Olipa kerran kaunis viljapelto, jonka reunalla kasvoi isoja haapapuita. Tulipa sitten paikalle maajussi, joka kaatoi ne haavat, jotka siinä ojan hutakoilla kasvoivat. Kävipä sitten niin, että ne kaadetut haavat alkoivat puskemaan juurivesoja naapurin maille. Sattuipa myöskin olemaan niin, että se kohta oli justiinsa Kirtan-hallin edessä, ja ne haavanp*nteleet vaan vuosi toisensa jälkeen aina puskevat ylöspäin, vaikka niitä kuinka on luonnollisesti yritetty hävittää. (Katso vanha lyhyt video täältä)
Nytpä sitten kävi niin, että katkottiin ne haavat viimeisen kerran vuohille syötäväksi, ja kutsuttiin paikalle Kaivuri-mies Markku, joka kuopsautti siitä reippaan annoksen pintamaata pois (toivottavasti jokaikinen juurenpätkä mukanaan), ja laitettiin sitten maahan paksu kangas ja päälle puhdasta hiekkamaata.
Mutta mitäs tälle hiekkalaatikolle sitten tehtäis? No nuotiopaikka tietysti! Avuksi isojen tukkien siirtelyyn lainattiin minikaivuria, mutta siinäkään ei ihan tehot meinannut riittää, niin otettiin myös akkavoimat käyttöön, ja näinpä saatiin tukit kohdilleen. 🙂
Nuotio-paikan ympärille tehtiin myös erilaisia kukka-istutuksia, ja onkin jännä nähdä että kuinka moni kukka sieltä keväällä nostaa päätään!
Nämä nuotio-paikan avajaiset taltioi Heini, joka oli myös loihtinut herkullista tikkupullataikinaa käristettäväksi, ja veistänyt tikutkin kaikille valmiiksi.
Iltamat olivat myös Alexin jäähyväiskestit, joka jatkoi tästä matkaansa Portugaliin perheensä luokse. Alex monesti vitsailee, että täällä Gopalalaaksossa on tuhat projektia, ja niitä tulee koko ajan vaan lisää sitä mukaan kun aikaisemmat saa valmiiksi. Taitaa olla oikeassa siinä kyllä!
