Nityananda Prabhu – rajoja rikkovaa rakkautta

Krishnalla on lukuisia rakkaita seuralaisia, jotka aina seuraavat Häntä, kun Hän tulee aineelliseen maailmaan toteuttamaan ikuista tehtäväänsä suojella ja ilahduttaa bhaktoja, sekä tuhoamaan demonit. Vrindavanassa Hänen ikuinen veljensä on Balarama, Rama-lilassa Lakshman ja Gaura-lilassa Nityananda. 

Balarama on Krishnan ensimmäinen laajentuma. Balarama ilmestyy myös Lakshmanana ja Nityanandana.

Sri Nityananda ilmestyi Ekacakran pienessä kylässä Bengalissa 1474, eli noin kymmenen vuotta ennen Caitanya Mahaprabhua. Hän oli hyvin rakastettava ja rajoja rikkova persoona. Jo lapsena Hänen väkevä ja spontaani rakkautensa Krishnaa kohtaan ihmetytti kylän vanhempia. Yhdessä muiden lasten kanssa he imitoivat leikeissään Krishnan ja Raman eri liloja (lila = leikki, eli Korkeimman Herran puuhasteluita).

Sri Rama (Krishna), Sita (Radha) ja Lakshman(Balarama).

Narottama Das Thakura on yhdessä laulussaan sanonut, että jos haluamme lähestyä Radha-Krishnaa, on meidän kuljettava Nityanandan kautta. Jos saamme Nityanandan lootusjalkojensa suojan, voimme lähestyä Gauranga Mahaprabhua, ja Hänen kauttaan voimme lähestyä Sri Sri Radha-Krishnaa.

Nityanandan lootusjalkojen hyväenteiset merkit.

Kuinka lähestyä Sri Nityanandaa? Henkinen opettaja on Sri Nityanandan edustaja. Krishnatietoisuuden yksi perustavanlaatuinen fakta on, että henkisessä elämässä ei voi edistyä yksin. Tarvitsemme muiden vaishnavien seuraa ja ennen kaikkea henkisen opettajan ohjausta. Saatamme vuosikausia yrittää saada jotain selville omin voimin, mutta jos tiedämme luotettavan lähteen josta kysyä, saamme vastauksen heti.
Meidän ei tule kuitenkaan koskaan hyväksyä auktoriteetteja sokeasti, vaan on käytettävä älykkyyttä tunnistaaksemme aidon ja vilpittömän opettajan. Tähän vedat antavat avuksi tripla-tarkistuksen: SADHU-SASTRA-GURU. Ovatko gurun opetukset samassa linjassa sadhujen kanssa (pyhimysten ja muiden vaishnavien), ja ovatko ne samassa linjassa sastrojen, eli pyhien kirjoitusten kanssa? Tunnistaaksemme siis aidon ja vilpittömän opettajan, on meidän ensin tunnettava pyhien kirjoitusten (sastrojen) opetukset ja seurusteltava bhaktojen (sadhujen) kanssa.
On toki ymmärrettävää, että meidän on vaikeata luottaa johonkuhun aineellisen maailman henkilöön näin suurissa asioissa, kuin ”Jumala” ja “kaiken tarkoitus” ovatkin. Kun alamme näkemään, että aineellinen maailma on paikka huijareille ja huijatuille, on vaikeaa luottaa keneenkään. Sen tähden vedat suosittelevat turvautumaan henkisiin opettajiin, jotka laskeutuvat luotettavaa oppilasketjua pitkin, eivätkä toisin sanoen ole itse julistaneet itseään henkiseksi mestariksi. Vaishnava- oppilasketjuja on neljä, ja ISKCON:in oppilasketju on yksi näistä, Brahma-Madhva-Gaudiya.
Tällaisten luotettavaan oppilasketjuun kasteen ottaneiden oppilaiden, joista myöhemmin tulee henkisiä opettajia, ei enää katsota kuuluvan aineellisen energian piiriin, vaan he ovat jo henkisen maailman energian piirissä, koska ovat ottaneet turvaa oppilasketjusta, ja ovat sisimmässään aina tietoisia Krishnasta. Näin he ovat luottamuksen arvoisia, ja eroavat aineellisen maailman huijareista, jotka haluavat oppilaita hyötyäkseen itse heistä. Käytäntönä kuitenkin on, että noviisi ja guru aina ”testaavat” toisiaan ennen kuin solmivat ikuisen oppilas-opettaja-suhteen. Kastetta ei tule ottaa, ellei ole valmis täysin luottamaan henkiseen opettajaan.
ISKCON:ssa jokaisen bhaktan ensisijainen guru (siksha-guru) on Srila Prabhupada, ja vahvistamme tämän suhteen ottamalla kasteen Srila Prabhupadan oppilaalta, tai oppilaan oppilaalta tai vielä myöhemmin oppilaan oppilaan oppilaalta jne. Srila Prabhupada on läsnä kirjoissaan, opetuksissaan, audio- ja videotallenteissaan, kuvissaan, sekä hänen seuralaistensa muistoissa.

ISKON:n perustaja-acarya, Hänen Jumalainen armonsa A.C. Bhaktivedanta Swami Pabhupada

Voimme luottaa että henkinen opettaja on ”oikeassa linjassa”, kun hän vilpittömästi palvelee Srila Prabhupadaa ja hänen opetuksiaan, eikä poista, muuntele tai jätä mainitsematta niistä osaakaan.
 
On erityisen tärkeätä henkisen elämän kehitykselle palvella omaa kasteen antavaa henkistä opettajaa (diksha-gurua), jonka tärkein velvollisuus on opettaa oppilastaan seuraamaan ja ymmärtämään Srila Prabhupadan opetukset ja antaumuksellisen palvelun tunnelma. Kun henkinen opettaja on fyysisesti läsnä, kykenee hän helposti oikaisemaan ja tarpeen tullen torumaan oppilasta, aivan kuten rakastava äiti estää lastaan laittamasta sormiaan sähkörasiaan.
 
Kirjassaan Nektarinkaltaiset ohjeet (Nectar of Instruction) Srila Prabhupada & Rupa Goswami läpikäyvät henkisen opettajan aihetta perinpohjaisesti. Tämän kirjan suomenkielinen painos on loppunut, mutta se on ilmaiseksi luettavissa englanniksi, joko skannattuna tai digitaalisena tekstinä:
 
 
Srila Prabhupadan suomenkielisiä painosta loppuneita kirjoja löytyy usein käytettyinä kirpputoreilta ja antikvariaateista.
 
Ihmiselämä on lyhyt – ei ole aikaa tuhlattavaksi, etenkään jos yritämme saavuttaa henkisen oivalluksen täydellistymän ilman oppilasketjun ja sen gurujen apua. Onneksi Gauranga Mahaprabhun ja Srila Prabhupadan viitoittamaa tietä on kevyt kulkea, sillä Krishna-bhaktan elämä ei ole hankalaa tai vaativaa, vaan täynnä onnea ja iloa: lausu vain Hare Krishna-mantraa, tanssahtele kirtanan tahdissa ja kunnioita Krishnalle tarjottuja kasvisherkkuja, prasadaa. Pidättäydy kurjuuksia mielelle ja keholle aiheuttavista syntisistä teoista, ja aina kun mahdollista, palvele vaishnavia ja jokaista elävää olentoa levittämällä bhaktin opetuksia.
Lopuksi ihana lyhyt kertomus Sri Nityanandan rajoja rikkovasta rakkaudesta Jumalaa kohtaan:
HERRA NITYANANDAN TAPAAMINEN JAGANNATHAN KANSSA
 
Kerran Nityananda oli syventynyt rakastaen ajattelemaan Herra Caitanyaa. Yllättäen Hän häiriintyi suunnattomasti nähdessään Jagannathan alttarihahmon – niinkin paljon, ettei kyennyt pidättelemään Itseään. Nityananda ryntäsi halaamaan Jagannathaa. Edes vartijat eivät kyenneet estämään Häntä, kun Hän kiipesi alttarille ja halasikin Balaramaa. Vartijat yrittivät repiä Nityanandan irti, mutta kädellään Hän vain sysäsi heidät kauas pois. Sitten Hän otti Balaraman kukkaseppeleen ja asetti sen oman kaulansa ympärille.
Tämän nähdessään temppelin papit ottivat kukkaseppeleet myös Jagannathalta ja antoivat ne onnellisina muille paikalla oleville bhaktoille, jotka ilahtuivat suuresti saadessaan Herra Jagannathan armoa kukkaseppeleiden muodossa. Sitten he palasivat Sarvabhauma Bhattacaryan asunnolle.
 
Nityananda käveli kadulla kuin elefantti – hitaasti ja arvokkaasti – kantaen Balaraman kukkaseppelettä. Temppelin vartijat ajattelivat, ”Tämä kerjäläismunkki ei ole tavallinen ihminen. Kuinka kukaan selviäisi kosketettuaan Balaramaa? Hallitsemme jopa raivostuneita norsuja, puhumattakaan tavallisista ihmisistä. Yritimme napata Hänet, mutta Hän sai meidät hajaantumaan kuin oljenkorret.”
 

Tämän tapahtuman muistaen temppelin vartijat osoittivat Nityanandalle suurta kunnioitusta aina Hänet nähdessään. Kun Nityananda oli lapsi, Hän usein syleili Herran alttarihahmoa hellästi.