Kesän polttavan kuumuuden jälkeen monsuunipilvet kerääntyvät taivaalle ja ukkosen jyrinä kuuluttaa sadekauden alkamisesta. Kun kuumuus näin lopulta väistyy, kaikkien mielet täyttyvät ilosta. Riikinkukot alkavat tanssimaan, linnut laulavat riemukkaasti ja kaikki muut metsän eläimet hyppelehtivät leikkisästi. Sateiden myötä luonto vehristyy ja herää jälleen eloon, ja on kaunis katsella. Puihin versoo uusia lehtiä, kukkia ja ne tihkuvat mettä, jota mehiläiset pöristen juovat niiden kukista. Kesän aikana kuivuneet lammet täyttyvät taas ja niissä kukkivat lootukset täyttävät ilman makealla tuoksullaan. Puiden oksilla mehiläisten hunajakennojen vierellä roikkuu runsain mitoin yhtä maukkaita hedelmiä, ja näin Vrindavanan metsä on mitä lumoavimmillaan, saaden gopi-tytöt ja Krishnan innokkaiksi nauttimaan Vrajan kukkalehdoissa.
Perinteisesti tähän aikaan vuodesta jo avioituneet tytöt vierailevat vanhempiensa luona veljiensä kanssa, jotka tulevat hakemaan heitä kotiin kyläilemään. Myös Srimati Radharani innokkaasti odotti veljeään Sridamaa tulemaan hakemaan hänet Varsanaan pois anoppinsa ja vävynsä, Jatilan ja Kutinan, luota. Sadekausi on alkanut, päivät vierivät, eikä Sridama ole vieläkään tullut . Srimati Radharani tulee levottomaksi ja vilkuilee odotuksentäyteisesti Varsanasta tulevaa polkua. Kun hän lopulta saapuu, ovat hänen kätensä täynnä kaikenlaisia lahjoja Jatilan ja Kutilan ilahduttamiseksi. Srimati Radharani vähän surullisena tiedusteli miksi hänen veljensä oli näin myöhässä, mutta kuitenkin tyytyväisenä he pian saapuvat vanhempiensa kotiin, täyttäen Vrishabhanu Maharajan ja Kirtida-devin sydämet kuplivalla ilolla.
Srimati Radharanin saavuttua Varsanaan, kaikki hänen gopi-ystävättärensä alkavat valmistautua keinu-juhlaan. He asettavat kauniin keinun roikkumaan kadamba-puusta Vrisabhanun palatsia ympäröivään metsään. Bhakti-sastroissa kuvaillaan erilaisia keinuja joita heillä on, yhdessä keinuista Radha-Krishna istuvat vierekkäin, toisenlaisessa vastakkain, ja on myös kolmas erityinen lootuksenmuotoinen keinu jossa on kahdeksan istuinta, joilla kaikki asta-sakhit istuvat, ja Radha-Krishna ovat keskellä.
Kun Shyamasundara-Krishna saapuu paikalle, sakhit pyytävät Srimati Radhikaa istuutumaan keinuun. Brijvasit yhä edelleen laulavat tätä laulua:
radhe jhulana padharo jhuka aye badarajhuka aye badara, ghir aye badara
Oi Radha, mene ja istuudu keinuun. Matalalla leijuvat sadepilvet ovat tulleet ja täyttäneet taivaan.
Kun Sri Radha ystäviensä pyynnöstä näin istuutuu jalokiviupotuksin ja kukin koristeltuun keinuun, Sri Krishna alkaa keinuttamaan Häntä. Mutta ovelasti Krishna antaa Srimati Radharanilla liikaa vauhtia, sillä Hän haluaa, että Radharani halaisi Häntä. Pelästyneenä Radharani huutaa Krishnalle, joka kiipeää keinuun avuksi. Välittömästi Srimati Radhika takertuu Krishnaan saaden Hänet näin hukkumaan yliaistillisen nautinnon mereen. Kaikki gopi-ystävättäret ovat kovin ilahtuneita, kun he näkevät Sri Krishnan temppuilun, jotta Hän pääsisi rakkaimpansa syleilyyn.
Näitä ihania leikkejä muistellen Vrindavanan temppelit asettavat alttereilleen keinun, jossa he keinuttavat Radha-Krishna alttarihahmojaan, ja bhaktat saavat tilaisuuden keinuttaa Heitä. Kun samalla soi kaunis Hare Krishna-kirtana, on tilaisuus kuiun eteerinen ikkuna henkiseen maailmaan.