Marraskuussa juhlistimme kirtana-juhlien merkeissä Alkuperäistä Isäämme, Sri Krishnaa, jonka pienen pieniä osasia olemme kaikki.
Sielut ovat laadullisesti samanarvoisia kuin Krishna – ikuisia ja täynnä tietoa ja autuutta. Määrällisesti Krishna on kuitenkin kuin valtameri, ja me sielut kuin tuon meren pisaroita. Mitä tapahtuu kun sielu on erossa Krishnasta? Hän on kuin kala kuivalla maalla.
Isänpäivän aattolauantaina lauloimme yhdessä Krishnan pyhiä nimiä, ja näin harjoitimme ylevää meditaatio-menetelmää, jonka avulla voimme olla yhteydessä Krishnaan. Ja voi kyllä sanoa, että yhdessä Hare Krishna-mantraa ylistämällä pääsimme maistamaan sielujemme alkuperäisen aseman autuutta! 🙂
