Kun koitti toukokuun ensimmäinen oikein lämmin t-paitakeli, ilahduttivat Gopalalaaksoa visiitillään Gopal Krishna ja Campakalata, ihan tuolta lätäkön takaa! Kun meillä natiiveilla oli punaiset posket ja ohut vaatekerros, ihanalla Campakalatalla oli yllään kaikki omistamansa kerrokset ja paksu talvitakki. Vähän erilaiseen ilmastoon kai totuttu siellä Floridassa. 🙂
Naapuri asensi pellollensa viime vuonna salaojaputket, ja näinpä keväällä uusi salaojakaivo oli mennyt tukkoon risuista sun muusta. Tämä aiheutti sen, että Gopalalaakson alava maa tulvi oikein isosti, niin että Alexkin sanoi, että kun hän menee mökilleen, on kuin laivaan astuisi. Reipas Minna ei piitannut viileästä ojavedestä, vaan pulikoi rohkeasti paikantamaan salaojakaivon tukkiintuneen kannen, jotta naapurimme Reiska pääsi sitten kaivurilla liikauttamaan kantta niin, että vedet pääsivät sieltä eteenpäin solahtamaan.
Minna vietti kesänsä Gopalalaaksossa tyylillä – nimittäin omarakentamassaan pakukodissa! Ja kuten asiaan kuuluu, se ajettiin puskaparkkiin, kirjaimellisesti. Moottorivikainen paku itseasiassa jäikin sinne pysyväksi vieraskodiksi, sillä Minna tempaisi ja rakensi uuden pakukodin Hiaceen!
Ensimmäiset wwooferit (apulaiset) saapuivat Ameriikoista, ja kesän ja syksyn mittaan Gopalalaaksossa asusti vuorotellen yhteensä kahdeksan erimaalaista wwooferia auttamassa ja oppimassa luonnollista elämäntapaa.
Kesä oli kaikenkaikkiaan aika vilpoisa ja sateinen, mutta onneksi aurinkoisiakin päiviä oli. Sateen yllättäessä rakennettiin puhdetöinä mehiläiskehiä.
Viime kesänä istutetun mansikkapalstan pohjaharso ei pitänytkään rikkaruohoja yhtään loitolla, vaan ne puski kaikki läpi, joten siinä oli kitkemistä kerrakseen. Mutta lopulta satoakin saatiin!
Wwooferien kanssa käytiin myös yrttikävelyllä tunnistamassa ja keräämässä erilaisia luonnonrohtoja. Kirtanhallia maalattiin niin sisältä kuin ulkoa, ja Amalat rakensivat myyntiin tarkoitettua jalasmökkiään. Onko joku hyvää mökkiä vailla? Nimittäin tämä siirrettävä mökki on nyt kaupan!
Kun ensimmäiset wwooferit pystyttelivät kasvimaan tukirakenteita, niin viimeiset pääsivät korjaamaan niihin kasvanutta satoa papujen muodossa.
Saunan taakse rakentui toinen vuohiaitaus, ja keväällä yhdelle mehiläispesälle oli unohtunut antaa lisää tilaa, joten ne oli rakentanut villirakennetta, mikä meidän piti sitten poistaa. Loppukesällä täydet hunajakehät kerättiin linkoomoon, jossa niistä pyöräytettiin hunajat talteen.
