Srila Jagannatha Dasa Babaji Maharaja eli pitkän elämän, peräti 144 vuotta. Hän sai kasteen Sri Madhusudana Das Babajilta. Hänellä oli tapana viettää vuodesta kuusi kuukautta Navadvipassa, jossa Gauranga Mahaprabhu ilmestyi, ja toiset kuusi kuukautta Vrajan alueella, Krishnan kotikulmilla. Erityisesti Babaji viihtyi Surya Kundalla.
Srila Bhaktivinoda Thakura, joka vastaanotti Jagannatha Das Babajilta monia arvokkaita ohjeita antaumuksellisen palvelun harjoittamisessa, piti Babaji Maharajaa aikansa kehittyneimpänä vaishnavana, ja antoi hänelle arvonimen ’sarvabhauma’, eli vaishnavien johtaja
125-vuotiaana Babajin selkä kaartui puoliympyrään. Hänen silmäluomet roikkuivat silmien edessä kuin verhot. Kun hän halusi tarjota tulasi-manjareita Sri Giriraja Govardhana-alttarihahmolleen, niin kaksi oppilasta molemmin puolin nostivat hänen silmäluomia, jotta hän näkisi.
Koska käveleminen oli hänelle jo hyvin vaikeata, hänen palvelijallaan Biharilla oli tapana kantaa häntä selässään. Mutta aina kun Krishnan pyhää nimeä laulettiin Jagannatha Das Babaji ampaisi pois kantokoristaan ja hypähteli yli metrin korkuisia iloloikkia. Suuresti yliaistillisesta onnesta riemuiten hän lauloi ja tanssi keholliset rajoitteensa mystisesti unohtaen.
Hän suosi äänekästä Hare Krishna-mantran lausuntaa, sekä kirtanassa että japahelmillä mietiskellessä. Monesti hän lauloi:
”Nitai ki nama enechi re! Ki nama enechi rei! Ki nama diteche re!”
”Oi Herra Nityananda, minkä ihanan nimen oletkaan tuonut! Oi Nitai, minkä ihanan nimen oletkaan antanut!”
Ylistettyään lähes koko yön pyhää nimeä, hän aamulla kumarsi 1108 kertaa Krishnan alttarihahmolle. Hän oli aina innokas palvelemaan bhaktoja.
Hän eli askeettista joogin elämää ja seurasi vuosittaista caturmasya-paastoa näin: Ensimmäisen kuukauden aikana hän söi joka päivä neljä banaania illalla. Toisen kuukauden aikana guava-hedelmiä, kolmannen kuukauden aikana heraa, ja neljännen kuukauden aikana keitettyjä banaaninkukkia – ilman suolaa.
Kerran Vrindavanassa hän kerjäsi rotia (vehnärieskaa) katujen lakaisijalta. Kun Vrindavanan valtaapitävät kastitietoiset smarta-bramiinit kuulivat tästä he pöyristyivät ja kritisoivat Jagannatha Das Babajia sanoen, ”Baba, olet kuin Vrajan jalokivi. Meitä syvästi riipii kuulla kritisismiä sinua kohtaan. Mutta nyt kaikki puhuvat sinua vastaan – he sanovat, ’Baba on tullut hulluksi. Jos hän ei ota huomioon vanhoja perinteitä, niin mitä tapahtuu yhteiskunnalle?'”
Babaji Maharaja vastasi, ”Te olette kaikki oppineita. Ettekö tiedä Vrindavanan tomun merkittävyyttä? Se on niin Krishna-premalla latautunutta, että jopa Herra Brahma toivoo tulevansa pölyhiukkaseksi Vrajan maahan. Näin ollen eikö Vrindavanan katujen lakaisija, joka jatkuvasti palvelee tuota pyhää tomua – hengittää sitä, kierii siinä, ja kylpee siinä – ole puhtaampi kuin kukaan muu?” Tämän lausunnon kuultuaan vallitsi ymmärtäväinen hiljaisuus, eikä kukaan väittänyt Babaji Maharajaa vastaan.
Kerran Navadvipassa Jagannatha Das Babaji istui kunnioittamassa prasadaa, kun pienet koiranpennut tulivat syömään samalta lautaselta hänen kanssaan. Tämän nähdessään tuohtunut palvelija Bihari kiiruhti häätämään likaiset pennut pois ahmimasta hänen gurun prasadaa. Jagannatha Das Babaji torui häntä kiivaasti, ”Nämä pennut ovat pyhän dhaman asukkaita, he eivät ole tavallisia eläviä olentoja. En syö ennen kuin he tulevat takaisin jakamaan maha-prasadaa lautaselta kanssani.”
Srila Bhaktivinoda Thakura löysi Gauranga Mahaprabhun tarkan syntymäpaikan, yogapithan. Hän halusi varmistua syntymäpaikan aitoudesta, ja kutsui Jagannatha Das Babajin paikalle. Tuolloin 142-vuotias Baba ei kyennyt kävelemään saati näkemään luomiensa takaa. Kun hänen palvelijat kantoivat Babaji Maharajan neem-puun luo, jonka alla syntynyttä Gauranga Mahaprabhua kutsuttiin lapsena Nimaiksi, Babaji taas hypähti korkealle ilmaan kantotuolistaan ja alkoi äänekkäästi tanssimaan ja laulamaan Krishnan pyhiä nimiä vahvistaen näin paikan autenttisuuden.
Yogapithan temppelin yliaistillinen perhe: Jagannatha Misra, Saci Mata ja Nimai-pienokainen.
Jagannatha Das Babajilla oli monia oppilaita, ja hän useasti antoi seuraavanlaisia ohjeita:
Kun Sri Krishna halusi maistaa tuota suurempaa onnea, jota Srimati Radharani tuntee Krishnaa palvellessaan, kuin mitä Krishna tuntee kun Häntä palvellaan, Hän päätti ilmestyä aineelliseen maailmaan Gauranga Mahaprabhun hahmossa, jossa Sri Krishna ja Srimati Radharani yhdistyvät.
4) ”Krishna on Dvapara-yugan* avatara. Gaura on Kali-yugan* avatara. Meidän tulisi ylistää oman aikakautemme avataran nimeä ja kunniaa, aivan kuten kuningaskunnassa ylistämme vallitsevaa hallitsijaa. ’Jaya Saci-Nandana Gaura Hari, Jaya Saci-Nandana Gaura Hari!’ ”
*Srimad Bhagavatamissa on yksityiskohtaisesti kuvailtu kuinka aineelliset universumit jatkuvasti ilmestyvät ja tuhoutuvat ilmentäen neljää eri yugaa, eli aikakautta. Lue aiheesta lisää: Universumien synnyn ja tuhon jatkuva kierto.
Gauranga Mahaprabhu isänsä ja äitinsä hellässä huomassa.
