देहिनोऽस्मिन्यथा देहे कौमारं यौवनं जरा । तथा देहान्तरप्राप्तिर्धीरस्तत्र न मुह्यति ॥ १३ ॥

”Kuten ruumiillistunut sielu jatkuvasti kulkee tässä ruumiissa lapsuudesta nuoruuteen ja nuoruudesta vanhuuteen, niin samalla tavoin sielu siirtyy toiseen ruumiiseen kuoleman hetkellä. Vakavamielinen henkilö ei hämmenny tuollaisista muutoksista.”

Koska elävät olennot ovat yksilöllisiä sieluja, niin jokainen vaihtaa ruumistaan joka hetki näyttäen joskus lapselta, joskus nuorelta ja joskus vanhukselta. Sama henkinen sielu on kuitenkin aina mukana ruumiissa muuttumattomana. Lopulta tämä yksilöllinen sielu vaihtaa ruumista kuoleman hetkellä, ja siirtyy toiseen ruumiiseen.

Koska sielu saa varmasti uuden ruumiin seuraavassa syntymässä – joko aineellisen tai henkisen – niin Arjunalla ei ollut mitään syytä surra Bhīṣman tai Droṇan kuolemaa.

Hänen olisi pikemminkin pitänyt iloita, että he pystyivät nyt vaihtamaan vanhat ruumiinsa uusiin ja uudistamaan siten voimansa. Ruumiin vaihto tuo mukanaan uudet nautinnon ja kärsimyksen vaihtelut tässä elämässä tehtyjen tekojen seurausten mukaisesti.

Bhagavad-gītā kuten se on 2.13