Tänään on Shiva-ratri, eli Shivan yö. Voimme pyytää Shivalta siunauksia auttamaan meitä edistymään bhaktin polulla ja tuhoamaan aineellisen egomme, joka perustuu tähän väliaikaiseen kehoon ja mieleen. Shiva itse jatkuvasti mietiskelee Herra Ramaa ja meditoi mantraa: ’Hare Rama, Hare Rama, Rama Rama, Hare Hare’.
Kuuluisin Shiva-mantra lienee ’Om namah Shivaya’. Se tunnetaan myös Panchaksharana, eli viisitavuisena mantrana, kun om-tavua ei lasketa mukaan. Mantrassa osoitetaan kunnioitusta Shivalle, tuolle armeliaalle tuhon jumaluudelle. Kirjaimellisesti ’Shiva’ tarkoittaa hyväenteistä, suopeaa ja ystävällistä. ’Namah’ tarkoittaa kunnioituksen osoittamista, kumartamista ja palvomista. ’Om’ on kosminen ja hyväenteinen tavu, joka lausutaan monen mantran alussa.
’Om namah Shivaya’- mantralla voi herättää Shivan huomion ja pyytää siunauksia. Jos haluaa ilahduttaa Shivaa, niin voi lausua maha-mantraa: ’hare krishna hare krishna, krishna krishna hare hare, hare rama hare rama, rama rama hare hare’. Kun Shiva kuulee Krishna-kirtanaa hänen äänensä tukahtuu yliaineellisen hurmion ja rakkauden vuoksi ja hän ryhtyy tanssimaan hullun lailla.
Yksi Shivan monista nimistä on Asutosa, eli ’henkilö, jota on helppo miellyttää’. Toinen nimi taas on Rudra, ’kauhun henkilöitymä ja myrskyisästi karjuva’ Shiva.
Vaishnavat kunnioittavat Shivaa parhaimpana vaishnavana, sillä Shivan puoliso Parvati on itse Maya, eli harhanomaisen aineellisen energian henkilöitymä, mutta Shiva itse ei häkelly lumoavan viehättävän vaimonsa mahdeista, vaan elää kieltäymyksellistä joogin elämää.
Teknisesti ottaen Shivalla on myös ihan oma olemassaolon kategoria. Me tavalliset Krishnan reunaenergiasta puhjenneet sielut olemme jiva-tattvaa, Krishnan laajentumat ja inkarnaatiot ovat Vishnu-tattvaa, ja Shiva yksin on näiden kahden kategorian välissä Shiva-tattvaa. Sanotaan että jos Krishna on maitoa, niin Shiva on jogurttia – teknisesti ottaen jogurtti on vain maitoa, mutta kuitenkin erilaista. Niin lähellä Shiva on Krishnan mahteja, että he ovat melkein yhtä voimakkaita, mutta Krishna on kuitenkin voimakkain.
Herra Caitanyan acintya-bheda-abheda oppi kuvailee kuinka olemme laadullisesti yhtä, mutta määrällisesti eroavaiset Krishnasta. Eli meillä on samoja ominaisuuksia kuin Krishnalla, joka on kaiken alkulähde. Kaikkeus on virrannut Krishnasta, niinpä on vain luonnollista, että kaikella luodulla on samoja ominaisuuksia. Samalla tavoin kuin vain pienikin tippa merestä on suolainen, mutta se ei voi kilpailla koko meren suolan määrän kanssa. Mekin olemme aina Krishnan palvelijoita, sillä Krishna on luonnostaan mahtavin, ja me pienemmät olemme onnellisia, kun saamme palvella mahtavinta ja suloisinta Krishnaa.
Jiva-sielu voi saavuttaa Krishnan ominaisuuksista 78%, Shiva 84% ja Vishnu-tattvan inkarnaatiot 93%. Krishna, kaiken alkulähde on ikuisesti sataprosenttinen. Neljä vain Krishnalle ominaista piirrettä on 1) kyky suorittaa ihmeellisiä tekoja ja leikkejä, erityisesti lapsuudessaan, 2) aina rakastavien bhaktojensa ympäröimänä oleminen, 3) viehättää ja herättää kaikkien maailmankaikkeuden elävien olentojen huomio lumoavalla huilun soitolla 4) olla niin huikaisevan kaunis, ettei kukaan edes voi kilpailla Hänen kauneuttaan vastaan.
Shiva yhdessä muiden puolijumalten kanssa pitää Vishnua ja Krishnaa palvonnanarvoisena Jumaluutenaan, ja he pyytävätkin vilpittömiä palvojiaan kääntymään Krishna-bhaktoiksi. Tästä on monia tarinoitakin, tässä yksi:
Olipa kerran bramiini nimeltä Jagannatha Acarya, joka oli omistautunut Durgan palvontaan. Kun hän oli nokosilla ilmestyi Durga hänelle unessa ja sanoi, ”Oi sinä yksinkertainen bramiini. Mene Narottama Das Thakuran luo. Turvaudu hänen lootusjalkoihin. Harjoita Krishna-tietoisuutta ja tulet saavuttamaan korkeimman hyvän onnen. Krishna on minun mestarini ja guruni. Ei edes ruohonkorsi liikahda ilman Hänen tahtoaan.”
Kun Jagannatha Acarya heräsi, hän kylpi ja meni Narottaman luo ja kumarsi hänen lootusjalkojen juureen ja kertoi mitä Durga oli paljastanut hänelle unessa. Tämän kuullessa Narottama hymyili ja sanoi, ”Olet kovin onnekas kun olet saanut Krishnan armon osaksesi.” Ja hyväenteisen päivän koittaessa vihki bramiinin Hare Krishnan-mantran lausumiseen. Jagannatha Acaryasta tuli Narottamalle hyvin läheinen ja rakas oppilas.