Narottama Das Thakura syntyi rikkaaseen perheeseen arviolta vuonna 1572. Hän oli sruti dhara, eli kykeneväinen muistamaan kaiken kuulemansa. Hän oppi nopeasti sanskritin ja vedat, ja mieluiten pikku-Narottama vietti aikaa vanhojen vaishnavien seurassa, jotka kertoivat hänelle Krishnasta ja erityisesti Gauranga Mahaprabhusta.
Kerran, kun Gauranga Mahaprabhu hurmioissaan tanssahteli kirtanan tahtiin, Hän alkoi kutsua Narottaman nimeä, vaikka Narottama ei ollut vielä edes syntynyt. Kun Nityananda kyseli ketä Hän oikein kutsuu, Mahaprabhu vastasi, ”Oi Herrani, et ymmärrä omaa kunniakkuttasi. Kun olimme Jagannatha Purissa, kyynelehdit päivä toisensa jälkeen antaumuksellisen rakkauden vallassa. Minä onnistuin pyydystämään tuon ylevän rakkautesi ja talletin sen. Nyt haluaisin säilyttää sitä tässä Padmavati-joessa Narottama Dasaa varten. Oi Padmavati! Ota rakkauteni ja säilytä sitä. Kun Narottama tulee ja kylpee vesissäsi, anna se hänelle.”
Padmavati vastasi, ”Kuinka tunnistan hänet?”
Mahaprabhu vastasi, ”Sillä hetkellä kun hän astuu vesiisi, sinä tulvit yli äyräittesi. Siitä tunnistat Narottaman.”
Kun Narottama oli 12-vuotias hän näki unta Nityananda Prabhusta, joka pyysi häntä kylpemään Padmavati joessa. Unen nähtyään Narottama meni heti aamulla joelle. Padmavati alkoi tulvimaan ja antoi Narottamalle hurmiollisen prema-bhaktin.
Tämä sai Narottaman muuttumaan niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Narottama suorastaan päihtyi rakkaudesta Jumalaan, eikä enää kestänyt elämää vanhempiensa luona. Hän yritti karata Krishnan kotikylään Vrindavanaan, mutta hänet aina saatiin kiinni ja kahlittiinkin jopa. Lopulta hän Krishnan armosta pääsi pakenemaan.
Gauranga Mahaprabhu oli jo muutamia vuosia sitten palannut henkiseen maailmaan. Vrindavanaan saapuessaan Narottama yritti etsiä Gaurangan läheisiä seuralaisia Sri Rupa ja Sanatana Goswamia, mutta hekin olivat juuri jättäneet tämän maailman. Syvästi musertuneena ja epäonnisena Narottama itki ja kirjoitti myöhemmin elämässään sydäntäsärkevän laulun Saparsada Bhagavad Viraha Janita vilapan, joka ISKCON:ssa lauletaan aina vaishnavan poislähtöpäivänä. (Löytyy Temppelilaulut-vihkosesta)
Narottama Das Thakura oli naistika-brahmacari, eli hän eli koko ikänsä selibaatissa Gaura-Nitain pyhän nimen armosta. Hän otti kasteen Sri Lokanatha Goswamilta ja myös Sri Jiva Goswami oli hänen siksa-gurunsa, eli ohjeita antava guru.
Kaikki vaishnavat rakastivat tätä nöyrää ja antaumuksellista nuorta vaishnavaa, ja he antoivat hänelle suopeat siunauksensa henkisessä elämässä täydellistymiseen.
Narottama järjesti legendaariset Kheturin Mahotsava-kirtan festivaalit. Tämä oli historian ensimmäinen Gaura-Purnima-festivaali, jonka aikana kuudet erilaiset alttarihahmot installoitiin. Paikalle kutsuttiin tuhansia bhaktoja: kaikki kynnelle kykenevät vielä elossa olevat Gauranga Mahaprabhun seuralaiset, sekä muut kunnioitetut vaishnavat ympäri Intian. Mahaprabhun bhaktojen keskuuteen oli ilmennyt erilaisia tulkintoja, ja tämän tapahtuman aikana kaikkien eri ryhmittymien johtopäätösten pohjalta Jahnava Devi ratkaisi tilanteen, ja aikaansai yhtenäisen Gaudiya-Vaishnava-liikkeen.
Narottama lauloi suloisella äänellään Hare Krishna- mantraa ja bhaktat kyynelehtivät onnesta tämän ihmeellisen kirtanan aikana. Yhtäkkiä oli kuin salama olisi välähtänyt, ja Itse Gauranga Mahaprabhu ilmestyi seuralaisineen ja liittyi kirtanaan tanssien lumoavasti. Bhaktat olivat hurmioissaan, ja kirtana jatkui tuntikausia.
Narottama Das Thakura kirjoitti monia antaumuksellisia lauluja henkisestä opettajasta, bhaktoista, antaumuksellisesta palvelusta, kuudesta Gosvamista, Gaura-Nitaista ja Radha-Krishnasta. Narottaman laulut ovat erityisen hienoja, sillä hän oli niin oivaltanut henkilö, että osasi kirjoittaa hienot filosofiset johtopäätökset ja bhaktin täydellistymän yksinkertaisesti ja kansantajuisesti.
Srila Prabhupada usein lauloi monia Narottaman bhajanseja ja siteerasi niitä kirjoissaan ja luennoillaan.
”Oi parhaimmat tanssijat Sri Radha ja Sri Krishna – olkaa ystävällisiä ja tulkaa tanssimaan mieleeni. Oi Sinä joka kauneudellasi teet säihkyvät korusikin lumoavimmiksi, päivin ja öin toivon vain voivani jatkaa suuren hurmion vallassa kunniakkuudestasi laulamista.”
– ote Narottaman kirjasta Prema-bhakti-candrika
