Todellisen tiedon voimalla nöyrä pyhimys näkee samalla tavoin oppineen ja lempeän brahmanan, lehmän, elefantin, koiran ja koiransyöjän (kastittoman).
Herra on Paramatmana läsnä niin kastittoman kuin brahmanankin sydämessä, huolimatta siitä että brahmanan ja kastittoman ihmisen ruumiit eivät ole samanlaatuisia. Ruumiit ovat aineellisen luonnon eri laatujen aineellisia tuotteita, mutta sielu ja Ylisielu, jotka asustavat kunkin sisällä, ovat henkisiä ja laadultaan samanlaisia.
Sielun ja Ylisielun laadullinen yhtäläisyys ei kuitenkaan tee niitä yhtäläisiksi myös määrällisesti, sillä yksilöllinen sielu on läsnä vain yhdessä nimenomaisessa kehossa, kun taas Paramatma on läsnä jokaisen elävän olennon sydämessä.
Krishnatietoinen henkilö tietää tämän täydellisesti, ja hän on siksi aidosti oppinut ja pitää kaikkia olentoja samanarvoisina. Ylisielu ja sielu ovat samanlaisia siinä mielessä, että kummatkin ovat tietoisia, ikuisia ja täydellisen autuaita. Erona niiden välillä on se, että yksilöllinen sielu on tietoinen vain omasta rajallisesta ruumiistaan, kun taas Ylisielu on tietoinen kaikista ruumiista. Ylisielu on erottamattomasti läsnä jokaisen sydämessä.
Bhagavad-gītā kuten se on 5.18
