(viimeisin uutiskirje linkkaa vahingossa tänne, kun piti viedä Raman tarinaan – sinne pääset tästä)
Pyhät kirjoitukset opettavat, että ihmisen tulisi olla kasvissyöjä. Samalla myös painotetaan maitotuotteiden tärkeyttä. Bramiiniseen eli henkiseen ja sivistyneeseen ihmiskulttuuriin kuuluu, että ihmiset suojelevat myös eläimiä ja luontoa. Tällöin maidontuotanto tarkoittaa käytännössä sitä, että jokainen lehmä ja härkä elää luonnollisen ja täyden elämän ihmisen hoitamana. Teurastamo on tuntematon konsepti.
Lehmää pidetään äitinä, härkää isänä
Samalla lailla kun äiti antaa lapselleen maitoa, lehmä antaa ihmisille maitoa. Isä hankkii elantoa jotta voisi ruokkia perheensä, ja härkä auttaa kyntämään peltoa, jossa ruoka kasvaa. Lanta on korvaamattoman arvokasta peltojen lannoituksessa, ja se sisältääkin kaikki ravinteet joita maa tarvitsee, pois lukien kalkin, mitä voidaan luontaisesti lisätä levittämällä pellolle tuhkaa.
Onko lehmän maidon juominen vasikalta varastamista?
Lehmä (myös ihan perinteisen ja jalostamattoman rodun edustaja) tuottaa maitoa huomattavasti enemmän kuin mitä vasikka voi juoda. Jos tätä maitoa ei lypsä, niin se aiheuttaa kärsimystä ja tulehduksia lehmälle. Jos lehmä ei saa vasikoita ja ala näin tuottamaan maitoa, sen kehoon alkaa kertymään runsaasti ylimääräistä epäterveellistä rasvaa, jota se ei pysty kohdistamaan maidontuotantoon.
Juomalla lehmänmaitoa, etenkin sellaista ahimsa-maitoa, jossa lehmiä kohdellaan pyhinä, voi tuntea äidin ravitsevan rakkauden. Teollisen maidontuotannon maidossa on myös maistettavissa äidin rakkaus, sekä lisäksi väkivalta ja suru. Prabhupada opettaakin, että bhaktojen tulisi tuottaa itse oma ruokansa, maito mukaan lukien.
Energeettisellä tasolla maito on rakkautta antava ja kiitollisuutta luova, ja tietoisuuden tasolla se ruokkii älykkyyttä. Aivojen hienojakoiset osaset pääsevät kehittymään kun syö maitotuotteita, kuten vaikka esim. gheetä.
”Maito on ihmeellinen juoma, sillä se sisältää kaikki tarpeelliset vitamiinit joiden avulla ihminen voi ylläpitää psyykeään ponnistellessaan kohti yleviä tavoitteita. Bramiininen kulttuuri voi kukoistaa ainoastaan jos ihmiset koulutetaan kehittämään hyvyyden laatua, ja tämän vuoksi on erittäin tärkeätä, että on saatavilla maidosta, hedelmistä ja viljasta valmistettuja ruokia.”
– Srimad Bhagavatam 1.16.4, merkitys
Jopa lehmän uloste on pyhää!
Sen lisäksi, että lehmät antavat maitoa, myös niiden lanta on arvokasta lannoitukseen, bramiinisiin rituaaleihin, ihan vaan suitsukkeena polttaen, ja ayurveedisiin hoitoihin, eli siis ihan jopa nieltynä ja sisäisesti nautittuna. Yleinen tapa on polttaa lehmänlantaa tuhkaksi, ja nauttia lääke tässä muodossa. Myös lehmän virtsaa juodaan terveystarkoituksessa sellaisenaan. Tutkimustenkin mukaan lehmänlanta on antiseptista. Lehmänlanta soveltuu myös erinomaisesti polttoaineeksi ruuanlaitossa, sekä komponentiksi savirakentamisessa.
Pyhän mridanga-rummun kalvot ovat perinteisesti ahimsa-lehmännahkaa, eli luontaisesti eläneen ja kuolleen lehmän nahasta valmistettuja. Mridangan pieni rumpupää on lehmän otsanahkaa. Kun Krishnalle lapsena kävi hurjia asioita, ja kyläläiset epäilivät pahoja henkiä, toimittivat he hyväenteisyysrituaalin Krishna-taaperolle, jossa hänet asetettiin lehmän perän eteen, ja lehmän häntää huiskutettiin Krishnan kehon eri osien kohdilla hyvää energiaa tuomaan. Intiassa lehmiä pidetään yhä nykypäivänäkin pyhinä, ja tämä juontaa siitä, että Krishna ymmärtää lehmät pyhiksi.
Krishna ja lehmät Vrindavanassa
Vrindavanassa Krishna elää paimenyhteisössä, ja heillä onkin miljoonapäinen lehmälauma hoidettavanaan. Joka aamu, vielä ennen auringon sarastusta, gopit, eli paimentytöt, lypsävät lehmät. Aamun valjetessa Krishna ja paimenpojat lähtevät eväsreppuineen, paimensauvoineen ja -soittimineen viemään lehmät laiduntamaan.
Vrindavanan 12 metsää, 12 laidunta
Vrindavanan alue, eli Vraja, on jaettu 12 metsään. Nämä metsät ovat Madhuvana, Talavana, Kumudavana, Bahulavana, Kamyavana, Khadiravana, Vrindavana, Bhandiravana, Bilvavana, Lohavana, Bhadravana ja Mahavana. Näin lehmien laidunmaita on voitu vuorotella käymällä järjestelmällisesti eri metsäalueita läpi. Tällöin siellä mistä ruoho on syöty, se ehtii taas kasvaa takaisin, ja muhjuksi poljettu maa palautuu, eikä karjalle tule loisia, kun ne näin kiertävät laitumia säännöllisesti.
Krishna pitää lehmistään lukua 108 helmen nauhalla
Kuten bhaktat laskevat Krishnan nimiä 108 helmen japahelmillä, niin samoin Krishna pitää 108 helmellä lukua eri lehmäryhmistään. Krishnan lehmät jaotellaan ensin neljään ryhmään: valkoiset, punaiset, mustat ja keltaiset. Näillä ryhmillä on 25 alaryhmää, jolloin värejä on yhteensä 100. Lisäksi on sellaisia lehmiä, joiden pää on mridanga-rummun muotoinen tai joilla on erimuotoisia tilaka-pilkkuja otsallaan. Nämä yhdessä muodostavat vielä kahdeksan alaryhmää. Näiden 108 väri- ja muotoryhmän laskemiseen Krishna käyttää 108 jalokivihelmestä koostuvaa helminauhaa.
Paimenpoikien päivä
Kun Krishna on päivän aikana paimentamassa, Vrindavanan kyläläiset miettivät kuinka Hänen päivä sujuu, ja laulavat hänestä lauluja kotiaskareidensa ohessa. He valmistavat paimenpojille maittavan aterian, jonka he voivat sitten väsyneinä nauttia pitkän päivän jälkeen.
Iltahämärissä auringon laskiessa kyläläiset tunnistavat, että Krishna on tulossa, kun pölypilvi muodostuu taivaanrantaan. Tuhansien ja taas tuhansien lehmien sorkat nostattavat kuivan maan pinnasta ilmoille ison pölypilven, ja Krishna ystävineen on itsekin tämän pyhän tomun peittämä. Kun lehmät on laitettu yöksi omiin karsinoihinsa ja lypsetty, on aika Krishnan iltakylvyn. Äiti-Yasoda pukee Krishnan ylle kauniit ja puhtaat vaatteet ja korut.
Sitten yhdessä paimenpoikien kanssa Krishna nauttii illallisen, ja myös Hänen rakkaat gopiystävänsä ovat mukana tarjoilemassa heille tätä ateriaa, jonka he ovat päivän aikana rakkaudella valmistaneet yhdessä äiti-Yasodan kanssa. Paimenpojat hassuttelevat ruokapöydässä, ja Krishnan bramiini-ystävä Madhumangala laittaa toisen kätensä kainalon alle, ja heiluttaa näin toista kättään edestakaisin, aikaansaaden pierunkaltaisia ääniä. Toiset kyläläiset ovat valmistelleet teatteri- ja sirkushuveja, ja esittävät niitä pojille aterian jälkeen. Näin Vrindavanan asukkaat nauttivat paimentolaiselämästään yhdessä Krishnan kanssa.
Bhaktoilla on tapana juoda kuumaa iltamaitoa
Balabhadra: Eräänä iltana istuin Srila Prabhupadan kirjoituspöydän vieressä, kun hän joi maitoa lusikalla kauniista pikarista. Prabhupada selitti, että maito tulisi nauttia niin kuumana kuin mahdollista (sipping hot). Jos se on sitä viileämpää, se menee yksinkertaisesti virtsaan. Mutta jos sen juo ”sipping-hot”, se ravitsee hienompia aivokudoksia.
Srimad Bhagavatam suosittelee luonnollista elämäntapaa
Srimad Bhagavatam 1.11.12, osa merkityksestä: Hedelmät, kukat, kauniit puutarhat, puistot, vesialtaat joissa sorsat ja joutsenet sukeltelevat lootuskukkien seassa ja lehmät jotka antavat riittävästi maitoa ja voita, ovat kaikki välttämättömiä ihmiskehon hienojen ainesten kehittämiselle, mutta nykyiset kaivosten tehtaiden ja työpajojen vankiluolat saavat sen sijaan demoniset taipumukset kasvamaan työläisluokan keskuudessa. Pääomanomistajien hyvinvointi kasvaa työläisluokan kustannuksella, ja tästä seuraa monia vakavia ristiriitoja. Dvaraka-dhaman kaltaiset olosuhteet ovat ihmisyhteiskunnan ihanne.
