Srila Visvanatha Cakravarti Thakura (Hari Vallabha Dasa) ilmestyi vuonna 1638, ja otti kasteen Sri Narottama Das Thakuran oppilasketjuun.

Nimi Visvanatha tarkoittaa: ”Hän, joka paljastaa Maailmankaikkeuden Herran rakastavan palvelemisen jalokiven”, ja Cakravarti ”Hän, joka laajentaa bhaktin cakraa” tai toisinsanoen: ”Hän, joka laajentaa Jumalan rakastavan palvelun piiriä.” Thakura tarkoittaa arvostettua sadhua, tietäjää.

Srila Bhaktisiddhanta Sarasvati Thakura on sanonut:

”Visvanatha Cakravarti Thakura oli Gaudiya Vaishnavismin historiallisen kehityksen keskiajan suojelija, vartija ja acarya (suunnannäyttäjä/johtaja).”

Gaudiya Vaishnavismin kasvu alkoi Gauranga Mahaprabhun myötä 1500-luvulla. Jonkin aikaa Hänen poislähdön jälkeen seurasi hetkellinen nuupahdus, jolloin ilmeni erilaisia pseudovaishnavismin muotoja. Mutta 1800-luvulla Srila Bhaktivinoda Thakura elvytti Gauranga Mahaprabhun alkuperäisen sankirtan-liikkeen takaisin henkiin, ja hänen poikansa Srila Bhaktisiddhanta Sarasvati toi sen koko Intian tietoisuuteen, sekä loi pohjan oppilaalleen A.C. Bhaktivedanta Swami Srila Prabhupadalle levittää Krishnan pyhän nimen ja bhaktin harjoittamisen suoman onnen koko maailmaan ISKCON:in muodossa.

Visvanatha Cakravarti Thakura ilmestyi siis tuon sankirtan-liikkeen nk. ”henkisen nuupahduksen” aikana ja kirjoitti yli 40 sanskritinkielistä kirjaa ja kommentaaria selittäen puhdasta bhaktia, jotta jokainen voisi oikealla tavalla ymmärtää syvälliset bhaktin opetukset, eikä väärinkäyttäisi tätä kultaakin arvokkaampaa sielun tiedettä omia harhaisia aineellisia agendoja edistääkseen. Srila Prabhupada on ammentanyt myös Visvanatha Cakravarti Thakuran kommentaareista omissa Bhaktivedanta-merkityksissään.