Kerran Panihatin kylässä Raghunatha dasa tuli tapaamaan Nityananda Prabhua. Gangesin rannalla puun alla kivellä istuen Herra Nityananda vaikutti yhtä sädehtivältä kuin sadat ja tuhannet nousevat auringot. Hänen ympärillään maassa istui monia bhaktoja – kirtan-muusikoita, palvelijoita sekä monia muita.

Raghunatha hämmästyi Nityanandan nähdessään. Hän kumarsi etäältä, ja kun Nityanandan palvelija huomasi tämän, hän sanoi, ”Katso! Tuolla on Raghunatha, kumartamassa sinulle.”

Kuullen tämän, Nityananda Prabhu julisti, ”Sinä olet varas. Olet tullut katsomaan Minua. Tule tänne, tule tänne. Tänään minä rankaisen sinua!” Herra kutsui häntä, mutta Raghunatha dasa ei tullut lähemmäksi. Sitten Nityananda väkisin nappasi hänet ja asetti lootusjalkansa Raghunathan pään ylle.

Herra Nityananda on luonteeltaan hyvin armelias ja hassu. Osoittaen Raghunathalle suosiotaan, hän puhui seuraavasti:
”Olet aivan kuin varas, sillä sen sijasta, että tulisit lähelle, pysyttelet poissa etäisessä paikassa. Nyt kun olen napannut sinut, niin aion rangaista sinua! Järjestä juhlat, jossa ruokit kaikkia seuralaisiani jugurtilla ja riisillä.”

Tämän kuullessaan Raghunatha oli hyvin tyytyväinen. Hän lähetti välittömästi omia miehiään kylään ostamaan kaikenlaista syötävää ja tuomaan ne takaisin. Raghunatha toi riisin, jogurtin, maidon, makeiset, sokerin, banaanit ja muut syötävät ja asetti ne ympärilleen ja alkoi valmistaa niistä herkullisia lajeja.

Heti kun oli puhetta juhlista, paikalle alkoi ilmaantua kaikenlaisia bramiineja ja muita herrasmiehiä. Näin lukemattomia ihmisiä oli paikalla. Kaikille annettiin kaksi saviastiaa, joista toisessa oli alaskeitettyä maitoa ja riisiä, ja toisessa riisiä ja jugurttia. Jotkut bramiinit, jotka eivät olleet mahtuneet istumaan Nityananda Prabhun lähelle, menivät Gangesin rannalle, ja toiset, jotka eivät mahtuneet enää rannallekaan, menivät Gangesin virtaan kahden savikipponsa kanssa. Tuossa vaiheessa Raghava Pandita saapui paikalle. Nähden tilanteen koomisuuden, alkoi hän yllättyneenä nauramaan.

Raghava Pandit toi mukanaan monia muita ruokalajeja ja tarjosi ne Herra Nityanandalle, joka sanoi, ”Minäpä syön kaiken tämän ruuan, ja illalla tulen kotiisi syömään lisää. Kuulun paimenpoikien yhteisöön, ja sen tähden minulla on yleensä monia paimenpoikia seuranani. Olen onnellinen kun me syömme yhdessä näin piknikillä joen törmäällä. Herra Nityananda pyysi Raghava Panditaa istumaan alas ja pyysi palvelijoitaan tuomaan myös hänelle kaksi savista kuppia täynnä makeita riisiherkkuja.

Yhdessä vaiheessa Nityananda huudahti, ”Kaikki te jotka syötte, lausukaa Harin pyhää nimeä!” Ja välittömästi ilmoille kajahti äänekäs ”Hari Hari”. Kun kaikki vaishnavat näin lausuivat ’Hari Hari’ ja söivät ystäviensä kanssa, he onnellisina muistivat Krishnan ja Balaraman, ja kuinka He paimenystäviensä kanssa söivät Yamunan rannalla eväitään.