Tänään on mitä hyväenteisin päivä, nimittäin on Herra Raman puolison, Sita Devin, ilmestymispäivä. Hän on vilpittömän rakkauden ja antaumuksen perikuva, sekä esikuva kaikille naisille. Sita Devin tarina koskettaa jokaista, ja osoittaa kuinka puhdas sydän on voimakkain asia, joka naisella voi olla. Kertomus Sitan kaapanneesta kateellisesta demoni-Ravanasta ja hänen surkeasta kohtalostaan toimii hyvänä esimerkkinä meille siitä, kuinka ei koskaan pidä epäkunnioittavasti kohdella naista – ellei halua joutua tuhon omaksi.
Sita Devi, joka on Srimati Radharanin laajentuma, ilmestyi hyvin samankaltaisesti kuin Sri Radha. Radharanin kasvatti-isä kuningas Vrishabhanu löysi lapsokaisensa kultaisena sädehtivän lootuskukan päältä lipumassa joen virrassa, kun taas Sita Devin kasvatti-isä, kuningas Janaka, löysi lapsokaisensa peltomaalta kultaisesta rasiasta, joka oli hautautunut maan alle. Molemmat kuninkaat olivat myös lapsettomia, joten luonnollisestikin he olivat hyvin rakastavia ja helliä löytyneitä lapsia kohtaan.
Prinssi Rama voitti prinsessa Sita Devin puolisokseen ksatriyoille soveltuvalla tavalla, eli mittelemällä turnajaisissa. Sita Devi ja Ramacandra rakastivat toisiaan syvästi, ja asuivat Ramacandran isän palatsissa Ayodhyassa. Ilmeni kuitenkin poliittisia häiriöitä, joista johtuen Ramacandra häädettiin kahdeksitoista vuodeksi metsään. Karkoitus koski vain Ramaa, mutta uskollinen Sita ei kuvitellutkaan jäävänsä palatsiin odottamaan puolisonsa paluuta, vaan rauhallisena jätti palatsin mukavuudet taakseen ja lähti Raman ja tämän veljen Lakshmanan kanssa etsimään väliaikaista kotia erakkojen ja pyhimysten keskuudesta syvältä metsästä.
Matkoillaan he kohtasivat monia vaikeuksia ja haasteita, mutta Sita ei koskaan valittanut, vaan onnellisena ja uskollisena palveli aviomiestään.
Kun demoni-Ravana kaappasi Sitan ja vei tämän saarelleen Lankaan, tiesi Sita, että Rama tulisi kyllä pelastamaan, eikä siis ollut lainkaan peloissaan.
Eeppisestä Ramayanasta voi löytää monia opetuksia, jotka auttavat meitä olemaan eheämpiä henkilöitä jokapäiväisessä elämässämme, valaen uskoa siihen, että kaikki kääntyy lopulta hyväksi, jos vain pidämme elämämme keskiössä palvelemisen ja luotamme Korkeimman suunnitelmaan. Voimme rukoilla Sita Deviä suomaan meille aiheetonta armoaan, jotta voisimme saavuttaa myös itse tuon ylevän mielentilan olla aina uppoutuneena rakastavasti palvelemaan Jumalaa ja tämän palvelijoita.