Brahma, tämän maailmankaikkeuden isä, loi mielestään neljä poikaa, manasputraa. Nämä pojat olivat kaikkien hyvien ja puhtaiden ominaisuuksien ruumiillistumia. Heidän nimensä ovat Sanaka (muinainen), Sanandana (aina autuas), Sanat-kumara (ikinuori) ja Sanatana (ikuinen).
Heistä puhutaan myös seuraavilla nimillä:
- Neljä Kumaraa (kumara=poika)
- Sanakadi (Sanaka ja muut)
- Chatursana (neljä, joiden nimet alkavat ´Sana´)
Neljä Kumaraa asuivat Himgiri-vuorella, ja olivat aina syventyneet henkisen tiedon kehittämiseen
He olivat samanikäisiä, ja näyttivät vain pikkupojilta, noin viisivuotiailta. He elivät aina yhdessä, opiskelivat puranoita (veedistä kirjallisuutta) ja palvoivat Jumalaa. He eivät osoittaneet lainkaan kiinnostusta aineellista elämää kohtaan. Neljä Kumaraa seurasivat koko elämänsä selibaattia, ja vaikka Brahma pyysi heitä tuottamaan jälkeläisiä ja auttamaan häntä näin luomistyössä, he eivät järkähtäneet tuumaakaan vakuuttuneisuudestaan pysyä brahmacareina (selibaatti-munkkeina).
Neljä Kumaraa olivat vakuuttuneita siitä, että elämän tarkoitus on saavuttaa vapautus, ja paras menetelmä tähän ei ollut pelkkä toimeton mietiskely, vaan aktiivinen Korkeimman palveleminen. Heidän opetuksiaan löytyy Mahabharatasta ja Chandogya Upanisadista.
Neljä Kumaraa olivat hyvin edistyneitä henkisessä tiedossa, ja matkustelivat ympäri maailmankaikkeutta vailla mitään erityistä syytä
He olivat täysin vailla aineellisia toiveita, ja pystyivätkin sen vuoksi matkustamaan omissa kehoissaan myös henkisille planeetoille. Kerran kun he olivat käymässä henkisessä maailmassa Vaikunthassa, heidät pysäytettiin Vishnun palatsin porteille.
”Milläs asialla pojat oikein ovat?”, portinvartijat Jaya ja Vijaya tiedustelivat, jolloin Neljä Kumaraa vastasivat, ”Olemme tulleet tapaamaan Vishnua, Vaikunthan Herraa. Avatkaa ovet!”
Portinvartijat kieltäytyivät päästämästä poikia portin läpi, ja tämä nostatti vihaa Neljässä Kumarassa, etenkin kun näin tapahtui muiden henkilöiden nähden. He huudahtivat vihaisina portinvartijoille ja soimasivat heitä, ”Kuinka voi olla, että Vaikunthassa, jossa yhteisymmärryksessä palvellaan Vishnua, ajattelette että on olemassa ystäviä ja vihollisia – täällä on vain ystäviä! Selvästi te kuulutte kaksinaisuuksien värjäämään aineelliseen maailmaan, jossa kolmenlaiset* murheet tulevat teitä piinaamaan.”
Kun Jaya ja Vijaya ymmärsivät, että nämä bramiinin pojat ovat langettamassa kirouksen heidän ylleen, he nopeasti laskivat aseensa maahan ymmärtäen, ettei mikään ase voi suojella heitä bramiinin kiroukselta
He polvistuivat Kumaroiden eteen ja armoa anoen sanoivat, ”Olette oikeassa, meidän ei olisi pitänyt estää teitä, antakaa anteeksi loukkauksemme!”
Juuri sillä hetkellä suloinen tuoksu täytti ilman ja leijaili Kumaroiden sieraimiin. Tuoksu kantautui paikalle astelevan Vishnun lootusjalkojen varpaita koristavista tulasi-lehdistä. Kumarat, jotka olivat tähän asti ymmärtäneet Korkeimman persoonattomana, kokivat yhtäkkiä suuren muutoksen niin kehossaan kuin mielessään, ja sanoivat:
”Rakas Herramme, et näyttäydy ryökäleille, vaikka olet asettunut myös heidän sydämiinsä. Mutta mitä meihin tulee, niin näemme Sinut nyt kasvoista kasvoihin, vaikka olet rajaton. Ne väittämät jotka olemme kuulleet isältämme Brahmalta, nyt oivallamme ystävällisen ilmestymisesi ansiosta. Viisaat kuulevat kertomuksia Sinusta, ja he eivät välitä korkeimmasta aineellisesta siunauksesta: vapautuksesta, puhumattakaan vähempiarvoisista eduista, kuten taivaallisten** planeettojen aineellisesta onnesta.”
Neljä Kumaraa kerääntyivät Vishnun ympärille ja tarkkailivat Häntä hyvin äimistyneinä
Vishnu vastasi heille, ”Bramiinit ovat kaikista korkeimpia ja rakkaimpia henkilöitä Minulle. Epäkunnioitus, jota portinvartijani osoittivat teitä kohtaan, on oikeasti kontollani, sillä Jaya ja Vijaya ovat palvelijoitani. Olen siis suoraan loukannut teitä, ja etsin sen tähden anteeksiantoa tapahtuneen takia.
Kuka tahansa joka kuulee Minusta, puhdistuu välittömästi
Te olette nyt epäilemättä oivaltaneet Minut, sen tähden en epäröi hetkeäkään katkaista pois kättäni, jos näette sen toiminnan vihamielisenä teitä kohtaan. Toisaalta he, jotka todella lumoavat sydämeni ovat niitä, jotka sydämissään iloitsevat, ja jotka nektarinkaltaisin hymyin kunnioittavat bramiineja, vaikka bramiinit lausuvatkin tylyjä sanoja.
He näkevät bramiinit Minuna, ja rauhoittelevat heitä rakastavin sanoin, aivan kuten poika lepyttelee vihastunutta isäänsä, tai kuten Minä rauhoittelen teitä.”
Neljä Kumaraa eivät heti ymmärtäneet mistä Vishnu puhui, ja tarvitsivat hetken sulattaakseen Hänen sanat. Aistiessaan Vishnun kukkaseppeleestä leijuvaa lumoavaa tuoksua, heidän tietoisuutensa puhdistui ja he ymmärsivät toimineensa hätäisesti. Kumarat rukoilivat seuraavanlaisesti:
”Oi Herrani minkä tahansa rangaistuksen toivot langettavasi näille kahdelle viattomalle henkilölle – tai meille – hyväksymme vipittömästi. Ymmärrämme, että olemme kironneet kaksi syytöntä henkilöä.”
Tällöin Herra vastasi, ”Oi bramiinit, tietäkää että tuo rangaistus jonka olette langettaneet, on alunperin Minun määräämä, ja portinvartijani tulevat syntymään demoniseen perheeseen. Mutta he tulevat olemaan lujasti kiintyneitä Minuun mielessään vihaamalla Minua äärimmäisellä tavalla, ja palaavat luokseni pian.”
Neljä Kumaraa kiersivät Herran ympäri, osoittivat kunnioittavat kumarruksensa ja poistuivat Vaikunthasta sanoin kuvaamattoman ilahtuneina opittuaan vaishnavan ylevistä meriiteistä.
Vishnu siunaa Jayan ja Vijayan
Herra Vishnu sanoi silloin portinvartijoilleen Jayalle ja Vijayalle, ”Lähtekää tästä paikasta, mutta älkää pelätkö. Kaikki kunnia teille. Vaikka olenkin kykenevä kumoamaan bramiinien kirouksen, en tee nyt niin, vaan päinvastoin, hyväksyn sen. Puolisoni onnenjumalatar Lakshmi ennalta näki lähtönne Vaikunthasta, sillä kerran kun Hän oli palaamassa takaisin kotiinsa palatsin ulkopuolelta, ette suostuneet päästämään Häntä sisään, koska Minä olin nukkumassa. Hän oli hyvin vihainen.”
Jaya ja Vijaya saivat päättää haluaisivatko he ottaa syntymän aineelliseen maailmaan joko seitsemän kertaa vaishnavina, tai kolme kertaa demoneina. He valitsivat jälkimmäisen, jotta he pääsisivät nopeammin takaisin rakkaan Herransa luokse. Demonit, joiksi he syntyivät ovat:
- Hiranyakashipu ja Hiranyaksha (Nrisingadeva ja Varahadeva vapautti)
- Ravana ja Kumbhakarna (Ramacandra vapautti)
- Kamsa & Sisupala (Krishna vapautti)
Ja he ilmestyivät vielä vapaaehtoisesti neljännen kerran Gauranga Mahaprabhu aikana Jagai ja Madhai-nimisinä veljeksinä – heistä voi lukea lisää Caitanya Caritamritasta.
Neljää Kumaraa pidetään ensimmäisinä henkisen tiedon opettajina
Aikojemme alussa kun Brahma syntyi Vishnun navasta kasvaneesta lootuksesta ja ryhtyi mietiskelemään, saavutti hän tällä antaumuksellisella palvelulla Vishnun suopeuden, jolloin Vishnu opetti henkisen tiedon Brahmalle. Brahma kertoi tämän tiedon neljälle Kumaralle, jotka opettivat sen eteenpäin Narada Munille, joka opetti sen Vyasadevalle, joka opetti sen Sukadevalle, joka opetti sen Parikshit Maharajalle ja näin yhä edelleen oppilasketjun välityksellä henkinen tieto levisi ympäri maailman.
*Aineellisen maailman kaikki murheet aiheutuvat kolmella erilaisella tavalla. On epäonnea, jonka syynä on oma mieli (adhiatmika), epäonnea, jonka muut elävät olennot aiheuttavat (adhibhautika), ja epäonnea, jonka puolijumalat aiheuttavat – kuten vaikka huono viljasato tai maanjäristykset (adhidaivika).
**Taivaalliset planeetat ovat puolijumalten asuinsijoja, jotka sijaitsevat yhä aineellisessa ilmapiirissä. Vasta taivaallisten planeettojan yläpuolella sijaitsevat henkiset planeetat, kuten Vaikuntha.
Aiheesta lisää Prabhupadan Caitanya Caritamritassa (voi lukea englanniksi online).
