Vaikkakin aineellisissa puitteissaan auttamattoman köyhä, Kolavecha Sridhara oli yksi Mayapurin rikkaimmista henkilöistä, sillä Gauranga Mahaprabhu rakasti häntä. Tämän Hän osoitti tulemalla joka päivä Sridharan luo torille ja tinkaamalla ja vänkäämällä hänen kanssaan. Sridhara elätti perheensä myymällä banaaneja, niiden lehtiä sekä kukkia, muitakin juuria ja vihreitä, kurpitsoja ja kukkasia. Nimai (Gauranga Mahaprabhu) ei koskaan suostunut maksamaan enempää kuin puolet siitä hinnasta, jota Sridhara pyysi.

”Jos et pidä hinnoistani,” Sridhara haastoi, ”niin ystävällisesti osta banaaninkukkasi jostain muulta.” Tämän kuullessaan Mahaprabhu vain nappasi kukat ja lähti kävelemään pois päin maksamatta penniäkään. Silloin Sridhara kiskaisi ne takaisin ja torui Herraa, ”Olen vain köyhä vanha bramiini. Mitä tahansa pientä tuloa ansaitsenkaan, niin puolet siitä lahjoitan Ganga Devin palvelukseen.” Lopulta kuitenkin joka päivä Sridhara suostui antamaan Nimaille ilmaiseksi mitä ikinä tämä halusikaan.

Iltaisin Sridhara ei malttanut nukkua, vaan pysytteli hereillä laulaen ja mietiskellen Hare Krishna-mantraa. Hänen naapurinsa luulivat, että rutiköyhä Sridhara kärsi nälästä ja ääntelehti kivusta kykenemättömänä nukkumaan mouruavan vatsansa vuoksi, mutta todellisuudessa hän muisteli kuinka oli taas kinastellut sen ihanan ärsyttävän Nimai Panditan kanssa.