Gadadhara Pandit oli Nimain (Gauranga Mahaprabhun) lapsuuden ystävä ja he kävivät Navadvipassa samaa koulua.

Gaura-ganodesa-dipikassa (säkeet 147-153) sanotaan: Ennen Sri Krishnan iloenergia tunnettiin Vrindavaneshvari Srimati Radharanina, nyt Herra Caitanya Mahaprabhun leikeissä tuo sama iloenergia on ilmestynyt Sri Gadadhara Panditana.

Gadadhara on yksi Panca-tattvan jäsenistä. Hän hyväksyi henkiseksi mestarikseen Sri Pundarika Vidyanidhin.

Gadadhara oli lapsesta asti hyvin rauhallinen, kärsivällinen, hiljainen ja askeettinen. Päinvastoin Nimai Panditilla oli tapana arvuutella koulukavereiltaan kieliopillisia ja toisin sanoen turhanpäiväisiä kompakysymyksiä, ja tätä käytöstä Gadadhara suuresti pikkuvanhanan paheksui, ja joskus suorastaan vältteli Nimaita.

Kerran koulumatkalla Nimai tarttui Gadadharaa kädestä ja sutkautti, ”Mitä oikein luulet itsestäsi – että olet joku tosi ylevä oppinut? Kerrohan minulle mitkä ovat vapautuksen saavuttaneen sielun tuntomerkit?”

Gadadhara antoi hienon pyhiin kirjoituksiin pohjautuvan vastauksen, jonka Nimai väitti olevan täysin väärin, sanoen: ”Oikeasti vapautuneen sielun tunnistaa hänen ilmaisemastaan tulenpalavasta tuskasta ja kurjuudesta.” Gadadhara yritti väittää vastaan, mutta kätensä heilautuksella Nimai sivuutti Gadadharan ja sanoi vain, että Gadadhara tulisi ymmärtämään myöhemmin.

Gadadhara pohti miksi Advaita Acarya piti Nimaita niin suuressa arvossa, Häntä jopa jumaloiden. Myös Ishvara Puri vaikutti syvästi kunnioittavan Nimaita. Vaikka Nimai oli nokkeluudessa ja älykkyydessään ylittämätön, vaikutti siltä, että Advaita Acarya näki pintaa syvemmällä jotain vielä mahtavampaa.

Kerran Gadadhara oli poimimassa kukkasia, kun Srivas Pandit tuli Gadadharan luo onnesta säteillen. Gadadhara kysyi mistä moinen onni johtui, johon Srivasa vastasi, ”Nimai on palannut Gayasta. On uskomatonta kuinka paljon tuo nenäkäs ja ylimielinen poika on muuttunut. Hänestä on yhtäkkiä tullut myötätuntoinen, nöyrä ja sävyisä henkilö. Jatkuvasti kyyneliä itkien hän kiemurtelee murheessa ja huudahtelee säälittävästi, ’Krishna, Krishna…’ Enää Hän ei edes näytä tavalliselta ihmiseltä, vaan kuin joltakulta toisesta ulottuvuudesta.”

Srivas Pandita jatkoi, ”Toiveemme vaikuttavat olevan täyttymässä. Nimai on kutsunut kaikki koolle Shuklambara Brahmacarin kotiin. Kenties hän selittää Nimain kärsimyksen syyt meille.”

Gadadhara vastasi heti, ”Vaikkei minua olekaan kutsuttu, niin tulen myös. Haluan ehdottomasti tietää syyn tähän ihmeelliseen muutokseen.” Joten Gadadhara tuli paikalle, mutta piiloutui, koska oli kutsumaton vieras yksityisessä kokouksessa.

Kaunis kultainen ja sädehtivä Nimai seisoi keskellä pihamaata, ja katseli suurilla lootussilmillään kokoontunutta väkijoukkoa. Menettäen itsehallinnan, Hän purskahti kyyneliin ja nyyhkytti äänekkäästi itkien ”Missä on Herrani Sri Krishna? Hän oli täällä vastikään, minne Hän on kadonnut, minne Hän on piiloutunut?”

Hänen itkunsa sydäntäraastava vilpittömyys ja epätoivo häkellytti jokaisen. Sitten Nimai kaatui tiedottomana maahan äänekkäästi mätkähtäen. Kun hän saavutti jälleen tietoisuuden tilan, Hän kuuli jonkun itkevän oikein äänekkäästi. Vaikutti siltä, että ääni kuului talon sisältä. Nimai astui taloon, ja tiedusteli ”Kuka itkee näin surkeana?” Shuklambar vastasi, ”Sinun Gadadharasi.”

Lapsuudesta asti Gadadhara oli seurannut Nimaita varjon lailla. Gadadharan elämän ainoana keskipisteenä oli Nimai. Nimai kutsui Gadadharan luokseen ja sanoi, ”Rakas Gadadhara, olet varhaisesta iästä asti ollut Herra Krishnalle antautunut sielu. Mutta minä olen vain tuhlannut aikaani väärien asioiden tavoitteluun enkä saavuttanut mitään. Aikanaan olin liian läheinen Sri Krishnan kanssa, ja oman virheeni vuoksi olen nyt menettänyt tuon mittaamattoman arvokkaan aarteen. Ystävällisesti kerro minulle, kuinka voin löytää Krishnan taas?” Nimai itki vuolaasti, ja pyörtyi taas.

Jonkin ajan kuluttua Nimai kysyi taas Gadadharalta, ”Missä on Herrani Krishna? Kerro minulle.” Gadadhara vastasi, ”Sinun Krishnasi on piiloutunut sydämeesi.” Tämän kuultuaan Nimai alkoi kaivamaan rintaansa kynsillään. Gadadhara loikkasi eteenpäin ja esti Nimaita pidellen tämän käsiä tiukasti omissaan.

Äiti Saci sattui näkemään tämän tilanteen, ja juoksi heidän luokseen sanoen Gadadharalle, ”Olet juuri pelastanut minun Nimain!” Hän siunasi Gadadharaa sanoen, ”Tästä eteenpäin pysyttele Nimain lähellä lopun ikääsi, jotta poikani voisi aina olla turvassa.”

Gauranga Mahaprabhu ilmensi Jumalan rakastamisen korkeinta tasoa, vipralambhaa, eli erontuskaa. Hän pyysi Sri Gadadhara Panditaa toteuttamaan puolestaan nämä kolme tehtävää:

1. Olemaan Srimad Bhagavatamin autoritäärinen opettaja.
2. Antamaan Mahaprabhun puolesta dikshan, eli kasteen henkiseen elämään kaikille vilpittömille puhtaan Vraja-bhaktin etsijöille.
3. Palvoa Sri Gopinathan ja Sri Radhan alttarihahmoa.

Gadadhara rakasti ja palveli läpi elämänsä Gauranga Mahaprabhua, ja kun Gauranga Mahaprabhun oli aika jättää leikkinsä aineellisessa maailmassa, niin teki Hän sen yhdistymällä Gadadharan palvelemaan Tota Gopinatha alttarihahmoon, jota edelleen palvotaan Jagannatha Purissa. Pyynnöstä alttaripapit nostavat Tota Gopinathan asua niin, että voimme nähdä Hänen polvessa ihmeellisen merkin, joka syntyi kun Mahaprabhu siirtyi Häneen.