Lokanatha Goswamin katoamispäivä

Tänään on Lokanatha Goswamin katoamispäivä – eli se päivä, kun hän siirtyi aineellisesta maailmasta takaisin henkiseen maailmaan. Emme sano ‘kuoli’ tai ‘syntyi’, koska:

“Sielu ei milloinkaan synny eikä kuole. Hänen olemassaolollaan ei ole alkua eikä loppua. Hän on syntymätön, ikuinen, aina olemassaoleva, kuolematon ja alkuperäinen. Hän ei tuhoudu, kun ruumis tuhotaan.”
Bhagavad Gita, luku 2, säe 20

Vaisnava-traditiossa juhlitaan pyhimysten ilmestymis- ja katoamispäiviä, jolloin voidaan mietiskellä heidän opetuksiaan ja pyytää heiltä apua oman bhaktin harjoittamiseen. Me Gopalalaaksossa noukimme kasvimaalta naurista, kesäkurpitsaa, mangoldia, papuja ja perunoita ja valmistimme niistä aterian, jonka tarjosimme Lokanatha Goswamille.

Lokanatha Goswami oli niin vaatimaton, että hän pyysi Krsnadasa Kavirajaa jättämään oman nimensä mainitsematta Krsnadasan kirjoittamassa Caitanya Caritamrtamissa. Lokanatha Goswami asusti Caitanya Mahaprabhun pyynnöstä Vrindavanassa, jossa hän perusti Gokulananda-temppelin. Hän hyväksyi vain yhden oppilaan: Narottama Das Thakuran, tunnetun ja rakastetun pyhimyksen Bengalista, jonka antaumuksellisia lauluja edelleen lauletaan päivittäin ympäri maailman.

Lokanatha Goswamin Pranam-mantra:

srimad-radha-vinodaika-
seva-sampat-samanvitam
padmanabhatmajam srimal-
lokanatha prabhum bhaje

Palvelen Srila Lokanatha Prabhun, Padmanabhan pojan, lootusjalkoja. Hän on Sri Sri Radha-Vinodan lootusjalkojen järkkymättömän palvelemisen varasto-aitta.

Leave a Comment