“Gauranga, Gauranga, Krishna Krishna!”

Rasika Murarin lapsuus oli yltäkylläistä, sillä hänen isänsä oli kuningas. Vartuttuaan hän sai kasteen Sri Shyamananda Prabhulta, ja Sri Rasikananda Prabhusta tuli suuri oppinut, itseoivaltanut pyhimys ja rakastettu saarnaaja-bhakta.

Henkisen mestarinsa pyynnöstä Rasikananda omistautui Govindaji-alttarihahmon palvelukseen. Govindaji säkenöi tyytyväisyyttä ja kauneutta Rasikanandan huolehtiessa Hänestä. Myöhemmin Rasikananda henkisen opettajansa pyynnöstä vaelsi ympäriinsä Orissan seutua vieden Gauranga Mahaprabhun bhakti-liikettä eteenpäin. Hän uppoutui tähän yliaistillista onnea tuovaan Krishnatietoisuuden levittämisen missioon yli 40 vuodeksi! Niin kuninkaalliset muslimit, kastittomat, agnostikot, ateistit ja jopa villieläimetkin kokivat herätyksen tämän pyhimyksen tavatessaan.

Sri Rasikanandan keho oli samansävyinen kuin Sri Krishnan.

Kerran vauhkoontuneet elefantit hyökkäsivät Rasikanandan kimppuun. Rauhallisena hän lausui, ”Gauranga, Gauranga, Krishna, Krishna” ja roiskutti vettä rynnivien petojen päälle. Yhtäkkiä elefantit pysähtyivät ja nöyrinä kumarsivat suuret päänsä. Ylös kohotetuilla kärsillään ne töräyttelivät, ”Hare Krishna! Hare Krishna!”

Elämänsä ehtoopuolella ollessaan Rasikananda aloitti voimallisen kirtanan. Kesken kirtanan hän jätti kehonsa sulautumalla Remunan Ksira Cora Gopinathan alttarihahmoon. Tästä järkyttyneinä hänen oppilaansa pudottivat mridangat ja karatalat maahan sekä tipahtivat itsekin pökertyneinä erontuskaa kokien. Hän oli ehdottomasti avadhuta, eli hiukan hullu Krishnan rakastamisessaan, mikä ilmeni mm. hänen erikoisissa saarnaustaktiikoissaan, joista voi lukea lisää kirjasta: ‘The Story of Rasikananda”.

Ksira Cora Gopinathan alttarihahmo Remunassa, Orissan seudulla