Srivasa Pandita

Srivasa Pandita on Panca-tattvan viides jäsen. Panca-tattva tarkoittaa Jumalan viittä eri olemuspuolta, jotka henkilöityivät Sri Krishna Caitanyana, Prabhu Nityanandana, Sri Advaitana, Sri Gadadharana ja Srivasadina.

Srivasa Pandit edustaa tatastha jivaa, eli tavallisia eläviä olentoja, jotka ovat Krishnan reunaenergiaa. Srivasa Pandita on Narada Munin, tuon Krishnan ikuisen seuralaisen ja avaruudessa eri galaksien välillä matkustelevan saarnaajan inkarnaatio.

Srivasa eli antaumuksellista elämää Navadvipassa yhdessä veljiensä Sri Raman, Sri Nidhin ja Sripatin kanssa. Advaita Acaryan seurassa he opiskelivat Bhagavatamia ja rukoilivat Korkeimman Herran inkarnaatiota laskeutumaan, jotta Hän voisi auttaa heitä vastustamaan Nadian alueella häiriköiviä jääräpäisiä ateisteja, loogikkoja, ja ylpeitä kastitietoisia bramiineja.

Srivasan vaimo Malini oli Saci Devin (Gauranga Mahaprabhun äidin) läheinen ystävä, ja hän myös auttoi hoitamaan ja imettämään vauva-Nimaita, sillä he olivat naapuruksia. Gauranga rakasti Malinia ja Srivasaa kuin omia vanhempiaan.

Malini Devi, Srivasan vaimo

Kerran Gauranga Mahaprabhu saapui Srivasan talolle ekstaattisessa mielentilassa, ja kyseli Srivasalta, “Ketä sinä palvot? Ketä sinä mietiskelet? Srivas, katso nyt omilla silmilläsi, kun tuo henkilö seisoo edessäsi.” [Caitanya Bhagavata, Madhya, 2.258]

Tämän sanottuaan Mahaprabhu meni Srivasan alttarille ja istuutui Herra Visnun istuimelle ja ilmensi nelikätisen muotonsa pidellen simpukkaa, kiekkoa, nuijaa ja lootuskukkaa. Srivasa oli täysin tyrmistynyt.

Gauranga sanoi sitten, “Koska Advaita Acaryan kanssa äänekkäästi kutsuitte Minua Krishnan pyhiä nimiä ylistäen, olen jättänyt Vaikunthan ja laskeutunut ikuisten seuralaisteni kanssa tähän kuolevien maailmaan tuhoamaan väärintekijät ja pelastamaan hurskaat. Nyt pelkäämättä ylistä kunniaani.” Nämä rauhoittavat sanat kuultuaan Srivasa kaatui maahan ja osoitti kunnioitustaan kumartamalla ja ylistämällä Herraa.

Eräänä iltana, kun bhaktat olivat kokontuneet tapansa mukaisesti Srivasan kotiin kirtanan merkeissä, kävi niin ikävästi, että Srivasan ainoa poika kuoli. Srivas ei kuitenkaan halunnut häiritä Gaurangaa tällä suru-uutisella, vaan pyysi kaikkia olemaan mainitsematta asiasta.

Kun kirtan saapui päätökseen Mahaprabhu sanoi, “Jokin ei ole nyt oikein. Onko jotain epäonnista tapahtunut Panditan talossa?” Srivasa vastasi, “Kuinka mikään voisi olla huonosti, kun Sinun hymyilevät kasvosi koristavat kotiani?”

Toiset bhaktat kuitenkin kertoivat, “Srivasan ainoa poika kuoli noin tunti auringonlaskun jälkeen.”

Mahaprabhu kysyi, “Miksei kukaan sanonut mitään kuin vasta nyt?”

Bhaktat vastasivat, “Herramme, Srivasa käski meitä olemaan sanomatta, sillä hän ei halunnut häiritä Sinun nautintoasi kirtanassa.”

Mahaprabhu sanoi, “Kuinka voisin koskaan hylätä antaumukselliset palvelijani, jotka rakastavat Minua näin paljon?” ja alkoi itkeä. Sitten hän meni siihen huoneeseen, jossa kuolleen lapsen keho oli, ja toi hänet takaisin tietoisuuteen. Hän kysyi, “Lapsi! Miksi haluat poistua näin hienon bhaktan, kuten Srivasan, kotoa?”

Kuollut lapsi vastasi, “Ne päivät, jotka minun kuului viettää Srivasan kotona ovat nyt ohi, ja Sinun tahtoasi seuraten olen nyt matkalla muualle. Olen elävä olento vailla riippumattomuutta; en voi vastustaa Sinun toiveitasi. Ole niin armollinen minulle, etten koskaan unohtaisi lootusjalkojasi, minne tahansa menenkin.”

Kun Srivasan perheenjäsenet kuulivat lapsen puhuvan näin viisaasti, heidän suru hälveni ja he rauhottuivat. Mahaprabhu sanoi Srivasalle, “Tästä päivästä eteenpäin Nityananda ja minä olemme poikiasi. Me emme koskaan jätä sinua.”