Abhay Caran Bhaktivedanta Swami Srila Prabhupada syntyi 1896 Kalkutassa, Intiassa. Hänen isänsä oli Gour Mohan De ja äitinsä Rajani De. He olivat molemmat syntyisin pitkän linjan Gaudiya Vaishnava-perheistä. Srila Prabhupada omisti Krishna-kirjan isälleen, sanoen:
”Isälleni, Gour Mohan Delle (1849-1930) Krishnan puhtaalle palvelijalle, joka kasvatti minua Krishnatietoisena lapsena elämäni alusta alkaen. Kun olin pieni poika, hän opetti minua soittamaan mrdangaa. Hän antoi minulle Radha-Krishnan alttarihahmot palveltavaksi, ja hän antoi minulle Jagannatha-Rathan, jotta voisin tunnollisesti toteuttaa tuon juhlan lapsuusleikkinäni. Hän oli minulle kiltti, ja omaksuin häneltä kaikki nuo ideat, jotka myöhemmin henkinen opettajani, ikuinen isäni, vahvisti.”
Hän tapasi oman henkisen opettajansa, Srila Bhaktisiddhanta Sarasvati Goswamin, vuonna 1922. Bhaktisiddhanta Saraswati oli merkittävä bhaktijoogamestari ja Gaudiya Mathan perustaja. Hän piti tästä hyvin koulutetusta nuoresta miehestä ja vakuutti tämän omistamaan elämänsä veeda-tiedon opettamiseen Läntisessä maailmassa. Srila Prabhupada hyväksyi hänet heti sydämessään henkiseksi opettajakseen, ja 11 vuotta myöhemmin vastaanotti virallisen vihkimyksen oppilasketjuun.
Ensitapaamisellaan Bhaktisiddhanta oli pyytänyt Abhayta levittämään veeda-tietoutta englanninkielen välityksellä. Seuraavina vuosina Abhay kirjoitti englanniksi kommentaarin Bhagavad Gitaan, ja vuonna 1944 hän yksin kirjoitti, painatti ja myi englanninkielistä kahdesti kuukaudessa ilmestyvää lehteään, ’Back to Godhead’ (Takaisin Jumaluuteen).
Tunnustaen Abhayn filosofisen oppineisuuden ja antaumuksellisen uurastuksen, Gaudiya Vaishnava-yhteisö antoi hänelle 1947 arvonimen ’Bhaktivedanta’. Hänen nimensä oli nyt Abhay Caran Bhaktivedanta. 1950, ollessaan 54-vuotias, hän vetäytyi perhe-elämästä ja neljä vuotta myöhemmin omaksui vanaprasthan elämänvaiheen (perhe-elämästä vetäytytyminen) omistaakseen enemmän aikaa Veeda-tekstien opiskeluun ja kirjoitustyöhönsä. Hän muutti pieneen pyhiinvaelluskaupunkiin, Vrindavanaan, jossa hän eleli yksinkertaisesti keskiaikaisessa Radha-Damodaran temppelissä. Siellä hän syventyi Krishna-tietoisuuden oppeihin moneksi vuodeksi. Hän hyväksyi sannyasan, eli kieltäymyksen elämänvaiheen 1959, nähtyään useaan otteen unessa henkisen opettajansa kutsuvan häntä. Nyt hänen nimensä perään lisättiin ’swami’. Radha-Damodaran temppelissä Bhaktivedanta Swami aloitti työskentelyn elämäntyönsä parissa: moniosainen käännös ja kommentaari 18 000- säettä sisältävään Srimad Bhagavatamiin (Bhagavata Purana / Vedanta Sutran alkuperäinen kommentaari). Hän myös kirjoitti kirjan ’Helppo tapa matkustaa muille planeetoille’ (Easy Journey to Other Planets).
Julkaistuaan Srimad Bhagavatamin ensimmäisen laulun kolmiosaisena, Bhaktivedanta Swami matkusti Yhdysvaltoihin vuonna 1965 täyttääkseen henkisen opettajansa pyynnön, ja toteutti lopulta Gauranga Mahaprabhun ennustuksen:
prthivite ache yata nagaradi grama
sarvatra pracara hoibe mora nama“Kaikissa maailman kaupungeissa ja kylissä tullaan kuulemaan Minun nimieni laulua (Hare Krishna-mantraa).”
Kun Srila Prabhupada saapui New Yorkiin, hän oli käytännössä katsoen pennitön. Ponnisteltuaan lähes vuoden ankaria vaikeuksia vastaan hän perusti 1966 Kansainvälisen Krishna-tietoisuus Yhteisön (ISKCON). Sen ajan vastakulttuuri oli vastaanottavainen itämaisille viisauksille, ja kiinnostuneita henkisyyden etsijöitä alkoi virtaamaan hänen luennoilleen ja kirtan-sessioille. Krishna-tietoisuuden viesti meni nopeasti perille, ja bhakti-keskuksia perustettiin pian ympäri Amerikkaa ja Eurooppaa, lopulta joka mantereella oli ISKCON:in temppeleitä. Srila Prabhupada perusti ensimmäisen veedalaisen omavaraisen maatilayhteisön Länsi-Virginiassa, jossa lehmien suojelu oli yksi tärkeimmistä seikoista. Sen menestyksen innoittamana hänen oppilaansa perustivat useita samanlaisia yhteisöjä ympäri maailman, joissa Krishnatietoiset perheet voivat yhdessä elää yksinkertaista ja henkisesti rikasta elämää. Prabhupadan usein siteerattu fraasi onkin: ”Simple living, high thinking”.
Vuonna 1972 Srila Prabhupada aloitti veeda-järjestelmän mukaisen esi- ja keskiasteen koulutuksen hänen oppilaidensa lapsille. Hänen oppilaat ovat perustaneet lukuisia vastaavia kouluja kaikkialle maailmaan, kenties merkittävin niistä sijaitsee Mayapurissa, Intiassa.
Prabhupada sanoi: ”Lapsista huolehtiminen on yhtä tärkeää kuin alttaripalvelus. Nämä lapset ovat vaishnavia, Krishnan itsensä antamia, ja meidän on tarkoin pidettävä heistä huolta.”
Srila Prabhupada rakennutti temppeleitä ja pyhiinvaelluskeskuksia myös Intiaan. Sri Dham Mayapur on hänen perustama alati kehittyvä henkinen kaupunki, jossa kohta valmistuu valtava veedisen planetaarion temppeli (Temple of the Vedic Planetarium.) Vrindavanassa sijaitsee lumoava Krsna-Balarama -temppeli, jossa omistautuneet bhaktimuusikot laulavat ja soittavat Hare Krishna-mantraa vuoden jokaisena päivänä, vuorokauden ympäri. (Vrindavan TV) & (ISKCON Vrindavan youtube-kanava)
Srila Prabhupadan merkittävin anti on hänen kirjansa. Niitä kunnioitetaan autenttisuuden, syvyyden ja selvyyden vuoksi, ja ne on hyväksytty standarditeksteiksi lukuisissa yliopistoissa. Srila Prabhupadan kirjoja on käännetty yli 80 kielelle. Bhaktivedanta Book Trust, joka perustettiin vuonna 1972 Srila Prabhupadan kirjojen julkaisua varten, on kasvanut maailman suurimmaksi Intian uskontoa ja filosofiaa käsittelevien teosten julkaisijaksi. Hän ansaitsi arvonimen ’Srila Prabhupada’ kiitoksena ja kunnianosoituksena suurista ponnisteluistaan, jotka hän pyyteettömästi teki koko maailman hyvinvoinnin puolesta. ’Prabhu’ tarkoittaa mestaria, ja ’Prabhupada’ mestaria, jolle mestaritkin kumartavat.
Elämänsä aikana hän kirjoitti ja käänsi noin 60 kirjaa Intian filosofisista ja uskonnollisista klassikoista. Hän ansaitsi arvonimen ’Srila Prabhupada’ kiitoksena ja kunnianosoituksena suurista ponnisteluistaan, jotka hän pyyteettömästi teki koko maailman hyvinvoinnin puolesta.
Srila Prabhupada matkusti kahdessatoista vuodessa 14 kertaa maailman ympäri luennoimassa, innoittamassa oppilaitaan ja keskustelemassa Krishna-tietoisuudesta erilaisten vaikuttajien kanssa. Kiireisestä aikataulustaan huolimatta hän jatkoi tuotteliasta kirjoittamis- ja käännöstyötään viimeiseen elinpäiväänsä asti. Hänen kirjansa ovat täydellinen veeda-filosofiaa, -uskontoa ja -kulttuuria käsittelevä kirjasto.
Ennen syvästi surtua lähtöään tästä maailmasta, marraskuun 14. vuonna 1977, hän näki rakkaan ISKCON-yhteisönsä kasvavan maailmanlaajuiseksi yli satoine temppeleineen, keskuksineen, kouluineen, ravintoloineen ja maatilayhteisöineen. Hän on ikuisesti ISKCON:in perustaja-acharya, eli opettaja ja johtaja, jonka antamien neuvojen ja kirjoitusten mukaan ISKCON jatkaa ja laajentaa lähetystehtäväänsä.
”Osoitatte rakkautenne minua kohtaan työskentelemällä yhdessä Krishnatietoisuuden levittämiseksi. Ei ole mitään uutta sanottavaa. Olen sanonut kaiken sanottavani kirjoissani. Nyt teidän tehtävänänne on ymmärtää se ja jatkaa harjoittamista. Sillä olenko läsnä vai en, ei ole väliä. Laulakaa vaan ’Hare Krishnaa’ ja olkaa onnellisia.”
– Srila Prabhupada
Lue myös: Srila Prabhupada on senapati-bhakta
