalya–rasan [vanhempainrakkauden] täyteinen suloinen kertomus ilkikurisesta Pikku-Krishnasta ja Hänen voin varastamiseen liittyvistä seikkailuista lauletaan perinteisesti joka ilta Kartikan aikana. Samalla Damodaralle [Krishnalle] ja äiti-Yasodalle uhrataan ghee-lamppuja.
DAMODARASTAKAM
(1)
namāmīśvaraṁ sac-cid-ānanda-rūpaṁ
lasat-kuṇḍalaṁ gokule bhrājamanam
yaśodā-bhiyolūkhalād dhāvamānaṁ
parāmṛṣṭam atyantato drutya gopyā
(2)
rudantaṁ muhur netra-yugmaṁ mṛjantam
karāmbhoja-yugmena sātaṅka-netram
muhuḥ śvāsa-kampa-trirekhāṅka-kaṇṭha-
sthita-graivaṁ dāmodaraṁ bhakti-baddham
(3)
itīdṛk sva-līlābhir ānanda-kuṇḍe
sva-ghoṣaṁ nimajjantam ākhyāpayantam
tadīyeṣita-jñeṣu bhaktair jitatvaṁ
punaḥ prematas taṁ śatāvṛtti vande
(4) varaṁ deva mokṣaṁ na mokṣāvadhiṁ vā
na canyaṁ vṛṇe ‘haṁ vareṣād apīha
idaṁ te vapur nātha gopāla-bālaṁ
sadā me manasy āvirāstāṁ kim anyaiḥ
(5) idam te mukhambhojam atyanta-nilair
vrtam kuntalaih snigdha-raktais’ ca gopya
muhus cumbitam bimba-raktadharam me
manasy avirastam alam laksa-labhaih
(6)
namo deva damodarananta visno
prasida prabho duhkha-jalabdhi-magnam
krpa-drsti-vrstyati-dinam batanu-
grhanesa mam ajnam edhy aksi-drsyah
(7)
kuveratmajau baddha-murtyaiva yadvat
tvaya mocitau bhakti-bhajau krtau ca
tatha prema-bhaktim svakam me prayaccha
na mokse graho me ‘sti damodareha
(8)
namas te ‘stu damne sphurad-dipti-dhamne
tvadiyodarayatha visvasya dhamne
namo radhikayai tvadiya-priyayai
namo ‘nanta-lilaya devaya tubhyam
KÄÄNNÖS:
(1) Kaikki kunnia Korkeimmalle Herralle, joka on ikuisen olemassaolon, tiedon ja autuuden ruumiillistuma; jonka hainmuotoiset korvakorut heiluvat edestakaisin; ja joka loisteliaasti hohtaa ylimaallisen Gokulan alueella. Nyt Hän vikkelästi pakenee puisen jauhamis-huhmareen luota peläten äitiään Yaśodāa, joka kuitenkin juoksee Hänet kiinni (sen rikkomuksen tähden, että Hän rikkoi jugurttiastian, jota Hänen äitinsä kirnusi voiksi, ja varasti sen jälkeen voita katosta roikkuvista astioista, ja jakoi sitä apinoille) – tuolle Korkeimmalle Herralle, śrī Dāmodaralle, osoitan nöyrät kunnianosoitukseni.
(2) Nähtyään äitinsä kädessä olevan vitsan, Hän itkee ja hieroo silmiään uudelleen ja uudelleen kaksilla lootuskäsillään. Hänen silmänsä ovat pelontäyteiset, ja Hänen itkusta johtuvan nopean hengityksen vuoksi helminauha tärisee hänen kaulallaan, jolla on kolme uurretta kuin simpukassa. Tälle Korkeimmalle Herralle, śrī Dāmodaralle, jonka vatsaa ei ole sidottu köysillä, vaan äitinsä rakkaudella, osoitan nöyrät kunnianosoitukseni.
(3) Tämänlaisia lapsuusleikkejä leikkien Hän hukuttaa Gokulan asukkaat hurmion altaisiin, ja paljastaa sellaisille antaumuksellisille palvelijoilleen, jotka mietiskelevät Häntä tiedon, majesteetillisuuden ja ylellisyyden ilmapiirissä, että Hänet voidaan valloittaa vain ja ainoastaan sellaisten bhaktojen rakkaudella, joka on läheisyyden täyteistä ja vapaata kaikesta pelonsekaisesta kunnioittamisesta. Rakastaen osoitan kunnioitusta Herra Dāmodaralle satoja ja taas satoja kertoja.
(4) Oi Herrani, vaikka kykenet antamaan kaikenlaisia siunauksia, en rukoile Sinulta persoonattoman vapautuksen lahjaa, enkä korkeinta vapautusta ikuiseen elämään Vaikuṇṭhassa, tai mitään muitakaan siunauksia, jotka voidaan saavuttaa harjoittamalla antaumuksellisen palvelemisen yhdeksää menetelmää. Oi Herrani, rukoilen vain, että tämä muotosi Vṛndāvanan Gopala-lapsosena voisi aina ilmetä sydämessäni, sillä mitä hyötyä minulle olisi mistään muusta, kuin tästä siunauksesta?
(5) Oi Herra, äiti Yaśodā suutelee uudelleen ja uudelleen lootuskasvojasi, joita ympäröivät pehmeät mustat kiharat, jotka vivahtavat punaiseen. Myös huulesi ovat punertavat kuin bimba-hedelmä. Olkoon tämä lootuskasvojesi kaunis näky aina ilmentyneenä sydämessäni. Tuhannet ja tuhannet muut siunaukset ovat minulle yhtä tyhjän kanssa.
(6) Oi Korkein Persoonallinen Herra, osoitan kunnianosoitukseni sinulle. Oi Dāmo- dara! Oi Ananta! Oi Viṣnu! Oi mestarini ja Herrani, ystävällisesti ole minuun tyytyväinen. Antamalla armeliaan katseesi osua minuun, vapauta tämä raukka tietämätön hölmö, joka on syventynyt maailman murheiden meriin, ja tule näkyväksi silmilleni.
(7) Oi Herra Dāmodara, aivan kuten Kuveran kaksi poikaa – Maṇigrīva ja Nalakūvara – vapautuivat Nāradan kirouksesta Sinun puuhuhmareeseen naruilla sidotun vauvan muotoisen hahmosi voimasta, ja tulivat suuriksi bhaktoiksi, niin samalla tavalla ystävällisesti anna minulle Sinun Itsesi palvelemisen täydellistymä: prema-bhakti. Kaipaan vain tätä, eikä minulla ole toiveita minkäänlaisen vapautuksen suhteen.
(8) Oi Herra Dāmodara, ensiksikin osoitan kunnioittavat kumarrukseni loistavan hohtavalle narulle, joka sitoo vatsaasi. Sitten osoitan kunnioittavat kumarrukseni Sinun vatsallesi, joka on koko maailmankaikkeuden asuinpaikka. Nöyrästi kumarran Sinun rakkaimmalle Srīmati Rādhāranille, ja sitten osoitan kaikki kunnioitukseni Sinulle, Korkeimmalle Herralle, joka esität lukemattomia leikkejäsi.
