Sade ei ottanut loppuakseen. Jo seitsemännettä päivää myrskypilvet viskoivat vettä paimenkylään, ja purojen ja jokien pinta alkoi uhkaavasti nousta. Silloin vasta seitsenvuotias Krishna-paimenpoika käveli kylän reunalla olevan suuren kukkulan luokse, ja vasemman käden pikkurillillä nosti kukkulan ilmaan kuin joku toinen poimisi sienen. Hän kutsui kaikkia tulemaan luokseen kukkulan alle suojaan myrskysateilta ja -tulvilta, ja kaikki kylän asukkaat eläimineen kiiruhtivat yhdessä suojaan, kunnes taivas taas kirkastui. Tämä on lyhykäisyydessään Govardhana Pujan tarina, jolloin voidaan muistella Vrindavanaa ja sen tärkeimpiä elementtejä: maata, lehmiä ja paimenten kyläyhteisöä.
Miksi juhlimme Govardhana Pujaa?
Krishna varttui paimenten ja maanviljelijöiden keskuudessa Vrindavanan kylässä. Joka vuosi kyläläiset pitivät suuren seremonian Indralle, taivaan ja sateiden puolijumalalle, toivoen runsasta satoa. Pikku-Krishna ehdotti jotain uutta: miksemme kiittäisi tätä kylämme kukkulaa, Govardhanaa, joka tarjoaa lehmillemme tuoretta ruohoa, sen uomissa virtaavat raikkaat purot tarjoavat makeaa juomavettä, ja sen rinteillä kasvavat hedelmäpuut tuottavat yltäkylläisesti satoa.
Krishna kävi aiheesta filosofisen väittelyn isänsä ja kylän johtajan Nanda Maharajan kanssa, ja lopulta Nanda ja kyläläiset taipuivat Krishnan tahtoon, ja suostuivat tarjoamaan Indralle tarkoitetut uhrilahjat ja herkkuruuat Govardhan-kukkulalle.
Taivaan kuningas Indra järkyttyi moisesta loukkauksesta ja lähetti kylän ylle aikojen lopun tuhoon tarkoitetut myrskypilvet. Krishna osasi odottaa Indran hermostumista ja sen sijasta että olisi taistellut Indraa vastaan, Krishna päätti vain suojella kyläläisiä myrskyltä.
Lopulta Indra ymmärsi tehneensä suurimman mahdollisen virheen yrittäessään tuhota Vrindavanan kylän ja sen asukkaat, ja anoi nöyrästi anteeksipyyntöä Krishnalta lähestyen Häntä niin, että asetti hyväenteisen surabhi-lehmän kulkemaan edessään, kuin suojakilvekseen, ja lepytteli näin Krishnaa. Indran oma ratsu on viisipäinen valkoinen lentävä elefantti, Airavata, ja Krishnaa ilahduttaakseen Airavata ja Surabhi suihkuttivat Krishnan päälle Gangesin vettä ja maitoa kärsästä ja utareistaan.
Krishna kuunteli hetken Indran rukouksia ja hyväksyi Indran vilpittömän anteeksipyynnön, ja pyysi tätä poistumaan, jotta Krishna voisi jatkaa onnellisia leikkejään Vrindavanassa.
Miksi Govardhana-kukkula nostettiin?
Kaikki Vrindavanan asukkaat rakastivat Krishnaa enemmän kuin mitään muuta. Ympärivuorokautisesti he muistelivat Krishnan leikkejä ja ominaisuuksia, lauloivat Hänestä kertovia lauluja ja juttelivat Krishnan seikkailuista ja ominaisuuksista keskenään.
Mutta Krishna itse oli kaiket päivät ulkona paimentamassa lehmiä, eikä kyläläisillä ollut läheskään tarpeeksi aikaa ja tilanteita todella kohdata ja nähdä Krishnaa, muuta kuin silloin kun hän aamulla lähti ja illalla palasi paimentamasta. Niinpä Krishna järjesti kaikkien yhteiseksi iloksi tämän tilanteen, jossa viikon ajan koko kylän kaikki asukkaat – niin ihmiset kuin eläimetkin – pystyivät sielunsa kyllyydestä nauttia Krishnan läsnäolosta. Govardhana kukkulan alla he lauloivat, tanssivat, söivät ja iloitsivat yhdessä Krishnan läsnäolosta hänen kauneuttaan ihaillen.
Govardhana kukkula on myös yksi Krishnan useista laajentumista.
Miten Govardhan Pujaa juhlitaan?
Govardhan on sen kukkulan nimi, joka sijaitsee Vrindavanassa. Kirjaimellisesti se tarkoittaa lehmiä ravitsevaa. Puja tarkoittaa palvontaa. Perinteisesti Govardhana Pujan aikana valmistellaan Govardhanan iloksi kukkulallinen ruokaa, joka rakennetaan Govardhan-kukkulan muotoiseksi, ja sen ympäri tanssitaan Krishnan ylistystä samalla laulaen. Tätä ruokavuorta kutsutaan sanalla annakut. Juhlien jälkeen tämä ruoka syödään yhdessä prasadana.
Govardhana Pujana juhlistetaan erityisesti lehmiä ensin pesemällä ne, sitten koristelemalla ne värikkäästi koruin ja kukkaseppelein, ja tarjoamalla niille erityisen herkullisia ruokia. Govardhana Pujan aikana lehmät ja kotieläimet yritetään pitää oikein iloisina ja onnellisina rapsuttelemalla ja hemmottelemalla niitä.
Govardhana Pujana juhlistetaan ja kiitetään luontoa ja kotieläimiä kokoontumalla yhteen muistelemaan tätä Krishnan Govardhana-lilaa, ja valmistamalla yhdessä paljon herkullista ruokaa Govardhanan ja bhaktojen iloksi.
Mitä voimme oppia Govardhan-lilasta?
1. Suojele, älä riistä.
Krishna käytti voimaansa suojellakseen muita. Meidänkin tulisi muistaa aina suojella ja pitää huolta ympäristöstämme ja muista ympärillämme.
2. Omavaraisuus ja vaihtokauppa
Vrindavanan kyläläiset saivat kaiken oleellisen oman kylänsä alueelta, he kasvattivat oman ruokansa ja pitivät aina toisistaan huolta.
3. Yhteisöllisyys ja tasa-arvo
Ketään ei jätetty ulkopuolelle – kaikki mahtuivat Govardhana-kukkulan alle suojaan, ja erilaiset ihmiset yhdessä kylän eläinten kanssa olivat tasa-arvoisia Krishnan rakastavassa suojeluksessa.
Srila Prabhupadan ja Krishnan toiveesta yrittäkäämme luoda pieniä Vrindavanan kaltaisia omavaraisia yhteisöjä, joissa voimme viljellä ja suojella maata, vettä, metsiä ja pitää huolta toisistamme ja eläimistä, sekä yhdessä ylistää Sri Krishnaa!
Hyvää Govardhana Pujaa, Hare Krishna!
