– Gaura-ganoddesha-dipika 188
Kaikki kolme veljestä tunnettiin suloisista lauluäänistään. Caitanya Bhagavatamissa on kuvailtu, kuinka Gauranga Mahaprabhu ja Sri Nityananda Prabhu tanssivat veljesten johtaessa kirtanaa.
Sri Govinda Ghosh on tunnettu hänen suloisista kirtanoista vuotuisilla Jagannathan Ratha-Yatra-festivaaleilla, joihin Gauranga Mahaprabhu osallistui suuresti riemuiten. Hän oli neljännen kirtanryhmän johtava laulaja yhdessä Jr. Hari Dasan, Vishnu Dasan ja Raghava Panditan kanssa. Vakreshvara Pandita oli tämän ryhmän johtava tanssija.
Eräänä päivänä lounaansa syötyään Gauranga Mahaprabhu etsi hengitystä raikastavaa haritaki-hedelmää. Govinda kiirehti kylälle hakemaan näitä hedelmiä ja tarjosi yhden Herralle. Seuraavalla kerralla, kun Gauranga Mahaprabhu sai lounaansa päätökseen ja vilkuili ympärilleen etsien näitä hedelmiä, toi Govinda hänelle heti yhden varastostaan. Saatuaan hedelmän näin nopeasti, Gauranga Mahaprabhu katsoi tiedustelevasti Govindaan.
Ymmärtäen, että hänen oli täytynyt varastoida hedelmiä, hän torui Govindaa sanoen, ”Govinda, koska et ole kyennyt luopumaan tavastasi varastoida asioita, kenties sinun olisi parempi jäädä tänne ja ryhtyä palvelemaan Gopinathan alttarihahmoa.” Herran pyyntöä noudattaen Govinda jäi aloilleen Agradwipaan. Huolimatta Gaurangan rohkaisevista sanoista, jäi Govindalle kuitenkin surullinen mieli siitä, että Gauranga pyysi häntä jäämään.
Srila Prabhupada kirjoittaa näin Caitanya Caritamritassa (2.24.280):
Vaisnavan ei ole tarpeen varastoida ruokaa seuraavaksi päiväksi. Hänen tulee ottaa vastaan vain sen verran ruokaviljaa, että se riittää yhdeksi päiväksi. Seuraavana päivänä hänen tulee taas turvautua Herarn armoon. Tämä on Sri Caitanya Mahaprabhun antama ohje. Kun Herran henkilökohtainen palvelija Govinda varastoi toisinaan haritakia (luumua muistuttavaa kuivahedelmää), Sri Caitanya Mahaprabhu moitti häntä: ”Miksi varastoit seuraavaksi päiväksi?” Srila Rupa Goswami ja muut pyhimykset kerjäsivät päivittäin ovelta ovelle eltuksekseen, eivätkä he milloinkaan yrittäneet varastoida asramaansa ruokaa seuraavaksi päiväksi. Meidän ei pidä laskelmoida aineellisesti ja ajatella; ”On parempi varastoida ruokaa viikoksi. Miksi aiheuttaa Herralle vaikeuksia pyytämällä Häntä tuomaan ruokaa päivittäin?” Meidän tulee olla vakuuttuneita siitä, että Herra toimittaa meille päivittäisen leipämme. Ei ole tarpeen varastoida ruokaa seuraavaksi päiväksi.
Muutaman päivän kuluttua kun Govinda Ghosh oli kylpemässä Gangesissa, jokin kelluva kosketti hänen selkäänsä. Se vaikutti jonkinlaiselta tukilta. Tuona iltana Govinda vastaanotti unessaan ohjeen ottaa tuo puun pala hyvään talteen ja tarjota se Gauranga Mahaprabhulle seuraavalla kerralla kun Hän tulee käymään. Heti yöllä Govinda nousi hakemaan tuota puuta, ja hän ymmärsikin sen olevan Krishnan sila.
Seuraavana aamuna Gauranga Mahaprabhu ilmestyi yllättäen Govindan talolle ja sanoi, ”Katsohan Govinda! Enää ei ole mitään syytä huoleen. Huomenna kuvanveistäjä tulee ja kaivertaa tämän silan alttarihahmon muotoiseksi, ja sinun tulisi palvoa tätä alttarihahmoa.” Näin Sri Gopinathan alttarihahmo ilmestyi.
Myöhemmin Govinda avioitui ja sai vaimonsa kanssa pojan. Yhdessä he palvoivat Gopinathan alttarihahmoa. Yllättäen vaimo ja poika kuolivat, ja Govinda oli niin murheissaan, että keskeytti Gopinathan palvomisen. Krishna ilmestyi Govindalle unessa ja kysyi häneltä, ”Govinda! Luuletko, että tuo on sopivaa käytöstä? Menetit oman poikasi, ja nyt näännytät nälkään myös toista poikaasi?”
Tähän Govinda vastasi, ”Toiveenani oli, että oma poikani suorittaisi tärkeät rituaalit omalleni ja esi-isieni sieluille silloin kun minusta aika jättää. Kerrohan, mitä saavutan palvomalla Sinua?”
Herra Krishna selitti, ”Täten lupaan ikuisesti juhlistaa sinun aikanaan tulevaa kuolinpäivääsi sille sopivalla tavalla. Voisinko nyt kiitos saada jotain ruokaa syödäkseni?”
Aikanaan kun Govinda henkäisi viimeisen henkäyksensä, piteli Gopinatha-alttarihahmo kusa-ruohoa sormissaan ja suoritti sraddha-seremonian, jonka Hän on siitä eteenpäin tehnyt joka vuosi tähän päivään asti.