Krishnan elämä ja leikit eivät ole vain jotain mytologista tai symbolista. Bhagavad-gitassa sanotaan, että jos vain ymmärrämme Krishnan ilmestymisen filosofian, niin jo tuo tieto riittää pelastamaan meidät syntymän ja kuoleman kiertokulusta, ja voimme elämämme lopussa palata takaisin Krishnan luo henkiseen maailmaan, jossa vallitsee ikuinen autuus (iloineen ja ”suruineen”) sekä tieto.

Vaikka Krishna on absoluuttinen totuus, kaikkien syiden alkusyy, eikä ruohonkorsikaan liikahda ellei Hän sitä salli, niin siitä huolimatta Hän ilmestyy ja kävelee maan päällä tavallisen ihmisen lailla. Yksi Krishnan yliaistillisista ominaisuuksista on, että yhdellä teollaan Krishna aikaansaa monta tulosta. Hänen maan päälle laskeutumisen syy on ilahduttaa bhaktojaan, ja suojella heitä demoneilta, jotka Krishna lähettää eteenpäin omalle henkiselle matkalleen.

Vuosittain juhlimme Janmastamia, sitä päivää, jona Krishna ilmestyi noin 5000 vuotta sitten. Mutta tiesitkö, että Krishna ilmestyy jossain koko ajan, uudelleen ja uudelleen? Meidän planeettamme on vain yksi lukuisten maailmankaikkeuksien joukossa, ja Krishna vuorotellen ilmestyy jokaisessa aineellisen maailman universumissa – Hän siis aina jossain jatkuvasti yrittää rohkaista meitä palaamaan takaisin luokseen alkuperäiseen tietoisuudentilaamme henkiseen maailmaan.

Sri Caitanya Mahaprabhu on selittänyt, että samalla tavoin kuin planeetallamme aurinko aina jossain nousee ja toisaalla laskee, niin Krishna ikuisesti ilmestyy ja katoaa jossain aineellisessa maailmassa yliaistillisesta vapaasta tahdostaan. Henkisessä maailmassa Krishna on aina läsnä, samoin Krishna on aina siellä läsnä, missä Häntä muistetaan. Paras tapa muistaa Krishna on aina laulaa hänen nimiään:

Hare Krishna Hare Krishna Krishna Krishna Hare Hare
Hare Rama Hare Rama Rama Rama Hare Hare

Caitanya Mahaprabhu sanoi myös: ”Krishnan leikit ovat kuin Gangesin aaltoja; samalla tavoin kuin Gangesin aaltoilu on jatkuvaa, paljastaa Krishnakin jatkuvasti erilaisia piirteitään ja inkarnaatioitaan maailmankaikkeuksissa.”

Krishna ilmestyy aina 125:ksi vuodeksi ja joka kerralla Hän toistaa nämä samat leikit:

– Ilmestyy, kasvaa ja syntyy kuningatar Devakin kohdusta enonsa Kamsan vankilassa.

– Keskellä yötä Krishnan isä Vasudeva mystisesti pääsee ulos vankilasta, ja vie vastasyntyneen poikansa ystävälleen Nandalle turvaan Kamsan vainoilta ja palaa vankilaan kenenkään huomaamatta.

– Krishna kasvaa Vrindavanan kylässä kasvattivanhempiensa Nandan ja Yasodan hellässä huomassa – he eivät edes tiedä, ettei Krishna ole heidän oma poikansa.

– Vrindavanassa Krishna ilahduttaa jokaista; lehmiä, vanhuksia, äitejä, paimenpoikia, paimentyttöjä ja jopa metsän puita ja eläimiä. Ilman Krishnaa Vrindavanan asukkaat ovat kuin käveleviä kuolleita. Kuitenkin aina Krishnan poissaollessa he laulavat Hänestä kertovia lauluja, ja pysyvät näin niukin naukin hengissä, sillä Krishna on läsnä pyhissä nimissään.

– Aikuisuuden kynnyksellä Krishnan on palattava Mathuraan vastustamaan julmaa kuningas Kamsaa ja Hän vapauttaa perheensä ja koko valtakunnan hänen ikeestä. Valta siirtyy takaisin kuningas Vasudevalle.

– Krishna perustaa oman kuningaskuntansa Dvarakassa, ja avioituu 16 108 kuningattaren kanssa. Jokainen kuningatar saa oman upean jalokiviupotuksin ja marmorein koristellun palatsin ja kymmenen poikaa. Krishna jakaantuu yhtä moneksi kuin on kuningattaria, ja elää ihanteellista perheenelättäjän elämää – aina välillä taistellen demoneja vastaan.

– Krishna ikävöi Vrindavanaa – erityisesti Srimati Radharania, ja vaikka Hän lupasi pois lähtiessään pian palaavansa, ei hän koskaan palaa. Krishna kuitenkin kohtaa Vrindavanan asukkaat pyhiinvaelluksella Kuruksetralla, mutta kukaan ei ole täysin tyytyväinen, sillä Kuruksetran ilmapiiri on täysin erilainen kuin Vrindavanan. Vrindavanassa kukaan ei ajattele, että Krishna on Jumala, ja sen tähden vuorovaikutukset ovat erityisen aitoja ja helliä. Muualla valtakunnassa Krishnaa pidetään Jumaluuden Ylimpänä Persoonallisuutena, tai vähintäänkin kuninkaana, ja tämä ei anna sijaa herkimmille rakkaudenosoituksille.

– Kuruksetran sodassa Krishna ryhtyy Arjunan vaununajajaksi, ja ennen taistelun alkua puhuu Bhagavad-gitan, niin että molempien puolien sotilaat kuulevat tämän tärkeän keskustelun, sekä myöhemmin koko maailma.

– Kun rauha on taas maan päällä, Krishna katoaa, ja ilmestyy heti toiseen maailmankaikkeuteen. Näin Krishnan leikit ovat ikuisia, sekä aineellisessa että henkisessä maailmassa. Vaikka leikit pääpiirteittäin seuraavat samaa kaavaa, ovat ne yksityiskohdiltaan ja vivahteiltaan joka kerta erilaisia.

Kun Krishna ilmestyy, Hän ei ilmesty yksin, vaan tuo mukanaan perheensä, ystävänsä, lehmänsä ja asuinsijansa. Krishnan ilmestymistä ja katoamista onkin verrattu yliaistilliseen kiertueeseen.

Ihmiselämän täydellistymä on seurata Krishnan opetuksia, eli harjoittaa bhakti-joogaa henkisen opettajan ohjauksessa ja saavuttaa näin Krishann rakastamisen puhdas taso luonnollisesti luopuen aistityydytyksistä, sillä Krishnan rakastamisen ilo on niin paljon korkeampaa nautintoa kuin aineelliset väliaikaiset aistityydytykset.