Sri Jayadeva Goswami eli ennen Herra Caitanyan ilmestymistä. Hän oli kirjoittamassa kirjaa nimeltä Gita Govinda. Kerran hän ei osannut päättää tulisiko hänen kirjoittaa eräs säe vai ei, sillä sen aihe oli niin luottamuksellinen. Niinpä hän lähti käymään kylvyssä, ja palaisi myöhemmin kirjoittamisen pariin.
Kun oikea Jayadeva oli kylpemässä Gangesissa, niin Krishna ilmestyi Jayadevan muotoisena, nautti tämän vaimon laittaman aterian ja kirjoitti tuon säkeen omin käsin. Padmavati ryhtyi sitten itse syömään (perinteisessä veda-kulttuurissa vaimo syö vasta miehen syötyä), kun oikea Jayadeva palasi kotiin. Padmavati hämmästyi nähdessään miehensä, ja Jayadeva oli yhtä hämmästynyt nähdessään vaimonsa syömässä. Padmavati sanoi, että Jayadeva oli jo palannut kylpemästä, syönyt ateriansa ja mennyt huoneeseensa. Jayadeva meni kirjoituspöytänsä luo ja näki, että se säe, jota hän ei ollut tiennyt kirjoittaako vai eikö, oli nyt laadittu kultaisin kirjaimin.
Kyyneleitä silmissään ja ääni tukahtuneena hän kutsui vaimoaan, ”Padmavati! Olet niin onnekas! Olet saanut nähdä Korkeimman Herran!”
Srila Bhaktivinoda Thakura on kommentoinut, että vaikka Herra Caitanya ei ollut vielä ilmestynyt eikä paljastanut Jumalan pyyteettömän rakastamisen missiotaan, niin Sri Jayadeva, Sri Bilvamangala ja Sri Candi Das olivat sydämissään ymmärtäneet tämän yliaistillisen sulomaun, ja kirjoittivat siitä.