Jokaisella elävällä olennolla on sielu, tai tarkemmin sanottuna: jokainen elävä olento on sielu, jolla on keho.
Alkuperäinen henkinen olotilamme on ikuinen, autuas ja tiedontäyteinen (sat-cid-ananda). Itse sielu ei koskaan lankea tai likaannu. Vedoissa on kuvailtu yksityiskohtaisesti mitä teknisesti tapahtuu silloin, kun henkinen sielu tulee aineelliseen maailmaan ja ”kasvattaa” ympärilleen aineellisen kehon.
Mitä tapahtuu kun henki ja aine sekoittuvat?
Kun sielu tulee kosketuksiin aineen kanssa, niin tietoisuus (ajatteleminen, tunteminen, haluaminen – citta) sekoittuu aineelliseen maailmaan (mahat-tattvaan), synnyttäen näin älykkyyden (buddhin). Kun älykkyys sekoittuu lisää aineen kanssa, syntyy vale-ego (ahankara). Kun vale-ego sekoittuu lisää aineen kanssa, syntyy mieli (manas). Näin sielun ympärille on muodostunut hienojakoinen aineellinen keho, joka muodostuu siis älykkyydestä, vale-egosta ja mielestä.
Hienojakoinen keho ja karkea keho
Tämä hienojakoinen keho kantaa sielua läpi sen kaikkien eri elämien. Kuoleman hetkellä toiveet ja karma kuljettavat elävän olennon seuraavaan määränpäähänsä – joko uuteen syntymään aineellisessa maailmassa, tai vapautukseen ja henkiseen maailmaan.
Kun kuoleman hetkellä vedestä ja monenlaisista molekyyleistä muodostunut keho kuolee, niin hienojakoinen keho irtoaa karkeasta ruumiistaan. Hienojakoinen keho ylläpitää yhä edellisen elämänsä identiteettiä, jopa seuraavan äidin kohdussa sikiö saattaa muistaa edellisen elämänsä ja katua sen valintoja, jotka johtivat taas uuteen syntymään ja kärsimykseen ahtaassa kohdussa. Sikiö rukoilee Ylisielulta mahdollisuutta seuraavan elämänsä aikana antautua Jumalalle. Mutta syntymän jälkeen lapsi unohtaa edellisen elämänsä, ja jatkaa toimiaan aineellisessa maailmassa saman hienojakoisen kehon kanssa, joka syntymä syntymältä muovautuu elävän olennon toiveiden ja karman mukaisesti.
Henkinen muoto
Myös henkisessä maailmassa elävällä olennolla on muoto, mutta se on puhtaan henkinen. Hänellä on henkinen älykkyys, mieli ja ego, joiden avulla elävä olento palvelee Jumaluuden Ylintä Persoonallisuutta, ja kokee näin tehdessään sanoin kuvaamatonta autuutta. Henkinen ego ilmenee mm. seuraavanlaisesti: ”Minä olen Korkeimman ikuinen palvelija.”
