Santelipuita ja riisimakeisia

Candan-yatraa vietetään tästä päivästä alkaen 42:n päivän ajan. Silloin Krishnan alttarihahmojen iholle levitetään hienoksi jauhettua santelipuutahnaa, joka miellyttävästi viilentää Krishnan oloa.

Kerran Madhavendra Puri, suuri Herralle antautunut bhakti-joogi asusteli Govardhana kukkulan kupeessa palvellen Gopala-alttarihahmoa. Unessa Gopala sanoi hänelle: ”Minulla on tukalan kuuma, voisitko tuoda santelipuuta Malayan maakunnasta, ja hieroa tuota santelipuutahnaa keholleni? Tuo santelipuupastaa Jagannatha Purista. Kiiruhda, sillä kukaan muu ei kykene tähän,  joten sinun on mentävä.”

Nähtyään tämän unen, Madhavendra Puri vallan ilahtui ja aloitti välittömästi matkan kohti Bengalia. Matkallaan Madhavendra Puri vieraili Remunassa Gopinatha-alttarihahmon temppelissä, jossa hän suorastaan häkeltyi alttarihahmon kauneudesta. Kun hän oli tanssinut ja laulanut, istuutui hän alas ja kysyi paikalliselta bramiinilta minkälaisia ruokia he tarjoavat alttarihahmolle. Kuvausten perusteella hän ymmärsi, että tarjotut ruokalajit olivat erinomaisia laadultaan.

Madhavendra Puri ajatteli, ”Kyselen vielä tarkemmin kuinka ruuat valmistetaan, niin voin sitten tarjota samanlaisia herkkuja Gopala-alttarihahmollemme Govardhanalla.” Bramiini mielellään kuvaili yksityiskohtaisesti eri ruokalajeja ja niiden valmistusta. ”Illalla Gopinathalle tarjotaan makeaa maitoriisiä kahdestatoista savikupista. Koska tuon riisin maku on kuin nektaria [amrita], on makeariisi nimeltään amrita-keli. Tämä gopinatha-ksirana tunnettu makeariisi kuuluisa, sillä vain me valmistamme sitä.”

Kun Madhavendra Puri näin puheli bramiini-papin kanssa, tuota nimenomaista makeaa riisiä asetettiin alttarille Gopinathan syötäväksi. Kun Madhavendra huomasi tämän, hän ajatteli, ”Jos pyytämättäni hiukan makeaa riisiä annetaan minulle, voin maistaa sitä ja tehdä samankaltaista jälkiruokaa minun Gopalalleni.” Mutta heti näin ajateltuaan Madhavendraa alkoi hävettämään, että hän oli mielinyt maistaa makeaa riisiä vielä kun se oli alttarilla Krishnan syötävänä, ja hän välittömästi alkoi ajattelemaan Herra Vishnua. Kun hän näin mietiskeli Herraa, ruokauhraus tuli päätökseen ja arati-seremonia alkoi. 

Kun arati tuli päätökseen, Madhavendra Puri kumarsi nöyrästi alttarihahmolle ja poistui temppelistä. Hän ei sanonut kellekään enää mitään. Käveltyään jonkin matkaa, hän istuutui puun alle ja ylisti Herran pyhiä nimiä lausuen mantraa: Hare Krishna Hare Krishna Krishna Krishna Hare Hare Hare Rama Hare Rama Rama Rama Hare Hare.

Luontaisen nöyryytensä vuoksi Madhavendra pidättäytyi kerjäämästä. Hän oli täysin kiintymätön ja välinpitämätön aineellisia asioita kohtaan. Jos ilman hänen kerjäämistä joku tarjoaisi hänelle ruokaa, hän söisi, muuten ei. Suuret pyhimykset, kuten Madhavendra Puri, ovat täysin tyytyväisiä vain palvellessaan Herraa, eikä näin ollen aineellinen nälkä ja jano häiritse heidän toimintojaan. Kun hän toivoi maistavansa vähän Krishnalle tarjottua makeaa riisiä, niin piti hän itseään loukkaajana.

Temppelin pujari [pappi] laittoi Gopinathan nukkumaan, ja meni itsekin lepäämään. Gopinatha ilmestyi hänelle unessa, ja sanoi: ”Oi pappi, ole hyvä ja avaa alttarihuoneen ovi. Olen säästänyt yhden astian makeaa riisiä Madhavendra Puri nimiselle sannyasille. Löydät tämän astian verhoni takaa. Et nähnyt sitä, koska tein sinulle temput. Madhavendra Puri niminen sannyasi istuu tuolla tyhjällä aukiolla, ole hyvä ja ota tämä astia makeaa riisiä ja toimita se hänelle.”

Unesta heräten pappi heti nousi sängystään, peseytyi pikaisesti ja astui Gopinathan alttarille. Gopinathan kuvauksen mukaisesti hän löysi verhon takaa yhden astian makeaa riisiä, jonka hän poimi talteen ja pyyhki kohdan jossa se oli ollut. Sitten hän lähti kylälle etsimään Madhavendra Puria, ja huusi tätä nimeltä pidellen samalla käsissään makeariisiastiaa. ”Tulisiko hän, jonka nimi on Madhavendra Pyri, ystävällisestä noutamaan tämän astian! Gopinatha on varastanut tämän makean riisin sinulle! Tulisiko sannyasi nimeltä Madhavendra Puri ystävällisesti tänne ja ottaisi tämän makean riisin, ja nauttisi näin prasadasta suuresti iloiten! Olet kaikkien maailmojen onnellisin henkilö!”

Kuullen kutsun, Madhavenra Puri astui esiin ja esitteli itsensä. Pujari silloin antoi hänelle makeariisiastian ja osoitti nöyrät kunnianosoituksensa kumartaen. Sitten pujari kuvaili näkemäänsä unta ja kaikkea mitä oli tapahtunut sen jälkeen, saaden Madhavendra Purin hurmion valtaan.

Tämän jälkeen Madhavendra Puri pesi astian ja rikkoi sen palasiksi. Joka päivä hän aikoisi syödä pienen palan saviastiasta, ja aina maistettuaan päivän palasta, hän vaipui onnelliseen hurmiotilaan muistaen Krishnan ja Radhan.

Aamun tullen Madhavendra lähti kohti Jagannatha Puria, ja tästä eteenpäin Gopinathan alttarihahmo tuli tunnetuksi Kshira-Cora-Gopinathana, eli ’maitoa bhaktalleen varastaneena Gopinathana’.

Jagannatha Purissa paikallinen kuningas antoi Madhavendra Purille runsaan määrän santelipuuta ja kamferia sekä yhden palvelijan kantamaan tuon lastin takaisin Vrindavanaan. Madhavendra vieraili taas paluumatkalla Remunan Gopinatha-temppelillä.

Tänä yönä Govardhana-kukkulan Gopal-alttarihahmo ilmestyi unessa Madhavendralle ja pyysi häntä hieromaan santelipuupastaa Remunan Gopinathan keholle. Gopal sanoi, että he ovat yksi ja sama henkilö, joten näin myös Gopalan keho viilentyisi.

Madhavendra teki kuten Gopal pyysi ja antoi tarkat ohjeet Remunan temppelin papeille, ”Santelipuutahnaa tulee hieroa alttarihahmon keholle läpi kesän.” Näin tehtiin, ja Madhavendra Puri palasi kotiin Govardhan-kukkulalle takaisin Gopalan luo, mukanaan santelipuu- ja kamferilasti.

Tästä syntyi Candan Yatran, eli Krishnan alttarihahmon santelipuutahnalla peittämisen perinne, jota yhä seurataan.