Kaikki kunnia Herra Nrsimhadevalle, puoliksi leijonan ja puoliksi ihmisen muotoiselle Herra Krishnan inkarnaatiolle. Hän ilmestyi pelastamaan suuren pyhimyksen Prahlada Maharaja tämän demoniselta isältään Hiranyakasipulta.
Demoni-Hiranyakasipu harjoitti mitä ankarinta itsekuria yrittäessään saada puolijumala Brahman suosion osakseen. Seisoen varpaisillaan 125 vuotta, niin että lopulta muurahaiset olivat syöneet hänen koko kehon, jättäen jäljelle vain luurangon ja eloilman. Lopulta Brahma suostui siunaamaan Hiranyakasipulle tämän janoamansa siunauksen – ettei hän koskaan kuolisi. Mutta koska Brahma on itsekin kuolevainen, antoi hän siunauksensa kiertoilmauksin. ”Et voi kuolla päivällä tai yöllä, etkä maalla, ilmassa tai vedessä. Sinua ei voi surmata ihminen eikä peto, eikä mikään ase voi sinua myöskään tappaa.” Brahma armeliaasti ripotteli kannustaan Hiranyakasipun kehon ylle kuolemattomuudennektaria, joka oli peräisin puolijumalten ja demonien maitovaltameren kirnuamisleikistä. Näin Hiranyakasipu sai alkuperäisen muotonsa takaisin luittensa päälle.
Vastaanotettuaan nämä siunaukset Hiranyakasipusta tuli yhä demonisempi ja pian hän valloitti koko aineellisen maailmankaikkeuden, syösten kaikki puolijumalat vallasta.
Hiranyakasipulla oli viisivuotias poika nimeltä Prahlada. Prahlada oli syntyjään suuri Herra Krishnalle omistautunut bhakta. Koulussa ollessaan Prahlada saarnasi kaikille kanssaoppilailleen Krishnatietoisuudesta, mikä suuresti raivostutti hänen ateisti-isäänsä. Kun Hiranyakasipu haastoi Prahladan kysyen, ”Mitä on tämä typeryys, kuka on tämä Krishna?” Prahlada selitti isälleen, että koska tämä on liiaksi omien aistiensa tyydyttämiseen keskittynyt, ei hän kykene ymmärtämään kuka on Krishna. Jotta voisi ymmärtää Krishnan, on ensin annettava kaikki Krishnalle, ja näin Krishna paljastaisi itsensä.
Hiranyakasipu tuli niin vihaiseksi, että määräsi poikansa tapettavaksi kannibaalien keskuuteen. Heidän luonaan Prahlada alkoi laulamaan Hare Krishna-mantraa, eivätkä kannibaalit kyenneet koskemaan häneen. Sen jälkeen Hiranyakasipu määräsi Prahladan heitettäväksi kuumaan öljyyn, mutta taas Hare Krishna-mantraa lausuen Prahlada pysyio vahingoittumattomana. Sen jälkeen hänet vietiin pienelle saarelle, jonne oli tulossa valtaisa pyörremyrsky, tiputettiin vuorenhuipulta, heitettiin pillastuneiden norsujen jalkoihin ja kuoppaan joka oli täynnä myrkyllisiä käärmeitä. Aina Hare Krishna-mantraa lausuen Prahlada pysyi tyynenä ja vahingoittumattomana.
Tässä vaiheessa Hiranyakasipu ajatteli, että hänen pojallaan on oltava jotain mystisiä mahteja. Hän teeskenteli olevansa pahoillaan ja utsui Prahladan luokseen lounaalle. Totta kai ruoka oli myrkytettyä, riittävästi tappamaan sata aikuista miestä. Prahlada tarjosi ensin hänelle annetun ruuan Krishnalle, ja näin kun se muuttui prasadaksi, ja yhtä puhtaaksi kuin Herra, ei myrkyllä ollut vaikutusta. Tämän nähtyään Hiranyakasipu raivostui niin suunnattomasti, että tarttui Prahladaan ja heitti hänet kovaan palatsin marmorilattiaa vasten. Kun Prahlada yhä oli vahingoittumaton ja tyyni, vaati Hiranyakasipu tietää mistä hänen yli-inhimilliset mahtinsa kumpuavat.
Prahlada sanoi, ”Rakas parhain ateisteista, saan voimani samasta paikasta kuin sinäkin – Jumalalta.” Hiranyakasipu soimasi, ”Mikä on tuo Jumalasi – missä Hän on?” Prahlada vastasi, ”Jumala on kaikkialla, ja kaikki kumpuaa Hänestä.”
Kaikesta tapahtuneesta huolimatta Hiranyakasipu ei voinut uskoa Jumalaan, ja alkoi osoittamaan asioita hullun lailla, kysyen, ”Onko tuossa Jumalasi? Onko hän tuolla, vai onko hän tuossa pylväässä?” Jolloin Prahlada vastasi, ”Kyllä, Herrani on tuossa pylväässä.” Hiranyakasipu hurjistui ja sanoi murskaavansa tuon pylvään nuijallaan. Siinä samassa kun hän murskasi palatsinsa eteishallin pylvään, ilmestyi sieltä hirvittävä Nrsimhadeva- puoliksi miehen ja puoliksi leijonanmuotoinen Krishnan inkarnaatio.
Hiranyakasipu järkyttyi, mutta alkoi kiihkeästi taistella Nrsimhan kanssa. Nrsimha leikitteli demonilla kuin kissa hiirellä, jonka jälkeen hän heitti hänet syliinsä ja repi auki tämän sisälmykset, laittaen ne kaulalleen kuin seppeleiksi. Nrsimhadeva ei rikkonut Brahman suomaa siunausta, sillä Hiranyakasipu tapettiin Nrsimhan sylissä – ei ilmassa, eikä maassa. Häntä ei tapettu päivällä eikä yöllä, vaan iltahämärissä näiden kahden päivänvaiheen välissä. Häntä ei tappanut peto eikä mies, vaan Herran lootuskädet, joissa ei ollut aseita, vaan Nrsimhadevan sähköä kipinöivät kynnet. Näin Krishna Itse, Nrsimhadeva, hirmuinen pelon henkilöitymä, tappoi demoi-Hiranyakasipun suojellakseen rakasta palvelijaansa Prahlada Maharajaa.
