Ihmiselämän erityisyys
Ihmiselämän tarkoitus on herättää kysymys ”miksi kärsimme?” Eläimet eivät kykene esittämään tätä kysymystä, sillä niiltä puuttuu siihen tarvittava älykkyys – eläin ei välttämättä edes ymmärrä kärsivänsä.
Lukemattomat uskonnot ja filosofiat ovat pohtineet tätä kysymystä ikuisia aikoja pääsemättä lopulliseen totuuteen. Veda-filosofia pystyy vastaamaan tähän kysymykseen tarkasti, mutta vastaus ei ole yksinkertainen.
Miksi viattomat kärsivät?
Vastatakseen tähän kysymykseen on pidettävä kokonainen filosofian oppitunti. Lyhyt vastaus voisi olla karman laki, mutta aihe on monimutkaisempi. Mikäli kuulijalta puuttuu ymmärrys Jumalasta, sielusta, aineellisesta maailmasta, henkisestä maailmasta ja sielun vapaasta tahdosta, annettu vastaus ei ole tyydyttävä.
Ensin tulisi ymmärtää, että olemme ikuisia henkisiä sieluja, ja että aineellinen ruumis on vain sielun väliaikainen ”ajoneuvo”. Tämän lisäksi tulisi ymmärtää, että olemme olleet aineellisessa maailmassa lukemattomia elämiä, joista tämä nykyinen elämä on vain mitättömän lyhyt välähdys. Lapsi joka kuolee viattomana on aiemmissa elämissään saattanut tehdä kammottavia asioita, mistä lapsen vanhemmat eivät voi tietää.
Esimerkki elokuvasta on tähän yhteyteen mainio. Jos alamme katsomaan elokuvaa puolivälistä, ja näemme miehen kävelevän kadulla, ja sitten yhtäkkiä poliisi tulee pidättämään hänet, niin voimme tehdä väärän päätelmän, että eihän mies ollut tehnyt mitään pahaa! Mutta jos tietäisimme, että aiemmin elokuvassa hän oli ryöstänyt pankin, ymmärrämme tuomion.
Karma seuraa elävää olentoa elämästä toiseen, ja menneiden tekojemme mukaisesti saamme nauttia ja kärsiä
Kukaan tässä maailmassa ei ole viaton. Ensimmäinen virhe ajoittuu lukemattomien elämien taakse, kun päätimme jättää henkisen maailman, alkuperäisen kotimme, jossa sielun toive on palvella ja ilahduttaa Krishnaa rakkaudellisessa vuorovaihdossa. Jokaisella elävällä olennolla on kuitenkin vapaa tahto (rakkautta ei voi pakottaa), ja jotkut harvat sielut toteuttavat vapaata tahtoaan niin, että he kokeilevat nauttia erillisenä Krishnasta. Heille on luotu aineellinen väliaikaisuuksien maailma, jossa on mahdollista leikkiä pikku-jumalaa.
Koska aineellisessa maailmassa jokaisella olennolla on jonkin tasoinen Jumala-syndrooma, eli yritys olla itse jumala, on selkeä tarve korkeammalle valvonnalle, joka toteuttaa oikeutta ja ylläpitää tasapainoa, kun elävät olennot yrittävät hyväksikäyttää toisiaan omaksi nautinnokseen. Näin toimii esimerkiksi karman laki.
Aineellisessa maailmassa mikään ei ole epäreilua, tästä pitää huolen karman laki. Jos tapamme toisen elävän olennon (vaikkapa kanan), joudumme karman mukaisesti myös itse kuolemaan. Mitä tahansa kärsimystä aiheutamme jollekin toiselle, joudumme hyväksymään saman kärsimyksen vastaavasti itse myöhemmin. Olemme keränneet hyvää ja huonoa karmaa lukemattomien elämien ajan, ja tällä hetkellä toteutuva ja näkyvissä oleva karma on vain karman jäävuoren huippu. Suurin osa karmasta on vain odottamassa oikeaa hetkeä ilmentyä.
Karma ja kohtalo ohjaavat elämiämme
Karman annostelua määrittää toinen luonnonlaki, daiva, eli kohtalo. Kohtalon ohjauksessa saamme tarvittavan karman sellaisessa muodossa, että siitä voisi olla hyötyä henkisessä kasvussamme – kärsimyksen ja nautinnon vaihteluina. Tietyssä mielessä olemme henkisessä koulussa, jossa opettajina ovat Ylisielu, maya (harha), karma ja daiva. Henkisen elämän alkaessa pääsemme ylemmälle luokalle, jolloin saamme lisää opettajia: guru, sadhu ja sastra, eli henkinen opettaja, pyhimykset ja ilmestyskirjoitukset.
Jokaisen jivan (elävän olennon) sydämessä asustaa hänen oma sielunsa yhdessä Ylisielun, eli Krishnan, kanssa. Ylisieluna Krishna jatkuvasti antaa ohjeita kuinka toimia omaksi parhaaksemme, mutta omasta tahdostamme sivuutamme Hänen hyvät neuvot. Vivek buddhi tarkoittaa omatunnon ääntä. Mitä syvemmälle aineellisen luonnon laatuihin uppoamme, sitä vaikeampi Ylisielun ääntä on kuulla, saati toimia sen neuvojen mukaisesti.
Tietämättömyyden luonnonlaatu luo ongelmia
Karman laki on periksiantamaton, eikä tietämättömyyttä voi pitää tekosyynä karmisten reaktioiden välttämiseksi. Vaikka lapsi ei tiedä että tuli on kuumaa, se polttaa silti. Jos kansalainen rikkoo valtion lakia tietämättään, hän saa silti rangaistuksen. Olemme itse luoneet oman tietämättömyytemme sotkeutumalla aineellisen maailman tulokselliseen toimintaan, ja tästäkään syystä tietämättömyyttä ei voida pitää tekosyynä luonnon lakien rikkomiseen.
Tietämättömyys johtaa rikkomaan luonnonlakeja yhä enemmän, mikä taas saa ihmisen vajoamaan entistä syvemmälle tietämättömyyteen. Tämä on ikuinen noidankehä, josta voi vapautua vain saamalla tietoa yliaistillisesta lähteestä – gurulta, sadhuilta ja sastroilta.
Kärsimys perustuu väärään ymmärrykseen siitä keitä me olemme
Jos tavallinen työntekijä luulee olevansa yrityksen pomo, johtaa se ongelmiin. Jos yrityksen jokainen työntekijä luulee olevansa yrityksen pomo, johtaa se vielä suurempiin ongelmiin. Ongelman ydin on se, että olemme unohtaneet alkuperäisen asemamme Korkeimman palvelijoina, ja luulemme olevamme itse korkeimpia kontrolloijia ja nauttijoita. Ainoastaan alkuperäisessä ja luontaisessa palvelijan asemassaan sielu voi olla tyytyväinen.
Huonoa karmaa ei voi kumota hyvällä karmalla ja toisinpäin. Vaikka koko maailma lopettaisi kaikki syntiset aktiviteetit, huono karma ei katoa minnekään. Ainoa tapa poistaa karma on kärsiä tai nauttia sen seuraukset, tai antautua Krishnalle, jolloin Krishna vähentää ja lopulta täysin poistaa karman vaikutukset.
Sielu aineellisessa maailmassa on kuin kala kuivalla maalla
Sielu ei voi koskaan löytää rauhaa tai onnea aineellisesta olemassaolosta, koska on alkuperäiseltä ominaisuudeltaan henkinen. Vähäisempi (materia) ei voi tyydyttää korkeampaa (henkeä). Kaiken kärsimyksen tarkoitus on saada sielu ymmärtämään, että aineellinen maailma ei ole todellinen kotimme.
Ylisielun järjestelystä sielu voi tulla yhteyteen gurun, sadhujen ja sastrojen kanssa, jotta hän oppisi henkistä tietoa. Krishna matkustaa jokaisen sydämessä mukana Ylisieluna, ja yrittää järjestellä karmaa ja kohtaloa tavoilla, jotka voisivat auttaa sielua heräämään unestaan. Krishna myös itse laskeutuu aineelliseen maailmaan lukemattomia kertoja kutsuakseen langenneet sielut takaisin henkiseen maailmaan, alkuperäiseen kotiinsa.
Karman toimintaa on hyvin vaikea ymmärtää
Krishna sanoo Bhagavad-gitassa:
”On hyvin vaikeata ymmärtää toiminnan monimutkaisuuksia. Ihmisten on siksi tiedettävä tarkoin mitä on toiminta, minkälainen toiminta on kiellettyä ja mitä merkitsee toimettomuus.”
Bg 4.17
Emme kykene koskaan ymmärtämään karman lain toimintaa täysin, mutta tärkeämpää on oppia toimimaan tavoilla, jotka eivät sido meitä aineelliseen maailmaan, vaan päin vastoin vapauttavat meidät aineellisista ehdollistumista.
Bhakti-joogan harjoittaminen vapauttaa karmasta
Krishnan antaumuksellinen palveleminen pystyy lopullisesti katkaisemaan kaikki karman solmut, ja tämä on koko ihmiselämän lopullinen tarkoitus; ymmärtää keitä olemme ja palata alkuperäiseen kotiin takaisin henkiseen maailmaan Krishnan luokse.
Lue myös: Karman toteutumisen vaiheet
