Kerran demoni-Hiranyaksa heitti planeettajärjestelmämme Garbho-meren pohjalle, joka täyttää puolet universumistamme. Silloin Brahman poika Sri Manu pyysi isänsä apua ”Oi puolijumalten mestari, ole hyvä ja yritä nostaa laajiin vesiin kadonnut Bhu-mandala, joka on kaikkien elävien olentojen asuinsija. Sinun ponnistelujesi ja Jumalan armosta tilanne voidaan pelastaa.”
Pitkän aikaa Brahma mietti mitä tehdä. Joskus bhaktat hämmentyvät suorittaessaan velvollisuuksiaan, mutta he eivät koskaan luovuta. Luottaen Krishnaan Brahma päätti odottaa, että Krishna ottaisi ohjat käsiinsä.
Brahman näin pohtiessa, ilmestyi hänen sieraimestaan yhtäkkiä pieni villisika. Brahman tarkkaillessa tuo villisika leijui taivaalle ja alkoi laajenemaan elefantin kokoiseksi. Brahma ja muut tietäjät olivat kuin ällikällä lyödyt. He rupesivat väittelemään villisian identiteetistä. Brahma sanoi, ”Onko tässä joku erityinen henkilö, joka esittää olevansa villisika? On kyllä hienoa, että Hän on ilmestynyt nenästäni. Ensin Hän oli enintään peukalonpään kokoinen, ja hetkessä Hän kasvoi isoksi kuin kallio. Mieleni on hämmennyksissä. Onko Hän Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, Vishnu?”
Brahman johtopäätöksen vahvistaen Villisika karjaisi kuin suuri jyrisevä vuori. Brahma ja tietäjät suuresti ilahtuivat mahtavasta karjunnasta ja Villisika-ilmestyksestä, eivätkä tunteneet lainkaan pelkoa, vastoin kuin kaikki demonit, jotka tärisivät saappaissaan. Ilahtuneet tietäjät alkoivat lausumaan hyväenteisiä veda-hymnejä, joista tärkein on Kali-santarana Upanisadin säe:
Vastaten palvojiensa osoittamaan rakastavaan huomioon Herra Villisika alkoi leikkiä ja karjahdellen sukelteli vedessä kuin norsu.
Vedojen sanotaan olevan Herran hengitystä. Vedojen ensimmäinen oppilas Brahma sisäänhengitti tuota ilmaa. Kun Brahma hengitti sieraintensa kautta, ilmestyi Herra Villisika, Joka on siis vedojen henkilöitymä. Mikä tahansa Korkeimman Herran ylistys katsotaan veda-mantrojen menestyksekkääksi lausumiseksi.
Maha-vishnun uloshengityksen aikana aineellinen universumi ilmentyy, ja sisäänhengityksen aikana se vetäytyy, jonka jälkeen se hetken lepää Hänen sisällään, kunnes Hän taas hengittää uudelleen ja aineellinen luomus ilmentyy jälleen, yhä uudellen ja uudelleen.
Herra Villisika oli tyytyväinen, kun veda-hymnejä laulettiin, ja rohkaistaakseen puhtaita bhaktojaan, Hän huiskutteli häntäänsä ja liisi ilmassa niin, että Hänen harjaksensa värisivät. Hänen torahampaat olivat mahtavat, Hänen katseensa oli valaiseva kuin aurinko ja kuu, ja kimaltelevilla valkoisilla sorkillaan Hän sai taivaan pilvet hajaantumaan. Vielä kerran karjahtaen sukelsi Hän veteen kärsä väpättäen ja alkoi etsimään hajujälkiä hukuksissa olevasta Bhu-mandalasta.
Suuren vuoren lailla vedessä edeten Herra Villisika sai meren jakautumaan kahdeksi suureksi aalloksi, jotka rukoilivat äänekkäästi kuin kuolemaa peläten, ”Oi kaikkien uhritoimitusten Herra, ole ystävällinen, äläkä leikkaa minua kahtia! Ystävälllisesti suojele minua!”
Herra Villisika jatkoi veden kauhomista sorkillaan ja löysi rajattoman meren rajat. Hän näki Bhu-mandalan makaamassa pohjalla, mutta vihasta hehkuen Hän tappoi ensin demoni-Hiranyaksan, joka yritti taistella Herraa vastaan.
Demonin verta roiskui Herran poskille ja kielelle, mutta tämä vain kaunisti Häntä entisestään. Sitten Hän vaivatta asetti Bhu-mandalan valkeiden torahampaittensa päälle. Näin Hän oli melkoinen näky.
Brahman ja tietäjien nähden Herra Villisika omaksui tumman sinisenhohtoisen värin, ja näin tietäjät ymmärsivät Hänen varmasti olevan Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, Sri Krishna. Syvästi kunnioittaen he kauniiden runollisten rukousten muodossa ylistivät Herra Villisian ominaisuuksia ja tekoja:
SB 3.13.39
KÄÄNNÖS: Oi Herra, Sinä olet Jumaluuden Ylin Persoonallisuus, jota palvotaan maailmankaikkeudellisilla rukouksilla, veda-hymneillä ja uhritarvikkeilla. Me kumarramme Sinua kunnioittavasti. Sinut voidaan oivaltaa vain puhtaan mielen avulla, jota ei likaa mikään näkyvä eikä näkymätön aineellinen tartunta. Me kumarramme kunnioittavasti Sinua, antaumuksellista palvelemista käsittelevän tiedon korkeinta henkistä mestaria.
SRILA PRABHUPADAN ANTAMA MERKITYS: Bhakti eli Herran antaumuksellinen palveleminen on mahdollista, jos bhakta on täysin puhdistunut aineellisesta liasta ja toiveista. Tällaista vapautta kutsutaan vairagyaksi eli aineellisista toiveista luopumiseksi. Se joka omistautuu Herran antaumukselliseen palveluun säännöstelevien periaatteiden mukaisesti, pääsee itsestään eroon aineellisista toiveista, ja puhtaassa mielentilassaan hän voi oivaltaa Jumaluuden Persoonallisuuden. Koska Persoonallinen Jumala asustaa jokaisen sydämessä, Hän antaa bhaktalleen puhdasta antaumuksellista palvelemista koskevia neuvoja, jotta tämä voi lopulta päästä Herran seuraan. Tämä vahvistetaan Bhagavad-gitassa (10.10) seuraavasti:
tesam satata-yuktanam
bhajatam priti-purvakam
dadami buddhi-yogam tam
yena mam upayanti te
”Sille, joka alati palvelee Herraa antaumuksellisesti sydän täynnä uskoa ja rakkautta, Herra antaa varmasti tarpeellisen älykkyyden, jotta hän voi lopulta saavuttaa Jumalan.” Meidän on voitettava oma mielemme, ja se voidaan tehdä noudattamalla veda-rituaaleja ja toimittamalla erilaisia uhrimenoja. Kaikkien näiden menetelmien lopullisena tarkoituksena on saavuttaa bhaktin eli Herran antaumuksellisen palvelemisen taso. Vailla bhaktia kukaan ei voi ymmärtää Jumaluuden Ylintä Persoonallisuutta. Kaikkien veda-rituaalien ja uhrien palvontamenot kohdistuvat yksinomaan Jumaluuden Alkuperäiseen Persoonallisuuteen tai Hänen lukemattomiin Vishnu-laajentumiinsa.
SB 3.13.45
KÄÄNNÖS: ”Oi Herrani, Sinun ihmeellisillä teoillasi ei ole rajoja. Se joka haluaa tuntea tekojesi rajat on varmastikin järjetön. Tässä maailmassa jokainen on voimakkaiden mystisten mahtiesi alaisuudessa. Ole ystävällinen ja suo aiheeton armosi näille ehdollistuneille sieluille.
[jotta he ponnistelisivat Sinun ymmärtämiseksi, eivätkä aineellisten energioittesi tutkimiseksi].
SRILA PRABHUPADAN ANTAMA MERKITYS: Ne järkeilijät, jotka haluavat ymmärtää Rajattoman rajat, ovat varmastikin järjettömiä. Herran aineellinen energia on saanut satimeensa heistä jokaisen. Heidän olisi kaikkein parasta antautua Herralle ymmärtäen Hänet käsittämättömäksi, sillä silloin he voivat saada osakseen Hänen aiheettoman armonsa. Tämän rukouksen esittivät ylhäisten planeettajärjestelmien, nimittäin Jana-, Tapas- ja Satyalokien asukkaat, jotka ovat paljon ihmisiä älykkäämpiä ja voimakkaampia.
Sanat visvam samastam ovat hyvin merkityksellisiä tässä yhteydessä. On olemassa aineellinen sekä henkinen maailma. Tietäjät rukoilevat: ”Sinun erilaiset energiasi hämmentävät kummatkin maailmat. Henkisen maailman asukkaat ovat syventyneet rakkaudelliseen palvelukseesi unohtaen sekä itsensä että Sinut, ja aineellisen maailman asukkaat ovat syventyneet aineelliseen aistinautiskeluun, jonka vuoksi hekin unohtavat Sinut. Kukaan ei voi tuntea Sinua, sillä Sinä olet rajaton. On parasta olla yrittämättä oppia tuntemaan Sinua tarpeettoman järkeilyn keinoin. Sen sijaan pyydämme, että siunaisit meitä ystävällisesti, jotta voisimme palvoa Sinua ja omistautua aiheettomaan, antaumukselliseen palvelukseesi.”
”Korkein Herra on Bhu-mandalan, ja koko universumin kannattelija, ylläpitäjä ja luoja. Energioidensa kautta Hän kannattelee kaikkia avaruudessa leijuvia planeettoja.”
Kun tietäjät ja pyhimykset saivat lukuisat ylistyksensä päätökseen, laski Herra sorkillaan Bhu-mandalan takaisin omalle oikealle paikalleen, ja palasi takaisin kotiin ikuiselle asuinsijalleen. Näin kaikista armollisin Herra suoritti menestyksekkään pelastus-operaation.
Kun tutkija tekee jonkin tieteellisen löydöksen, tavalliset ihmiset ovat hyvin vaikuttuneita, ja he kyselemättä hyväksyvät tiedemiesten löydökset ihanina. Mutta älykkäät ihmiset eivät vaikutu moisista löydöksistä, vaan he antavat kaiken kunnian sille Henkilölle, joka loi tiedemiehen aivot. Samalla tavoin tavalliset ihmiset ovat häkeltyneitä siitä, kuinka hienosti aineellinen luonto toimii kuin itsestään, ymmärtämättä, että senkin takana ovat Krishnan aivot.
Kun ymmärrämme, että Krishna on koko hienon kosmisen ilmentymän takana, ei ole lainkaan ihmeellistä, että Hän hyväksyy valtavan villisian muodon suojellessaan bhaktojaan ja tuhotessaan demoneita. Herra on kykeneväinen vielä uskomattomampiinkin tekoihin, mikä on käsittämätöntä kaikista arvostetuimmillekin aineellismielisille tutkijoille.
SB 3.13.49
KÄÄNNÖS: Sellainen henkilö, johon Jumaluuden Ylin Persoonallisuus on tyytyväinen saavuttaa kaiken. Yliaistillisten saavutusten ansiosta bhakta ymmärtää, että kaikki muu on merkityksetöntä. Jokaisen olennon sydämessä asustava Herra nostaa Itse korkeimman täydellistymisen tasolle sellaisen henkilön, joka palvelee Häntä sydän täynnä yliaistillista rakkautta.
SRILA PRABHUPADAN ANTAMA MERKITYS: Kuten Bhagavad-gitassa sanotaan (10.10), Herra antaa puhtaille bhaktoilleen älykkyyttä, jotta nämä voivat kohota täydellistymisen korkeimmalle tasolle. Säkeessä vahvistetaan että puhdas bhakta, joka jatkuvasti palvelee Herraa rakastavasti, saa kaiken tarpeellisen tiedon voidakseen saavuttaa Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden. Tuollainen bhakta ei pidä mitään muuta kuin Herran palvelemista saavuttamisen arvoisena. Jos Herralle antautunut sielu palvelee Jumalaa uskollisesti, hän ei mitenkään voi pettyä toiveissaan, sillä Herra pitää Itse huolta antaumuksellisen palvojansa kehityksestä. Herra asustaa jokaisen olennon sydämessä, ja tuntien bhaktansa toiveet Hän järjestää asiat niin, että tämä voi toteuttaa ne. Toisin sanoen sellainen tekobhakta, joka innokkaasti haluaa saada aineellisia etuja, ei voi kohota korkeimman täydellistymän tasolle, sillä Herra tuntee hänen tarkoitusperänsä. Meidän täytyy vain tulla vilpittömiksi aikomuksissamme, niin silloin Herra auttaa meitä kaikin tavoin.
Krishnan inkarnaatiot ja avatarat.
SB 3.13.50
KÄÄNNÖS: Kuka ihminen voisi elää tässä maailmassa kiinnostumatta elämän pohjimmaisesta päämäärästä? Kuka voi kieltäytyä Persoonallisen Jumalan tekoja käsittelevien kertomusten nektarista, kun nuo teot pystyvät itsessään pelastamaan meidät kaikista aineellisista tuskista?
SRILA PRABHUPADAN ANTAMA MERKITYS: Persoonallisen Jumalan tekokja käsittelevät kertomukset ovat kuin jatkuva nektarivirta, eikä yksikään ihmisolento voi kieltäytyä juomasta tuollaista nektaria. Herran antaumuksellinen palveleminen on jokaisen ihmisolennon elämän korkein päämäärä, ja antaumuksellinen palveleminen alkaa niiden kertomusten kuuntelemisesta, jotka käsittelevät Persoonallisen Jumalan yliaistillisia tekoja. Ainoastaan eläin tai käytökseltään miltei eläimellinen ihminen voi kieltäytyä kuuntelemasta Herran yliaistillista viestiä. Maailmassa on monia kertomuskirjoja ja historiateoksia, mutta mitkään muut kertomukset kuin ne, jotka käsittelevät Jumaluuden persoonallisuutta, eivät voi keventää aineellisten tuskien taakkaa. Jos joku siis haluaa vakavissaan lopettaa aineellisen olemassaolon, hänen täytyy laulaa ja kuulla Persoonallisen Jumalan yliaistillisista teoista. Muussa tapauksessa häntä ei voida pitää ihmisenä.
Srila Prabhupada