Bhismadeva oli koko elämänsä ajan syventynyt täyttämään Krishnan toiveet, ja palvelemaan sekä aina muistamaan Häntä. Bhismadeva on yksi vedojen 12:sta mahajanasta, eli antaumuksellisen palvelemisen merkittävistä opettajista. Kuruksetran taistelukentällä hän makasi Arjunan ampumien nuolien päällä kuolinvuoteellaan ja antoi merkittäviä opetuksia ihmiselämän tärkeimmästä taidosta: kuinka kuolla oikein.

5000 vuotta sitten tapahtui massiivinen maailmojen sota: Kuruksetran taistelu. Kuruksetran taistelukentällä Sri Krishna puhui Bhagavad Gitan Arjunalle. Krishna oli luvannut, ettei Hän taistelisi Itse, mutta lupautui kuitenkin olemaan rakkaan ystävänsä Arjunan vaunujenajaja. Isoisä Bhismadeva oli velvollinen taistelemaan kuningas Duryodhanan puolella, Krishnaa ja Arjunaa vastaan.

Bhismadeva eli koko ikänsä selibaatissa, ja oli tämän vuoksi erittäin vahva soturi. Hän oli saanut siunauksen, ettei kukaan voisi tappaa häntä. Pandavan veljekset tiesivät siunauksesta, jonka vuoksi he keskellä yötä sodan tiimellyksessä vierailivat Bhismadevan luona ja sanoivat, ”Bhismadeva, ei ole mahdollista että kukaan voisi tappaa sinut. Ei ole mahdollista, että kukaan voisi päihittää sinut, eikä ole mahdollista, että kukaan voisi pysäyttää sinut sotakentällä. Ole hyvä, ja kerro meille kuinka voimme tappaa sinut.”

Kun aito ksatriya (soturi) Bhisma kuuli tämän kysymyksen, hän hurmioitui. Hymyillen hän vastasi, ”Kiitos paljon kysymyksestäsi! Minäpä kerron kuinka.” Ja hänen kertomansa myötä Arjuna lopulta kykeni osumaan nuolillaan häneen. Bhismadeva ymmärsi Krishnan syvästi toivovan jokaisen sielun palaavan takaisin onnelliseen alkuperäiseen asemaansa Hänen luokseen.

Kuruksetran sota oli taistelu nöyrän, hurskaan, rehellisen ja maailman hyvinvointia haluavan Yudhistiran ja valtaapitävän Duryodhanan välillä. Duryodhana oli käytökseltään korruptoitunut, itsekäs, häikäilemätön ja jumalaton. Taistelemalla demonisen Duryodhanan puolella Bhisma – mahtavin soturi kautta aikain – osoitti, että kuka ikinä oletkin, miten tahansa vahva, oppinut ja arvostettu – jos et ole Jumalan puolella, tulet häviämään.

Bhisma halusi näyttää maailmalle Krishnan suuruuden ja sen kuinka Krishna oli valmis rikkomaan oman lupauksensa olla taistelematta, kun hänen rakasta palvelijaansa ja ystäväänsä Arjunaa uhkasi kuolema Bhisman käsissä. Teknisesti ottaen Krishna ei tarttunut aseisiin, mutta riuhtaisi suuren vaununpyörän ja viskoi sen chakran lailla Bhisman niskaan pelastaen Arjunan.

Bhisma koki suurta henkistä onnea nähdessään Jumalan näin unohtavan kaiken suojellessaan rakkaimpiaan  – jopa oman lupauksensa rikkoen.

Bhismadevan opetukset kuolinvuoteeltaan ja viimeinen rukous Krishnalle löytyy  Srimad Bhagavatamin ensimmäisen laulun yhdeksännestä luvusta. Mutta okei, jos haluat nyt heti tietää, kuinka kuolla oikein, niin tässä se tulee:

Jotta voi kuolla oikein, on ensin elettävä oikein. Sielu ei koskaan kuole, vaan se vaihtaa kehoja kuin vaatteita. Jotta voisimme lopettaa tämän karmaisevan muotinäytöksen ja vapautua samsarasta, eli syntymän ja kuoleman kiertokulusta,  tulee meidän antautua Krishnalle, Jumaluuden Ylimmälle Persoonallisuudelle. Silloin kelvollistumme palaamaan takaisin alkuperäiseen olemukseemme kotiin takaisin Jumalan luo. Kun kuollessamme muistamme Krishnan, toivomme palvelevamme Häntä,  ja vastaanotamme Hänen ja vaishnavien armon, niin aine ei enää kahlitse meitä, ja voimme palata takaisin henkiseen olotilaamme. Ja jotta sielu voisi kuolemansa hetkellä muistaa Korkeimman Herran, Krishnan, on tämän harjoiteltava Krishnan muistamista 24/7 vielä eläessään – muutoin se on mahdotonta.

Todellinen Krishna-bhakta ei välitä siitä, onko hänen kehonsa aineellisen vai henkisen maailman piirissä, sillä syvällä sisimmässään hän on aina yhteydessä Krishnaan, eikä näin ollen ole enää kahliutunut aineelliseen maailmaan. Krishnan muistaminen ja palveleminen sen jälkeen, kun sielu on vapautunut aineellisen maailman luonnonlaaduista ei ole enää itsekästä oman nahan (sielun) pelastamista, vaan puhdasta rakkautta Krishnaa ja Hänen energioitaan kohtaan. Siinä vaiheessa tunteet Krishnaa kohtaan ovat niin vahvat, että mitä muuta on enää järkeä tehdä, kuin rakastavasti palvella Häntä! Vapautus on bhakti-joogan harjoittajien kehityskaaressa kutakuinkin alkupiste.